Noin kalamiehiä mukaillakseni, tosin oikeampi versio olisi meillä kireitä tunnelmia. Tai kireää ilmapiiriä. Tai ihan miten vaan, mutta kireä siihen sisältyy ehdottomasti. Mukava huomata, että kello ei ole vielä juuri yhdeksää ylittänyt ja todellakin, täällä on tunnelma kuin napajäätiköllä.

Kas kun kävi niin, että poika 13v jäi eilen koulussa kiinni tupakasta. Siinä välitunnilla. Kesken menon. Rööki huulessa ja opettaja paikalle. Rehtori soitti luonnollisestikin äidille, kuuluu käytäntöön ja äiti siinä sitten vakuutti rehtorille, että kyllä, asiasta on kotonakin keskusteltu ja aivan, kokolailla ensimmäisiä kertojahan tuo pojalla äidin tiedon mukaan, tosin ei ihan ensimmäinen koska samaisesta kärähti äidille viikko pari sitten. Oli viisaana poikana vienyt kotoa tupakka-askista 5-7 savuketta ja sitähän ei sokea sikakaan huomaa, eihän...

No, käry kävi siis koulussakin nyt ja mitä siihen sitten äiti sanoo. Muuta kuin nuhtelee, laittaa määräämättömän pitkään kotiarestiin ja kysyy kirkkain silmin toiselta, että haluatko ihan oikeasti jäädä singonjalustan korkuiseksi. Pojalla kun on nyt vasta alkanut kasvupyrähdys ja sitä mittaa ei todellakaan poikalapselle kauheasti vielä ole, hätinä 150 ylitetty. Juu en ja juu en enää tee. Sama virsi siis kuin edellisen käryn käydessä.

Lähes kaikki meistä on kärynnyt nuorena, kuka mistäkin. Tosin ajat ovat ehkä joissain määrin muuttuneet, käryt taisi käydä hieman isompana, ei vielä ehkä ihan seiskalla, tai sitten allekirjoittanut on vain ollut pirun kiltti vielä tuossa iässä. Aikuiset nuoriin verrattuna toteavat tällaisissa tilanteissa että juu, my mistake ja viisastuvat kerrasta. Teinithän toteavat samoin mutta harva viisastuu. Kuulunee ikään. Mutta se tunnelma.

Ukko on kärtty. Kiukku. Kun ei kerrasta voi uskoa. Jo illalla siitä puhelimitse neuvoa pidettiin, ukko kun oli aiemmin sopinut pojan 13v kanssa, että mikäli poika osaa olla tähän päivään asti kiusaamatta muita ja järjestämättä sotatiloja sisarustensa kanssa, ukko antaa tälle kympin. Kaksi viikkoa on kuulkaa pitkä aika olla tappelupukarin järjestämättä kotona niitä hulabaloo-tilanteita mutta kummasti sopimus on vaikuttanut, poika 13v ei ole järjestänyt yhtä ainoaa sotatilaa. Ja tänään olisi tosiaan ollut se sopimuksen päättymispäivä ja tilintekokin edessä pojalla.

Illalla pidettiin siis neuvoa, ukko kun oli ilmoittanut pojalle että sopimus raukesi nyt. Ja irkkuhan on asiasta toista mieltä. Sopimus kun kattoi vain ja ainoastaan tappelut ja sotimiset ja ärsyttämiset kotona muiden sisarten osalta. Sopimukseen ei sisältynyt minkäänlaista koulukäytösoptioa, joten irkusta sopimus EI voi raueta koulusössintään. Ukko oli toista mieltä. Tiukasti. Ja siitä sitten neuvoteltiin. Eikä tultu hullua hurskaammiksi. Varmaan kumpikaan.

Aamulla poika 13v kömpi viime hetkellä ennen kouluun lähtöä alas. Ukko istui tuppisuuna sohvalla. Poika 13v oli hiljaa. Ukko oli hiljaa. Vähin erin joukot hajaantuivat, mutta se kylmä tunnelma tänne jäi, vaikka täällä ei ole ketään muita enää paikalla kuin minä ja spede. Merkillistä. Itse kun olen sitä mieltä, että pitkävihaisuus ei hyödytä mitään eikä ketään etenkään kun on teineistä kyse. Teinit sössii, kuuluu ikään ja kasvuun ja vaikka mihin. Se on kertaälähdys ja that´s it. Ukko näemmä kiukkuaa hieman pitempään. Ja mitä sekin sitten hyödyttää? Ei mitään.

Sama juttu koskee sitä sopimusta irkun mielestä. Ei se, että sopimus raukeaa jonkun muun kuin sopimukseen määriteltyjen juttujen rikkomisen vuoksi, mitenkään saa ketään jatkossa skarppaamaan tai yrittämään parastaan eikä se saa edes pitämään sopimuksia. Miksi sopimus pitäisi pitää, jos se kerran saattaa karahtaa kiville jonkin muun jutun takia. Sössimisestä on tullut jo oma rangaistuksensa, se että siitä rangaistaan tavallaan juttuun kuulumattomalla tavalla, sotii jälleen kerran irkun näkemyksiä kohtaan.

Neuvottelut jatkunee, se on moro. Sukellan pyykkikonetta tyhjäämään sano.