keskiviikko, 26. maaliskuu 2008
No niin. Että näin.
Teini jos kuka oli ulkonanukkuja. Aivan mahdottoman pätevä sellainen. Kuten moni muukin ulkonanukkujavauva, teinille ei tarvinnut kuin vetää ulkovaatteet päälle ja asettaa makuuasentoon vaunuihin ja pam, unessahan tuo oli samantien kun makuupussin vetoketjun kiinni sai. Ei hyssyttelyä, ei hääräämistä. Ja niitähän nukuttiin, niitä unia ulkona. Aamupäivisin pari-kolme tuntia, illansuussa toinen mokoma. Aina tuonne vuoden-puolentoista ikään asti.
Teini nukkui vaunuissa muuten mahallaan. Kuten sisälläkin. Selkäasento ei käynyt, ei niin millään. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt että hittolainen, miten sitä uskalsi toisen mahalleen sinne aina laitella, ilman että pelkäsi toisen tukehtuvan makuupussin toppauksiin. Nuorena sitä on varmaan rohkeampi ja luottavaisempi, vanhana muuttuu kummasti varovaisemmaksi. Ja tämä ilma.
Muistan niin hyvin sen toisen talven, silloin oli hyvin samankaltainen talvimyrsky kuin nyt, mittarissa vaan taisi olla pakkasasteita likemmäs kymmenen. Minä läppäsin teinin vaunuihin nukkumaan, siihen rivitaloasunnon ulko-oven ja varaston väliseen pieneen tilaan. Kävihän se tuuli siihenkin, lumi pöllysi kasvoille mutta ei tuo juuri menoa haitannut, nunnu (sideharsovaippa) vain vaunujen kuomun suuaukkoa peittämään ja siellä tuo nukkua posootti kuin tukki sen pari-kolme tuntia. Pari kertaa kävin kurkkaamassa ja hieman ropistelemassa lumia vaunujen päältä pois.
Myönnettäköön, että samaisissa mytereissä ja hyvin samalla kaavalla se nukkui junnukin vaunuissa, muut meillä onkin ollut huonoja vaununukkujia. Mutta jotenkin se teinin vauva-aika on jäänyt eri tavalla mieleen. Näitä on aina mukava muistella, ainoa huono puoli muisteluissa on se, että joka kerran kun jonkin tapahtuman muistat, tajuat samaan aikaan että hittolainen, kohta se "vauva" muuttaa pois kotoa. Teini on hittolainen jo 16. Mihin tämä aika on mennyt...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.