Akka on ollut hiljaa kuin hiiri. Meillä sairasteltiin taas ja edelleen sairastetaan joissain määrin. Speden lämpö keikkui tiukasti lauantainkin 39 kintaalla, sunnuntaina kuumetta ei enää ollut. Räkä tosin valui ja yskä kiusasi tehokkaasti. Eilen Speden kaulalla oli iltapäivällä punainen näppy. Pieni ja sievä. Väsynytkin tuo oli, eikä ruoka oikein ottanut maittaakseen. Ja sitten. Sitten Spede teki tempun jota en uskonut ikinä milloinkaan koskaan näkeväni.

Kävin anopilla kahvilla pojan kanssa aamupäivällä, ennen sen näpyn ilmestymistä siis, anopilta talsittiin suoraan kerholta junnua noutamaan. Spede nuokkui vaunuissa ja nukahti hieman ennen kotipihaa, istuma-asentoon. Ja arvatkaapa uskalsinko laitella vaunuja makuuasentoon. No en, joka kerta kun on vaunuissa selällään ollut, tuo on herännyt suunnilleen viiden minuutin sisään kun liike on lakannut. Jätin siis pojan topattuna kärryihin istumaan ja hilppasin itse sisälle junnua ruokkimaan. Kurkistelin ikkunasta taajaan, itkariakaan kun en uskaltanut lähteä vaunuihin virittämään. Parin tunnin päästä kävin jo kokeilemassa hengittääkö toinen... Ja kyllä, Spede veti reilun kolmen tunnin unet ulkona! Ohhoh!

Riisuessa se näppy osui silmään, kuuden kanttiin sitä ei enää kaulassa ollut. Kasvoissa tosin oli omituista punoitusta nenänsyrjillä ja otsassa. Vaippaa vaihtaessa se sitten paljastui. Maha kauttaaltaan täynnä pientä näppyä, selässä muutama. Vauvarokko siis. Selvisipä se kuumeenkin aiheuttaja. Tänään ei sitten enää olekaan ollut mitään, Spede on räkätautia ja köhää lukuunottamatta ihan ok. Vaan irkku. Kolmatta päivää päällä on armoton räkätauti. Nenä valskaa solkenaan, ja jos ei valskaa on se tukossa. Väsyttää. Aivan sikana.

Eikä sitä väsymystä kyllä helpota millään tapaa viimeyön riekkuminen. Se Speden yskä. Ilmeisesti limaa valuu kurkkuun ja paljon kun toinen nukkuu. Kyljellään tuota EI saa pysymään, ei millään ilveellä. Aivan sama kuinka tiukkaan tyynyillä koetat vällätä toisen, väkisin se punkee selälleen. Ja se ei ole kiva se, ei tuon liman kanssa. Muutaman kerran yöllä nousin nostelemaan poikaa ylös ja kääntelemään asennosta toiseen, siihen malliin yski että välillä olin jo varma siitä että tukehtuu mikäli ei pystyasentoon saa hetkeksi toista. Voi hevonkukku! Että vähän tällaista sekalaista fiilaria täällä.

Huomenna pitäisi omalääkärin soittaa, josko jotain apua siihen limaan olisi, jollain se pitäisi saada juoksevammaksi. Ja tänään oli muuten ne kippokemutkin. Yllättävän hauskaa oli kyllä, vaikka vierasjoukko olikin mallia mini. Sisko ja serkkulikka, siinä ne. Ei hajuakaan miksi miehen siskot ei tulleet, etenkään se toinen jonka kanssa kesätkin aina hillutaan. Olisi luullut että edes ilmoittaa estymisestä, etenkin kun juuri oli varmistellut voiko lasten kanssa tulla. Niinpä irkku säntäsi aamulla kauppaan keksien noutoon, nämä lapsoset kun ei huoli mitään mitä tarjolla on. Paitsi niitä keksejä tai jäätelöä. Joka tosin sekin tuppaa toiselta jäämään syömättä.

Anopinkin piti tulla, mutta oli hälytetty iltavuoroon. Joten ymmärrettävää. Ja sitten kuulkaa, olisi irkulla joku ihan ihme juttukin kerrottavana. Jotta kun kävi onnettomuus! Sellainen joka oli juuri sopivaa jatkoa sille ovikalabaliikille perjantaina. Lauantaina ukko vei lapset illalla saunaan, irkku jäi laittelemaan Spedeä iltapalalle ja maate. Eikä aikaakaan kun ovi kävi ja sisälle purjehti itkevä junnu perässään huolehtiva sisko. Kaveri oli tippunut lauteilta. Just joo että näin!

Irkku siinä tutki tilannetta aikansa, persposkessa julmetun kokoinen nahaton alue. Onni onnettomuudessa ettei sentään kiukaaseen ollut osunut, se kun on lauderappujen vieressä, ihan siinä kymmenen sentin päässä. Rappusia takapuolellaan sitten kyntänyt, ja tietäähän se, mitä vanha ajanpatinoima ja kuluttama laudelauta saattaa aikaan saada. Ja sitä itkun määrää. Kun peppuun sattuu eikä voi istua. Onneksi lääkekaapin perukoilta löytyi yksi 10*10 senttinen steriili sideharsotaitos, se siihen pakaran suojaksi sitten käänneltiin.

Pyhän junnu vietti köykäisissä pitkissä kalsareissa, ilman lappua, se mokoma kun oli yöllä tarrannut kiinni kudosnestettä erittävään ahteriin. Kalsaritkin pariin kertaan nipsaisi kiinni, mutta illalla pakarassa alkoi jo olla komea 5*5 senttinen rupi. Eli hyvä hyvä, paha vaan että tänään junnu sitten kolhaisi sen ahterinsa olkkarin pöydän reunaan ja aukesihan se. Eikä edelleenkään yhtä ainoaa uutta sideharsotaitosta talossa. Anoppi niitä sitten toimitti tai lähetti nuorimmaisensa kyydillä muutaman, tosin tuollaisia vihreitä verkkoja jotka absorboivat bakteereita. Että nyt on sitten ahteri taas teipattuna. Sanon mä, että olisi ehkä kannattanut uskoa!

Tästä kun on puhuttu. kerran toisensa jälkeen. Että niitä saunan rappusia kuljetaan takaperin, vaikka kuinka osattaisiin jo etuperinkin. Siinähän tuo onnettomuus oli sattunut, kun oli "unohtanut" että raput tullaan perä edellä. No, nyt on pojalta paikattu sitten jo takalistokin, yläkoppahan on jo tikattu kahteen kertaan...

Nyt irkku ottaa rennon asennon ja painelee siis ikäänkuin nukkumaan. Se on moro!