On pahasti tämän akan urakat. Yläkertaa on pelmuutettu kaksi päivää suunnilleen apinanraivolla, innolla ja välillä jo totaaliväsyneenä. Jätesäkillinen sekalaista romua, mm leluja, pelikortteja, palapelin paloja ja kärsineitä lastenkirjoja, odottaa jatkosijoituspaikkaansa. Joka onkin sitten jälleen kerran paitsi hidastava myös rankasti ketuttava juttu.

Kas kun. Meillä on tosiaan se lasikuisti. Tiedättekö, sellainen joka nätiksi laitettuna houkuttaa istumaan kahvikupin kanssa keväisenä päivänä tai jossa lapsista on hauska makoilla sohvalla lukemassa akkareita sadepäivinä. Siis nätiksi laitettuna. Ja sitähän se oli, viime kesän lopulla, teinin rippijuhlien aikaan, kun sen raivasin kuntoon. Kiroillen ja ennenaikaista synnytystä peläten. Alamäki kuistin suhteen alkoi syksyllä samalla hetkellä kun sieltä vietiin sohva, joka oli ajateltukin mökille tänä kesänä vietäväksi.

Eipä aikaakaan, kuistin valtasi jälleen romut. Kengät. Jätesäkit. Pahvilaatikot. Kaikki mahdollinen vähemmän houkutteleva romu. Lopullinen niitti oli teinin skootteri joka vie hyvinkin koko sen sohvan alueen kuistilta. Muutaman kerran talven aikana sieltä on ne jätesäkit kulkeutuneet kaatopaikalle, vain antaakseen tilaa viikon parin päästä ilmestyvälle uudelle jätesäkille. Joka on saanut hyvin pian vierelleen hajonneen mikron. Tyhjän pahvilaatikon. Muovikassillisen tyhjiä pulloja. Uuden jätesäkin. Jne loputtomiin.

Myönnän, irkkua vituttaa suoraan sanottuna koko kuistin tila. Kun joka aivaten ainoa kerta kun olen sen kamalalla työllä tyhjentänyt ja siivonnut, eipä aikaakaan kun siellä on ollut jo mitä erinäisempää roinaa, polkupyörän renkaista aina työkalupakkeihin asti. Oma ehdotukseni siitä, että kuistille rakennettaisiin ikkunaseinille kulkemaan umpipenkit, joiden istuinosat olisivat avattavissa, ei ole ottanut tulta alleen. Ei sittenkään vaikka olen koettanut takoa toisen päähän kyseisten penkkien kätevyyttä jo säilytystilanakin. Mikä sen kätevämpää olisikaan kuin nakata luistimet ja talvikengät keväällä, kesäjalkineet syksyllä, kumpparit, penskojen pesisräpsät, polkupyörän pumput ja vastaavat sinne kansien alle pois näkyvistä. Mutta ei. Ei kun ei.

Ja nyt sinne on kannettu purettu parvisänky. Ja sen patjat. Jotka menevät mökille kun ehtivät. Siihen teinin skootterin viereen. Pari viikkoa ovat odotelleet, lienee toinen mokoma vielä edessä. Joten se jätesäkki joka nyt odottaa jatkosijoituspaikkaansa, nököttää keskellä eteistä. Odottamassa että irkku keksii mihin sen siitä kantaa. Puuvaja ei ole kovin järkevä vaihtoehto koska mitä luultavimmin se ehtii hajoamaan siellä moneen kertaan ennen kaatopaikalle pääsyä. Saunan eteinen lienee ainoa sopiva mesta sille.

Mutta tosiaan, se yläkerta. Paitsi että olen saanut tenavien huoneen raivattua ja samassa pojan 13v huoneen järkkäiltyä tilavamman tuntuiseksi, olen myös maalannut niitä seiniä. Ja se jos joku onkin urakka. Pianko sitä telalla kiskaisisi, jos olisi tasainen pinta, mutta ei. Seinät ovat rimapaneelia eli sudillahan se on pakko hoitaa. Ja koska niitä ei ole koskaan käsitelty yhtään millään, imevät ne maaliakin kuin kameli vettä. Kahteen kertaan joutuu maalamaan, ei auta itku markkinoilla ei.

Suurin osa tasanteen seinistä on jo maalattuna, pieni pätkä on enää jäljellä. Mutta kun. Irkulle käy tässä hommassa jälleen kerran se perinteinen irkkukämmi. Mopo lähtee käsistä. Eli nyt kun saan seinät valmiiksi, on vuorossa ovet. Jonka jälkeen lattia saa päälleen kokolattiamaton tuolle pienelle alueelle. Muovimatto oli ensin aikeenani, mutta sitten hoksasin että kokolattiamatto taitaa vaimentaa kuitenkin paljon tehokkaammin tietokonetuolin kolinaa lautalattiaa vasten. Ja samalla tuo ei ole liukas. Ja koska nyt olen sitä mattoa sinne ajatellut, taitaa rappusetkin saada joka askelmalle sellaisen matonpalan. Ja tietysti sitten messinkilistat niihin reunoihin, jotta ovat siistit......

Että kyllä, se on todellakin KEVÄT.