Sitä ihteensä. Tämä päivä tulee sisältämään reippaasti haahuilua, niin se on. Irkulla ei toimi mikään. Ei pää, ei jalat, ei kädetkään kunnolla näemmä. Pjaska, sanon mä. Suurimman kysymyksen herättää se, että kannattiko. Kannattiko sittenkään antaa sitä yskänlääkettä spedelle illalla. Olisiko nukuttu ehkä tunti-pari enemmän, tai jopa kolme. Niin. Oliko syynä siihen aina kahteen asti yöllä kestäneeseen kiekumiseen, säväröimiseen, parkumiseen ja kertakaikkiseen sähläämiseen yskänlääke vaiko limaisuus.

Irkku epäilee vahvasti sitä lääkettä. Ne kymmenen minuutin pätkät, jotka poika nukkui rauhallisesti, hengitys kuulosti ihan hyvältä. Ei mitään tyyliin tukehduksia, vaan ihan sellaista perushengitystä lievällä vinkunalla. Enpä tiedä niin. Kahden jälkeen onneksi nukuttiin. Ukko teki minkä lupasi ja nukkui sohvalla, kas kun se lätkä. Hyvä olikin että nukkui, toivottavasti ja ehkä ehti ihan oikeasti nukkua himpun paremmin kuin makkarissa tuo olisi ollut mahdollista.

Kahden jälkeen siis nukuttiin speden kanssa, viiden jälkeen alkoi heräily. Kuudelta luovutin pelin ihan suosilla, mitä sitä makaamaan jos saa toista rauhoitella vartin välein. Voitte olla varmoja että tämä pää on jäässä. Onneksi junnu lähtee tänään retkelle kerhon kanssa, yhdeksästä noin yhteen pitäisi olla hiljaista ja rauhallista. Pakko myöntää, että itseä tosin harmittaa kovasti se, että pitää koettaa ajoittaa speden lääkäri juuri tuolla välille. Mikäli spede nukkuisi, sitä voisi itsekin nukkua.

Tämä tästä, hilppaisen takaisin kahvikupposen pariin. Nih!