Niin kuulkaa. Käsi sydämelle, kotiäidit. Siis te, jotka hoidatte lapset ja kodin siinä vasemmmalla kädellä noin suunnilleen. Joiden pääpriorireetti elämässä on puhtaat, sievät ja ruokitut lapsoset. Joiden miehet ahertaa ansiotyössä. Joiden miehet seuraa kiekkoa, jalkkista ja formuloita. Joiden miehet toteavat pyhäaamuna olevansa estyneitä lähtemästä leikkikentälle ihan jo siksikin, että tulee Malesian GP kello silloin ja silloin.

Kuinka moni teistä voisi kuvitella sen samaisen miehen lähtevän esim hammaslääkäriin alle yksivuotiaan lapsosen kanssa ja ottavan mukaan sen isommankin lapsen? Ihan vaan jotta äiti saa siivottua keittiön kaapit rauhassa. Tai lähtevän neuvolaan pari kolme tenavaa mukanaan, jotta äiti saa pestyä ikkunat. Tai pukevan lapset ulkovaatteisiin ja kiinnittämään nämä istuimiin autossa, jotta äiti saa rauhassa vetää viimeiset pakkelikerrokset naamaansa. Kuinka moni?

Onko irkku sittenkin vähemmistöä... Tuli vain mieleen, tässä itsekseni kun kahvilla kyllästänyt itseäni viimeisen tunnin kiroten huonosti nukuttuja öitä, joista tosin pari ekaa oli ihan irkun omia kääntövääntömomenttiongelmia mutta viimeisimmästä piti kyllä huolta sekä junnu että spede. Spedellä kun on tänään hammaslääkäri. Jonka jälkeen kotiinnutaan kiitolaukkaa jotta ehditään ajoissa junnun kevätjuhliin. Jonka jälkeen tullaan juosten kotiin ettei vaan missata teinin ja äidin yhteistä lekurikäyntiä. Että kun irkku tuosta ekan kerran sinne hammaslääkärin suuntaan säntää ennen yhtätoista, niin seuraavan kerran irkku voi ottaa edes jotenkin lokoisan asennon neljän kanttiin. Kenties.

Ja tuli tässä mieleen, että miehellä on vapaata mutta irkun haavekuva siitä, kuinka irkku vetää rehelliset päiväunet, karisi kun irkku huomasi sen hammaslääkäriajan. Joka taas sai irkun ajattelemaan mahdottomuutta jonka mukaan irkku lähettää ukon ja speden ja junnun kolmistaan sinne hammaslääkäriin. Koska niinhän irkkukin tekisi mikäli miehellä olisi jotain tähdellisempää tehtävää kuten suursiivousta, autonpesua tai nurmikonleikkuuta. Että jos irkku sillä aikaa tekisi ruoan, pesisi teinin mekon huomisiin kevätjuhliin ja muuta vastaavaa. Ja siinähän irkku sen sitten ymmärsi jotta ei. Eihän se onnistu. Junnu saa kyllä jäädä kotiin kun irkku ja spede suuntii hammaslääkäriin, mutta se, että mies suuntisi sinne edes speden kanssa on kyllä mahdoton yhtälö. Suorastaan utopistinen ajatus.

Samoihin utopistisiin ajatuksiin kuulunee näkemys siitä, että mies tekee sillä aikaa ruoan. Joka olisi kyllä must, mutta ei taida onnistua. Miehen ajatuskulku kun tuntuu olevan se, että jos tämä tekee lapsille ruokaa pitää sen ruoan olla mikrotettavaa. Valmista. Lihapiirakkaa tai pizzaa. Vaikka sitten perunamuusia ja kastikettakin, kunhan se on valmiina.

Tuli tässä mieleen, että niin, enhän minä nyt ehdikään tätä asiaa enempää kääntämään, pirulauta, kello on puol seiska ja täytyy aloittaa aamusavotta. Eli herätellä teini, poika, prinsessa. Kaivaa korvatulpat korviin ettei täysin hermo mene ensimmäisen tunnin sisällä. Prinsessa kun on viimeisen viikon ajan pitänyt pahanpäiväisen natina-, kitinä- ja rähinäkonsertin koska HÄN EI MENE ENÄÄ KOULUUN VAAN JÄÄ JO LOMALLE! HÄNTÄ VÄSYTTÄÄ! Eli se on moro. Menen pätemään.