Se on nyt selvä sitten. Juhannus ei toimi meillä. Ensi vuonna sitä olisi syytä välttää. Paeta johonkin tai piiloutua. Kas kun tosiaan niin, prinsessa kaatui pyörällä juhannusaattona. Ilta meni neidiltä makoillessa ja toipuessa. Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta sikäli, että kiviä sisältäneet ruven palat ovat irtoilleet ja kaiken kaikkiaan jokaista haavakohtaa peittää rupi. Mätimistä ei ole ollut havaittavissa kivikohtia lukuunottamatta joten hurraa!

Juhannuspäivä olikin sitten lähes suoraan jatkoa juhannusaatolle. Eli pahaa karmaa. Ja reilulla kädellä. Aamulla oman koneeni virustorjunta pamautti ensimmäisenä näytölle tiedon siitä, että koneessa on virus. Troijalainen. Perskules! En viitsinyt soittaa siihen aikaan vielä omalle dataajalleni neuvoa kysyäkseni, joten toimin virustorjunnan neuvon mukaan ja laitoin mokoman karanteeniin.

Eipä aikaakaan kun jostain kauempaa kuului ukkosen jylinää. Ja vain hetki niin päällä pamahti. Koko talo tuntui tärähtävän ja olkkarissa kuului kummallinen pamahdus. Nenään leijaili palaneen muovin käry. Televisiosta katosi kuva. Mukavaa, eikö? Modeemi oli ottanut osumaa eli se siitä, televisioihin ei saanut kuvaa missään huoneessa. Hetken jo mietin, että näinköhän sitä saa maanantaina soittaa vakuutusyhtiöön ja todeta, että pari taulutelkkaria, yksi normitöllötin ja kolme tietokonetta modeemeineen kaipaa apua.

Onneksi teinillä on omaan telkkariinsa pöytäantenni, jonka mies kipaisi kokeiluun. Töllöttimet on kunnossa, ilmeisesti siis antennin ulkovahvistin sekä sisävahvistin on tuhon kokeneet osiot. Vanha modeemi puolestaan toimii ukon läppärissä mutta oma koneeni lienee kokenut jonkinlaista tuhoa, se kun ei tunnista nettiyhteyttä. Koska olen kuitenkin täysin käsi näissä tietokonejutuissa, en ole varma onko tuhoa kokenut kone vai johtuuko ongelma siitä saamarin troijalaisesta.

Jos siis juhannusaatto ei mennyt aivan putkeen eikä juhannuspäivän aamu, ei se iltakaan sitten juuri paremmalta näyttänyt. Minuun iski järjetön jäätymisoireyhtymä yhdeksän jälkeen illalla kun olin saanut lapset nukkumaan. Hampaat löi loukkua, kädet ja koko kroppa tärisi holtittomasti aina vilunväristyksen iskiessä. Päässä tuntui kummallista juhmintaa jonka tosin selitin liiallisella tupakanpoltolla. Lopulta kaivauduin ukon kainaloon lämmittelemään ja kuinka ollakaan, ukko totesi samantien että akka käy sikakuumana.

Kuumemittari suuhun ja kappas, liki 39 pamahti samantien näkyviin. Voi kökkö! Viime yö olikin sitten silkkaa helvettiä, heräsin moneen kertaan, milloin siihen että hiki valui noroina, milloin siihen, että päässä rummutti kymmenen pientä soittajapoikaa. Hikoilu on toki hyvä juttu, aamulla ei lämpöä ollut kuin himpun yli 37. Tosin nyt alkaa tuntua siltä, että lämpö on uudelleen nousussa, kylmä olisi ja päässä rummutellaan edelleen. Pirulainen sanon mä!

Huomenna on sitten edessä juhannustuhojen selvittelypäivä, eli aamulla pitää soittaa vakuutusyhtiöön. Aiheena prinsessan tapaturmavakuutus ja lohjennut hammas. Että pitäisikö neiti käyttää suoraan yksityisellä hammaslääkärillä koska itse epäilen, että neiti joutuu hammastaan aikuisenakin korjauttelemaan uusiksi. Menisikö tuo siinä tapauksessa aina tämän tapaturman piikkiin eikä neiti joutuisi jonottelemaan kunnalliselle puolelle hoitoa tarvitessaan?

Samalla pitää kysyä modeemista, tietokoneesta ja vahvistimista. Tilata korjaaja paikalle. Pirulavita sanon mä. Ensi juhannukseksi painumme kyllä maan alle piiloon. Nih!