Ja yksi päivä päälle, syntyi ihminen jota ilman minua ei olisi.

Syntyi ihminen joka oli minulle kauniimpi kuin kukaan, hyvempi kuin kukaan, joka rakasti, piti hyvänä, oli läsnä.

11 vuotta sitten minä löysin sen saman ihmisen. Löysin sen paleltuneena lumihankeen, kädessään tupakanjämä, käden vieressä koiran jäänraapimisjäljet. Minun koirani, rakas Inani, oli kaivanut itsensä irti kuolleen äitini kädestä. Juossut vauhkona koko yön tietämme pitkin, ihmetellen miksi ovi ei aukea, miksi postinkantaja pelästyy autoa vasten hyppäävää tanskandoggipentua.

Minä löysin äitini aamulla, noin kuusi, ehkä kahdeksan tuntia tämän kuoleman jälkeen. Minä tiesin, minä näin, mutta en pystynyt ajattelemaan kuin sitä pelästynyttä kauhistunutta ilmettä koirani silmissä.

Minä kannoin äitini sisälle. Kannoin ja näin kivien painaumat tämän otsassa, jouluaattoon oli kaksi päivää. Maa oli jäässä mutta edellisen päivän vesisade oli syönyt lumihangen pehmeän pinnan.

Otin äitini kädet käsiini, hieroin, hieroin otsaa, peittelin, pidin hyvänä. Olin varma, täysin varma, että äidin oli kylmä. Siksi äiti oli kylmä. Siksi en saanut kivenpainaumia otsasta pois. Kyllä minä tiesin koko sen ajan, että äiti on kuollut, mutta minä halusin ennemmin tietää että tämän on vain kylmä.

Liki kymmenen vuotta myöhemmin minä jouduin päästämään Inan pois. Edelleen ajatellen, että so what, jokaisen vanhemmat kuolee joskus, miten minun äitini olisi ollut poikkeus.

Minun äitini oli 46. 46 kuollessaan. Ei ihmisen kuulu vielä tuolloin kuolla, ei ainakaan jos ei taustalla ole joku sairaus. Minä olin 25-vuotiaana äiditön ja isätön kolmen lapsen äiti. Minä totuin siihen, koskaan, ikinä, milloinkaan en kaivannut äitiä.

Ennen kuin nyt. Yhtäkkiä minuun on iskenyt sellainen ikävä jota minä en pysty puhumalla, kirjoittamalla, en millään saamaan pois. Minä kaipaan äitiäni. Minä ikävöin, maksaisin mitä vain vielä yhdestä päivästä yhdessä. En siksi, että mitään olisi jäänyt sanomatta vaan siksi, että haluaisin äidin vielä jakavan nämä kaikki asiat joita tänä aikana minulle on tapahtunut.

Haluaisin äidin tuohon, sanomaan että tyttöseni, sinä olet hyvä. On vain niin jumalaton ikävä.