Onneksi. Muuten pännisi ja kenkuttaisi suunnattomasti nämä aamuiset heräämisajat. Jokin nyt vaivaa akkaa, kun uni on niin katkonaista ja aamulla viiden jälkeen on vaikea saada uudelleen unta vaikka kuinka nukkumaanmeno venyy lähelle puolta yötä. Vielä kun tietäisi mikä, niin osaisi asialle jotain tehdä. Ehkä se on alitajunnassa, ystäväpariskunnan tilanne herättelee siellä jotain.

Jos eilen aamulla havahduin hereille Ina-ajatuksiin, niin viime yönä heräsin uneen jossa olin vuokratulla mökillä. Odotin vieraita ja lähdin vielä läheiseen harvaan männikköön samoilemaan.Mökki oli metsän laidassa peltoaukeiden takana, siinä männikössä kävellessäni katselin kuinka peltoaukean läpi näkyi pimenevässä illassa auton valot lähestymässä mökkiä. Lähdin mökkiä kohti ja mökin ovi-ikkunan läpi näin vieraiden jo saapuneen.

Äitini ja tätini. Sisarukset. Äiti nauroi ja jutteli siskolleen, minä astuin mökkiin ja juttelin äidin kanssa, siirryin sitten lämmittämään mökin saunaa meille. Ja siihen minä heräsin. Voi hitto, mutta harmitti. Koetin saada äkkiä unen päästä uudelleen kiinni toivoen, että sama uni palaisi mutta ei. Uni ei tahtonut tulla ja sitten kun se tuli, näin jotain ihan muuta unta jota en edes muista. Viiden kanttiin heräsin uudelleen ja taas sama juttu, katselin aikani kelloa ja manailin unta, joka ei ottanut tullakseen. Torkahdin onneksi vielä kun aikani odottelin ja heräsin hieman jälkeen kuuden. Sen jälkeen en viitsinyt enää edes yrittää, olkoon. Onneksi tosiaan aurinko paistaa, piristää mieltä vaikka olo onkin jotenkin vetämätön.

Viikonloppu sujunee vauhdikkaissa merkeissä, pitäisi aloitella siivouspuuhia kohta ja pyykkikopatkin huutelevat jälleen kerran. Poika 14 palasi leiriltä kotiin mukanaan läjä likaisia vaatteita. Leiri oli ollut jälleen kerran aivan mahtava juttu, näinköhän poika tulee olemaan yksi ennätyksen tekijöitä. Ohjaajat muistelivat poikaa viedessäni, että pisin leirihistoria olisi ollut tenavalla joka oli kahdeksan kertaa leirillä peräkkäisinä vuosina, meidän pojalla oli nyt seitsemäs leirikerta. Veikkaanpa, että ainakin vielä ensi kesänä tuo leirille haluaa, vaikka silloin on edessä rippileirikin.

Vielä nytkin, kun akka on lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä saatika tenavaikäänsä, itseäni harmittaa, etten samaiselle leirille koskaan päässyt. Joka kevät sitä kinusin äidiltä ja joka kevät äiti kielsi. Hittolainen. Sen sijaan leireilin parin päivän seuriksen leireillä, mutta eihän se ollut sama kuin viikon leiri jonne tulee lapsia pitkin maata. No, onpa ainakin omani saaneet nauttia kyseisestä leiristä, suosittelen muillekin.

Hyvää ja aurinkoista lauantaita kaikille, irkku siirtyy sinne pyykkikorien pariin.