Siltä tuntuu ainakin. Koko syksy on mennyt lenssusta toiseen talloessa tämän sakin kanssa. Sikäli onneksi helpolla, että suurin osa porukasta kärsii lenssut nuhana ja köhänä ilman jälkitauteja. Hermoja raastaa silti, lähinnä siksi että viimeisen parin kuukauden aikana täysin lenssutonta aikaa tässä torpassa on ollut maksimissaan viikko. Aina vuotaa jonkun nokka, yleensä joko junnun tai speden. Onneksi spedelläkin on lääkitys päällä, eli yhtäkään tukkotukkotilannetta ei ole lenssujen kanssa päässyt kehittymään. Kauhulla odotan miten käy kun lääkitys laitetaan kuukauden tauolle kokeeksi, eiköhän vain se tauko ala juuri joulun alla. Näinköhän meillä ollaan joulunpyhinä tukossa ja lekurikunnossa. Blääh!

Eniten huolta aiheuttaa kuitenkin junnu. Viimeinen pari viikkoa on mennyt tukkosemmissa merkeissä, astma kiusaa enemmän kuin muutamaan aikaan. Poika ei vain jaksa, minkä sille voi. Lisälääkitykset on aloitettu joten eiköhän se viikon parin sisään löydy jälleen se tasapaino joten astma ei ole se joka eniten huolettaa. Junnulle on kehittynyt joku omalaatuinen ihan oma tautinsa. Tänään irkku soittelee lekurille ja asia on pakko ottaa tutkinnan alle.

Kävipä näet niin, että pari kuukautta sitten eräänä sunnuntaina junnu tuli kesken leikkien sisälle. Lösähti makaamaan keskelle eteistä ja aloitti pahanpäiväisen itkun. Päähän sattui. Ihan kamalan paljon. Niin paljon, että äiti kantoi pojan sohvalle ja tutkaili tilannetta. Tunti pari ja junnulla oli liki 40 kuumetta. Huh huh! Yön aikana kuume kuitenkin katosi, samoin se pääkipu. Pari viikkoa tästä sama toistui. Täysin identtisenä, silloinkin oli sunnuntai ja leikit kesken ja pam, pää kipeä ja kuume päälle.

Ja jälleen parin viikon päästä. Ja taas. Viimeisin kerta olikin nyt perjantain ja lauantain välisenä yönä, junnu heräsi kahden aikaan itkemään pääkipua. Poika oli kuuma kuin kekäle kun otin tämän viereeni. Aamulla kuume oli kadonnut ja pääkipukin sen mukana. Lauantain poika oli silti selvästi normaalia rauhallisempi, näinköhän kuume oli vienyt mehut vai olisiko ollut vielä pientä kiristelyä päässä. Ajatuksena oli soitella tänään omalle lääkärille ja kysyä mitä tehdään ja mitä tutkitaan. Ei kai se nyt ihan normaalia voi olla että parin viikon välein pieni oirehtii joka kerran samalla kaavalla.

Suunnitelmaan tuli tosin pienimuotoinen muutos viime yönä. Junnu heräili kerran toisensa jälkeen itkemään. Nokka vuotaa kuin seula. Tuo nyt toki saattaa hyvinkin olla taas astmaan liittyvää mutta lääkäriin tässä on silti lähdettävä, viimeinen herääminen kun liittyikin silmiin. Junnuparka ei saanut silmiään auki, molemmat muurautuneet rähmästä umpeen. Kiva! No, samallahan tuon pääkipukohtaukset voi ottaa puheeksi kun mennään silmiä näyttämään. Vaan on tämä kuulkaa hassua.

Irkku on huolissaan. Eilen huomioa kiinnitti myös vaeltava silmä. Junnulla on silmälasit ja säännöllinen lappuhoito karsastukseen ja selvästi karsastus on ollut lievempää jo jonkin aikaa. Vaan ei eilen. Huono silmä oli jatkuvasti kääntyneenä sisään niin voimakkaasti, että värialuetta ei näkynyt kuin pieni sivu. Hittolainen, mikä juttu tämäkin nyt sitten on. Näinköhän sekin sitten liittyy johonkin omituisuuteen, en tiedä, mutta kyllä tässä on irkku pelattu täysin kebabkioskille. Menen siis soittelemaan lääkäriin ja koetan saada ajan omalle lekurille tälle päivälle. Se on moro!