Jos mikä sopii kuvaamaan speden touhuja tänä aamuna, niin juuri nuo sanat. Se traktori. Synttärilahjaksi saatu, se kenkuttaa. Harmittaa ja kiukuttaa. Koettakaapa itse kiivetä jonkin silmien tasolla olevan kapineen päälle niin tiedätte kuinka paljon se turhauttaa. Ja vielä kamalampaa, arvatkaapas kuinka kovasti turhauttaa kun siihen viimein pääsee ja huomaakin, ettei pääse sieltä pois! Ja aina pahenee, kun siinä hädissään huutaa sen kapineen päällä ja äiti nostaa pois sieltä kenkkuamasta niin sehän se sitten harmittaakin, kun ei muista enää miten sinne aiemmin pääsi. Ei ole helppoa olla pieni ihminen, ei.

Toinen mikä kenkuttaa on ovi. No niin niin, juuri se makkarin ovi, joka on siinä idioottimaisesti sijoitetun sohvan päädyssä nyt. Että kun siihen melkein ylttää kun oikein kurottaa, mutta ei ihan. Ja kyse ei ole kuin senteistä ja mikä kamalinta, joku pässi on laittanut sen oven siihen asentoon, jos olisi avannut sitä viisi senttiä enemmän niin siihen ylettyisi kurottamalla tuosta vaan. Kyllä on tyhmiä nuo aikuiset!

Kolmas mikä kenkuttaa on talvimyssy. Tai no, myssy kuin myssy, oli se sitten mikä tahansa mikä vedetään pään suojaksi. Että se kenkuttaa niin että se on pakko saada revittyä pois. Mutta kamaluuden kamaluutta, äiti, mokomakin kerubi on keksinyt käyttää pojalla vallan hanskoja joissa ei ole peukaloita. Että osaa olla idiootti äiti, sitä myssyä saa millään päästään revittyä ilman peukkuja! Ja sitä on sitten kyllä kiljuttava niin että korvissa soi itselläkin.

Neljäs mikä kenkuttaa on vessanovi. Kuka perkule on sen kahvan asentanut niin korkealle, ettei siihen ylety vaippapaketin päältäkään? Että risoo kun mikään ei ole oikealla korkeudella! Paitsi äidin tietokoneen hiiri jonka äiti oli unohtanut tulostimen päälle. Mutta arvatkaapa kuinka harmittaa että äiti huomasi speden huomanneen? Että kenkuttaa silmät selässä kulkevat äiditkin! Kenkuttaa niin kovin, että on pakko koettaa purra äitiä jalkaan. Ja sekin kenkuttaa, että äiti osaa varoa. Tyhmä äiti!

Kenkuttaa hieman sekin, että äiti keksi siirtää olkkarissa yhden lipaston paikkaa muutaman sentin televisioa kohti. Kenkuttaa, kun ei enää ylety telkkarin sivussa oleviin säätönappeihin. Kenkuttaa, kun ei kenkien päällä seisomalla ylety ulko-oven kahvaan. Kenkuttaa, kun äiti ei anna enää avata vessanpytyn kantta. Kenkuttaa, kun istuu vaatteet märkänä suihkuhuoneen lattialla kun kerrankin joku vipu on oikealla korkeudella ja siitä vääntää niin että vesi lorisee iloisesti.

Niin. Tänään hieman kenkuttaa. Onneksi tontut ei kiinnitä huomioa alle metrin mittaisiin kenkkuilijoihin. Terveisin, spede, kenkkumaakari ja täystuho, 1v 4kk