Ja reissusta muutenkin. Tänään irkku päätti reippailla kaikki loput rästishoppailut ennen joulua alta pois, toisin sanoen keittiön uusi kattolamppu oli kiikarissa, samoin kuin olohuoneen matto. Lääkärikin tuli tilattua spedelle puoli kahdeksitoista joten aikaa oli ruhtinaallinen pari tuntia junnun mentyä eskariin. Ensin irkku suunnisti paikalliseen supermegahypermarkettiin, sittariin tutkimaan valaisimia ja mattoja.

Tulos, kaksi pakettia tamppooneja, yksi siteitä ja vaippapaketti. Höh. Tarpeen toki nekin mutta ei ihan käy kattoon ripustaminen. Mattoja ei ollut ensinkään, valaisimia heikosti ja se ainoa valaisin jonka irkku olisi kelpuuttanut tilapäisvalaisimeksi keittiöön oli ainokainen ja näin ollen mallikappale. Paskat sanoi irkku. Ei kun löytötavarataloon. Sieltä palattiinkin sitten tyhjin käsin. Lamppuja oli toki, kauniitakin, mutta ehei, irkku ei maksa viittäkymppiä väliaikaisratkaisusta, sitä irkun himoamaa mallia kun ei ollut näkynyt aikoihin missään muualla kuin kodin ykkösen kuvastossa.

Hetken harkinnan jälkeen irkku päätyi oikein valaisinvalaisinliikkeeseen. Valaisinvalaisinliikkeethän on täynnä mitä ihanampia, kauniimpia ja vaikka mitä malleja. Hinnatkin tosin on suuressa osaa tuotteita mitä ihanimmat, mutta irkku teki itselleen samalla kuin myyjällekin selväksi että vaihtoehdot on joko kohtuuhintainen (maks sata ekkee) himotuslamppu joka tulee pysymään katossa maailman tappiin tai vaihtoehtoisesti maks kolmenkympin tilapäisratkaisu.

Olenhan muuten maininnut, että syy miksi valaisinmetsälle oli lähdettävä on junnu joka pamautti irkun kattovalaisimen lasikuvun atomeiksi saksilla. Ja kaikista kauniista aikeistaan huolimatta irkku ei vain ole saanut aikaiseksi ostettua uutta tilalle reiluun vuoteen ja kyllä, nyt se mitta vaan tuli täyteen katsella varjostimetonta hissivalaisinta jossa törröttää vain ja ainoastaan lamppu.

Valaisinvalaisinliikkeen mallisto ei tällä kertaa sytyttänyt kuin yhden valaisimen osalta, hinta sen sijaan oli kuin jäävettä olisi niskaan valutettu. Paria sataa joulun alla ei lamppuun irtoa millään, ei niin millään, olkoon kuinka unelma ja täydellinen ja loppuikäinen ja vaikka mitä. Joten ei. Ei ei ei ei. Toinen vaihtoehto olisi ollut pelkkä lasikupu, uusi, jonka olisi vanhaan valaisimeen saanut vaihdettua. Mutta kolmekymppiä pelkästä lasikuvusta, tilapäisestä? Ehei.

Valaisimen osalta oli kortit pelattu ja irkku päätti tehdä vielä viimeisen täsmäiskun paikalliseen mattokauppaan. Miten asiakaspalvelualalla voi olla niin elämäänsä ja maailmaan kyllästynyt ihminen töissä kuin siellä on? Irkku kysyi tonnin painoinen tenava sylissä olohuoneen mattoja. Myyjä vastasi heilauttamalla kättään laajassa kaaressa ja toteamalla että siinähän niitä on monenlaisia. No kappas, niinhän niitä onkin koko liike täynnä, irkku oli kyllä toivonut jonkinlaista vinkkiä siitä, että millaiset missäkin kohtaa laajaa hallia mahtoi sijaita.

Unelmamattokin löytyi, eikä ollut pahanhintainen, unelmamatoksi siis, mutta irkku ei joulun alla laita mattoonkaan kahtasataa ainakaan silloin jos palvelu on paskaa. Hyvällä palvelulla olisi irkun kukkaron nyörit hyvinkin saattaneet aueta mutta ehei, ei enää siinä kohtaa jos roikotat tonnin painoista tenavaa neljättä kauppaa läpi ja palvelua et saa. Pitäkää mattonne p-le teki mieli kiekaista liikkeestä poistuessa.

Siinä vaiheessa irkun olo oli toivoton. Ei mattoa, ei valaisinta, ei mitään. Spede simahti onneksi istuimeensa kun irkku piipahti pikaisesti kotiin nakkaamaan vaippapaketin ja sittarin kassin. Ahaa! Ja ei kun rautakauppaan. Spede jäi tyytyväisenä nukkumaan jakkaraansa kun irkku säntäsi sisälle ja aikansa siinä kattoa kohti tuijoteltuaan irkku tajusi että ei hitto, täällä tosiaan on irkun unelmavalaisin. Ja hinta. Neljäkymppiä. Siis mitvit! Irkku oli liki pari tuntia juossut ympäri kylää, ja siinä se, liki naapurissa oli ja puoli-ilmaiseksi.

Puolituttu myyjä tuli irrottamaan valaisinta katosta, joku pirun poistoerä kuulemma ja joku muu olisi ollut tulossa iltapäivällä kyseistä lamppua kaiketi katsomaan, ainakin niin oli edellisenä päivänä käydessään todennut ja ei, ei heillä ole kuin ne jotka on katossa ja tilaavat aina sitä mukaa kun ne menevät uusia tilalle. Irkku kiitteli mieletöntä onneaan ja manasi siinä samalla kertaa mattoliikkeen myyjän, paikallisten markettejen surkean mattovalikoiman ja valaisinliikkeenkin.

Ja kuulkaapa, perjantaina irkku hakee uuden olkkarin mattonsa. Juuri sellaisen mistä irkku haaveili, rautakaupasta. Ja alle satasella. Voi jösses mikä säkä, onni, flaksi ja vaikka mikä! Kyllä se olisi pitänyt uskoa jo eilen illalla kun irkulle tuli sellainen olo että täytyy varmaan käydä rautakaupassa. Ensi kerralla irkku ei todellakaan lähde hötkyilemään pitkin kylää vaan suuntaa suorilta käsin rautakauppaan. Nih!

Ja siinä kun se onni nyt sitten yhtäkkiä kääntyi myönteiseksi niin sama tahti jatkui lääkärissä. Spede sai viikon antibioottikuurin korvaansa, tämän jälkeen siirrytään suoraan estolääkitykseen siihen asti kun korvat saadaan putkitettua. Hitto. Pitäisikö tässä lähteä uudemman kerran sinne rautakauppaan ja hakea pullo spraymaalia jotta voisi kiskaista ison rastin talon seinään? Kyllä irkku on nyt niin hilpeää tyttöä että se on kuulkaa pakko turauttaa päiväkahvit tähän onnenhuumaan. Menen kahville.