Tulisi nyt viimein se kunnon talvi. Eilen spedellä alkoi nenä vuotaa, hieman samaan tyyliin kuin jos hana olisi avattu, ihan yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta. Aamupäivän mittaan kaveri väsähti, kuten aina ennen päikkäreitä, mutta jotain hassuakin tuon silmissä oli. Päiväunilta heräsikin sitten kekäle. Lämpöä en mitannut mutta veikkaan että reippaasti yli 39 heiluttiin. Ensimmäinen puoli tuntia heräämisen jälkeen meni puhtaasti itkiessä. Johonkin kipuili, vasenta korvaa revittiin siihen malliin että irkku mietti jo korvatulehduksenkin mahdollisuutta.

Hämääväksi asian teki se, että spedelle oli puhkeamassa poskihammas vasemmalle puolelle. Siellä se on tuntunut jo kuukauden ajan, aivan ikenen alla muiden vastakappaleiden puhjettua kertarysäyksellä. Ja puhkesihan se, illalla irkku koetti suuta ja siellä se uusi komea hammas möllötti. Lämpökin oli selvästi tippunut päiväisestä, lämmin poika oli edelleen mutta ei kekäle eikä posketkaan olleet kirkuvan punaiset. Mittari näytti liki 39 pepusta eli päivällä on tosiaan ollut sitä lämpöä ja reippaasti.

Tänä aamuna irkku heräsi oma kurkku karheana. Kuin santapaperilla olisi kiskottu. Nenä falskaa. Joka paikkaan koskee. No johan nyt, eikä tässä nyt jouda sairastelemaan. Tänään olisi ollut pakko päästä aamusta kaupoille ja terkkariin hakemaan speden reseptiä mutta näkee nyt missä kunnossa spede on kun herää. Huomenna on PAKKO aloittaa limppurumba, ainakin neljä litran taikinaa täytyy vääntää. Se tekee parikymmentä limppua enkä ole edes varma riittääkö. Epäilen ettei.

Onneksi osa jouluhommista on hanskassa. Irkku näet riehaantui eilen aamupäivällä, ennen kuin se spede sen kuumeen hommasi ja alkoi suorittaa aktiivisia kaivauksia vintissä. En ymmärrä alkuunkaan kuka meillä joka vuosi piilottaa kaikki jouluvalot ja muut vastaavat rekvisiitat. Koska se heppu joka ne piilottaa, on selvästi paitsi kekseliäs myös perusteellinen, irkku siivosi vintin siinä etsinnän sivussa. Ja löytyihän ne, suunnilleen viimeisinä kapineina mitä sieltä vintin uumenista kaivoin.

Rekvisiitat on siis paikoillaan, lapset olivat innoissaan kun tulivat koulusta kotiin ja totesivat että täällä näyttää ihan joululta. Kyseisestä lausunnosta intoutuneena irkku otti ja rempasi leivontakapineetkin vielä esiin ja pyöräytti kakun siinä iltapäiväpuhteina. Hieman mututuntumalla, reseptejä sieltä täältä lainaillen ja hieman omiaan lisäillen, ja kuulkaa, tuli hyvää! Eipä sitä juurikaan ole enää edes jäljellä ja kuvaakaan ei ole tarjota, mutta ohjeen voisin tähän perään läntätä. Ja nyt irkku siirtyy kahvikupposen äärestä herättelemään ensimmäisiä lähtijöitä joten se on moro ja viettäkää lupsakka keskiviikko!