Miten ihmeessä irkku tällaiset onnistuikin jalkaansa kiskaisemaan. Siis täysin Housut Helvetistä, HH! Tiedättekö, stretchit. Jotka venyy sitä iloisemmin mitä pidempään ehtivät jalassa olla. Ekana päivänä kivat, tokana kyseenalaiset ja kolmantena hermoja raastavat. Siis daa, ei ole kivaa jatkuvasti nykiä housuja ylöspäin kun tuntuu että ne valuu jalassa. Ja silti. Ei sunkka niitä nyt viitsi vaihtaakaa. Kun ovat hyvännäköiset. Ja kamala hommakin siinä olisi. Ja pitäisi kaapille tallata. Ehei. HH jyrää vaan.

Toivottavasti muistan huomenaamulla kiskaista toiset housut jalkaani. Ei varmastikaan ole kivaa nykiä pökiään siinä speden heräilyä odotellessa. Josta tulikin mieleen. Speden operaatio tapahtuu keskellä mansea. Siis aivan ihan täysin keskellä. Vieressä olisi monia mukavia kurkkailumestoja, ilman mitään ostoaikeita, paitsi pehmis voisi olla nami. Mutta eihän sieltä voi mihinkään pehmiksen noutoon saati ikkunashoppailuun lähteä. Millainen se sellainen äiti on joka jättää operoidun tenavan heräilemään ventovieraiden tätien ja setien seuraan? No törkeä tietysti.

Joten ei, irkku varaa mukaan jotain luettavaa. Kenties sukkapuikot. Kaikista mieluiten ottaisin mukaani läppärin, mutta lienee sen verran epävarmaa että löytyykö suojaamatonta kenttää ympäristöstä että ei kannata. Ja sitä paitsi... Millainen se sellainen äiti on joka ei istu kasvot valkoisena ja huolestuneena odottamassa että lapsi on operoitu? Joka istuu läppäri sylissä ja naureskelee, virnuilee ja naputtelee siinä muiden huolesta kankeiden ja vakavakasvoisten vanhempien vieressä. No siis aivan sikahan sellainen on.

Tiedättekö mikä irkkua kenkuttaa kovin tässä operaatiossa? Hitto, leivonta/kokkailu/duunailufiilis sotkeentuu. Joutuu ikäänkuin pakkolomalle päiväksi. Ei siinä aamulla saa aikaiseksi mitään leivontoja saati kokkailuja kun kaiken aikaa kuitenkin odottaa lähtöä. Voi höh. Onneksi torstaina ei tarvitse vaivautua mihinkään pakollisia junnun kuskailuja lukuunottamatta. Perjantaina sitten joutuukin taas.

Tänään kokkaillessa mietin muuten sitäkin, kuinka ihanan monipuolisia yrttejä, kasviksia ja vihanneksia on ruokiin saatavissa. Kuinka ihanan monenlaista makua löytyy kaupasta. Mutta miksi niitä ei löydy irkun kaapista? Voi däääääm, sanon mä. Suurin syy lienee se, ettei irkku juurikaan käy itse kaupassa enää tätä nykyä. Ukko on vallan ottanut kyseisen homman hoitaakseen, eikä irkku laita sitä pahakseen. Irkun kaupassa käyskentelyhinku on luokkaa nolla. Tosin tänään irkku oli vähällä lähteä kauppaan kun irkun teki kovasti mieli kirjolohta. Mikä hiton kalakausi tässä nyt on iskenyt? Ihmiseen jonka mielestä ainoat syötävät kalat oli vielä pari vuotta sitten tonnikala ja pakastekala.

Oli miten oli, nyt taidan hakea kupposen kahvia. Silmiin iski lupsumusoireyhtymä, kiitos niiden liian lyhyiksi ja katkonaisiksi jääneiden yöunien. Ja tähän aikaan päiväunille meno olisi silkkaa hulluutta. Pitihän minun toki aamupäivällä, mutta spedellä oli asiaan eri näkemys, spede kun päätti että vajaa tunti päiväunia riittää hänelle. Hitto, edessä on siis vielä kärtyn sävyttämä ilta. Siis speden kärtyn, ei irkun. Irkkuhan on pelkkää aurinkoa.