Mikä hiton kellonaika herätä on aamuviisi? Kysyn vaan. Ukko meni aamuvuoroon ja tällä soi kello ennen viittä, mutta enpä muista silti hetkeen speden heränneen isänsä noustua sängystä etenkään niin ettei tuota saa takaisin nukkumaan. Mitä luultavimmin meillä nukutaan päiväunet tänään jo yhdeksän jäljestä. Hassu vauva, kertakaikkiaan!

Tai niin, ei kai tuo enää vauva vauva ole, mutta irkulle vauva silti. Olen kieltänyt itseäni ajattelemasta tätä jokaisen vauvoihin hurahtaneen äidin vaikeinta ajatusta eli "minun viimeinen vauvani". Tokihan spede sitä on, vain ihme voisi asian muuttaa, mutta on parempi olla ajattelematta niin. Jos sitä jäisin ajattelemalla ajattelemaan minulle iskisi ensinnäkin ahdistus ja toiseksi pakkomielle alkaa suostutella miestä "vielä yhteen".

Vielä yhdessäkin kun on riskinsä. Jossain kohtaa on pakko antaa sen viimeisen olla se vielä yksi, viimeinen sellainen, ei kukaan voi loputtomiin haluta "vielä yhtä". Naisen logiikkaa, aivan selvästi.

Huomenna on tosiaan se putkitus ja kitarisojen poisto. Toivottavasti homma menee yhtä helposti kuin isommilla sisaruksilla eikä toimenpiteen jälkeen jouduta tuntitolkulla odottelemaan, että poika tokenee nukutuksesta. Siskon kanssa jouduimme aikanaan viettämään pidempään aikaa odotellen, tämä kun oksensi useampaan otteeseen kaiken nielemänsä pois. Eipä tuossakaan silti tainnut mennä kuin nelisen tuntia, mutta mikään ei tunnu niin pitkältä kuin heräämössä istuttu aika.

Tänään puolestaan on ukon synttärit. Eilen vietettiinkin irkun synttäreitä, tai niin, vietettiin ja vietettiin, ei niitä vietetty. Onneksi kukaan ei keksinyt tulla käymään, olo oli tosiaan hieman hontelohko vielä eilen. Tänään onkin selvästi normaali olotila, ihanaa!

Muutenkin tämä viikko tuntuu jotenkin kovin täydeltä ylimääräisen ohjelman puolesta. Perjantaina on junnun astmapoli aamupäivällä, speden suhteen taas astmalääkärillä on soittoaika iltapäivällä. Osuu aika hyvään aikaan, kun olemme juuri saaneet putkituksen alta pois. Perjantaille osuu muutakin tapahtumaa, mutta se on lähinnä irkulle lomaa.

Ukko lähtee prinsessan ja junnun kanssa Helsinkiin Disney On Ice-showta katsomaan. Mukaan lähtee myös serkkupoika tyttärensä kanssa. Irkku laskeskeli mielessään että saa viettää liki vapaata spede ja mahdollisesti isommat lapset seuranaan ainakin kuusi-seitsemän tuntia. Iltayhdentoista aikaan taitaa joukko vasta suoriutua kotiin. Nautin jo valmiiksi ajatuksesta rauhallisesta iltapalasta ja hiljaisesta talosta kun olen saanut speden nukkumaan.

Lauantaina ukko suunnannee prinsessan kanssa toista serkkuaan ja tämän tytärtä treffaamaan ja sekin on superkivaa! On niin jotenkin todella mukavaa kun nämä ukonköriläät, serkustrio, pitää huolen siitä että myös lapset oppivat tuntemaan toinen toisensa hyvin.

Nyt irkku siirtyy suosilla miettimään päivän eväsosastoa, josko sitä jotain herkkusapuskaa ukolle laittelisi juhlan kunniaksi. Viettäkää miellyttävä tiistai!