Päätös koiruuden suhteen, jos kohta ei tosin etsinnätkään. Keltaisia pentuja ei ainakaan tällä hetkellä tunnu olevan kenelläkään ja tiikeri ei edelleenkään houkuta. Muutenkin etsinnöissä ja päätöksessä ollaan tällä hetkellä olkoon-vaiheessa. Kun en vain osaa päättää ja toisaalta ukon eilinen kommentti siitä, että tottahan koiruuden otan kun sen tahdon mutta hän ei tule riemusta kirkumaan, sai pähkäilyn vielä pahemmaksi. En taida viitsiä. Vaikka toisaalta. Niin, näettekö nyt. Hautaan koko ajatuksen ainakin täksi päiväksi.

Eilen iski muuten armoton lenssu. Iltapäivällä, heti ruoan jälkeen. Valskaa, valskaa ja valskaa, nokka siis. Että minä inhoan nuhaa! Vielä kun siihen liittyy aina vuotavat silmät. Eilen ei onneksi ollut vielä se silmienvuotopäivä, se on todennäköisesti tänään tai huomenna ja se on kuulkaa niin tehokas että silmienvuotopäivänä ei tarvitse ajaa edes autolla. Vuotavien silmien takaa kun ei näe oikein mitään. Prkl.

Onneksi silmienvuotopäiviä ei ole kuin maksimissaan kaksi per lenssu. Ja onneksi minun ei ole pakko autoilla. Yksi mikä lenssussa risoo aivan erityisesti on nukkuminen. Nenä menee tukkoon, tukkoon ja tukkoon ja minä kuulun ihmisiin joiden on mahdotonta saada unenpäästä kiinni jos nenä on tukossa. Lienee joku häiriintyneen persoonan ilmentymä tuokin, mene ja tiedä.

Eilen iski myös tapaturma. Johtuen ihan omasta tyhmyydestä, jos tarkkoja ollaan. Otin ja potkaisin poljettavaa traktoria pois kulkuväylältäni siinä kulkiessani. Big mistake. Missä ihmeen kulmassa minun koipeni mahtoi olla potkaistessa ja onko jalkapohjassa olemassa joku hermoratapääte tai kiukkusuoni tai joku? Loppupäivä menikin ontuessa. Jalkapohjan sivu niin kipeä ettei sen päälle kärsinyt painoa laitella. Edelleen tuota kolottaa kävellessä mutta nyt sillä pystyy sentään jo astumaan.

Koti on vaarallinen paikka, sitä se todellakin on. Ja kaiken tämän kurjuuden (nokka vuotaa, jalkaan koskee, olen kykenemätön tekemään päätöksiä) keskellä minun normaalia elämänrytmiäni on järkytetty! Tiistaiaamu, ihana auringonnousu, mukava sohva ja hyvää kahvia ja missä, oi missä on tohtori Kiminkinen? Ei minua kiinnosta jonkun Jackin pälinät Lontoosta, olkoonkin että Lontoo on varsin kiinnostava paikka.

Tästähän ei voi suunta olla kuin ylöspäin. Eikö? Lievää lohtua tuo tosin Aamulehden uutinen joka aiheutti lieviä tyrskähdyksiä jo eilen. Henkkoht päättelin uutisesta jopa sen, että me itse aiheutamme maahamme kaikki alkoholiongelmat totuttamalla lapsemme pienestä pitäen juomaan viunaa. Vai miten pitäisi tulkita uutinen siitä, että kaupan simaa ei suositella lapsille sen alkoholipitoisuuden (0,5-0,8%) vuoksi mutta kotisimaa toki voi juoda vaikka siinäkin on alkoholia noin prosentti.

Ja juuri kun minä tein 20 litraa simaa. Mitä ilmeisimmin juottaakseni lapseni känniin kuten aina vappuna on ollut tapana. Pitäisikö meidän nyt luopua tästä vappujuomasta? Pakko todeta, että itse en muista koskaan lapsena kokeneeni minkäänlaista edes kevyesti humaltumiseen liittyvää tunnetta vaikka simaa sai vappuna juoda niin paljon kun mieli teki. Ja kyllä sitä juotiinkin. Mihinkä tämä maailma on menossa, ihan oikeasti.

Ja nyt, siirryn ihmettelemään aamutvn lähetystä jossa näemmä yksi kuuma puheenaihe on sikainfluenssa. Se on moro ja viettäkää hassunhauska tiistai!