Kyllä maailma on ääniä täynnä keväällä. Oletteko huomanneet? Aamulla ulkona on sellainen tipitii-konsertti että heikompaa hirvittäisi. Voi tätä kevään riemua! Mikäli ette kuulu samaan tässä maassa liki rikollisiksi muuttuneiden tupakoitsijoiden tiimiin kuin irkku tai joudu lähtemään ukon sanoin puolesta yöstä ulkoilemaan tai töihin, käykääpä silti kuulostelemassa joku aamu ennen auringonnousua miltä ulkona kuulostaa. Pieniä on meidän riemumme kevääseen hullaantuvien tipujen riemun rinnalla.

Tänä aamuna irkkua jännittää. Ihan tosissaan. Edessä on junnun koulupsykologiarvion kuuleminen. Toivon kovasti, että junnu pääsisi pienryhmään, siltikin että viimeisellä käynnillä psykologi totesi irkulle että ei tuon kanssa mitään ihmeellistä ole mutta vähän jotain pientä joka kaipaa harjoitusta. Nähtäväksi jää riittääkö se pieni sitten pienryhmäpaikkaan, toivottavasti. Junnun kohdalla kun pienryhmä tuntuu tällä hetkellä monellakin tapaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Junnun lääkitys on vielä mikä on, pahenemiskaudet on edelleen massiivisia astman kanssa silloin kun niitä tulee. Tällä hetkellä elämme astman kanssa vaihetta "siitepölykausi alkoi" eli vaikka kuinka poika syö allergialääkkeitä, vetää kahta eri hoitavaa lääkettä ja avaavaa, on 5 minuuttia kestoliikuntaa liikaa. Tarhalle päästään juuri ja juuri kävellen jos niikseen on, mutta hiemankaan pidempää matkaa ei voi ajatellakaan kuljettavaksi.

Joku sanoi joskus että pitää liikkua vain väkisin vaikka kuinka hengitys tekisi tiukkaa. Näinköhän? Junnu itse ei juurikaan astman takia liikkumistaan jarruttelu, ei ennen kuin se hengitys todellakin salpautuu ja poika alkaa yskiä limaa lähes tukehtumispisteessä, joten eikö tuo silloin liiku väkisin siihen asti? Pitäisikö irkun muka siinä kohtaa piiskata poikaa koettamaan vielä hieman enemmän, hyppimään vähän lisää ja juoksemaan vähän lisää? Enpä usko.

Ukko on töissä tänään. Se edellisen yön julmettu kuumeilu taisi taittaa taudin, eilen kuumetta ei enää ollut. Nyt töissä onkin sitten nuhainen ja kurkkukipuinen ukko jolla on veto puolessa. Itse olisin kannattanut sitä sairaslomaa, mutta miehet on miehiä, minkä niille teet. Kun ei kerran kuumetta enää ollut niin tokihan tuo sairaslomalapun saaminen olisi saattanut olla kyseenalaista mutta toisaalta, heillä on tuossa firmassa nykyään oikeus olla omalla luvalla pois kolme päivää sairauden takia. Toivottavasti ei se kuume sitten pukkaa mitään jälkitautia päälle.

Oletteko muuten huomanneet, että aina jos olet oikein riemua väärällään niin jotain tulee joka hieman himmentää sitä riemun määrää? Joku juttu joka ei välttämättä liity edes koko alkuperäiseen riemun aiheuttajaan? Irkulle käy näin lähes aina. Joka on toisaalta hyvä, silloin ne ketutusta aiheuttavat jutut ei ehkä ketuta ihan niin raskaasti kuin tekisi jos muutenkin ketuttaisi jo.

Minun mielestäni on aina ollut idioottimaista kinata rahasta. Raha on välttämätöntä tässä maailmassa, en väitä, mutta kunhan tulee toimeen rahoilla mitä on, niin silloin ollaan jo mielestäni plussalla. En silti väitä, etteikö toisinaan harmita kun ei ole rahaa ostaa niitä ihania farkkuja teinille tai varaa käydä parturissa ihan muuten vaan tai mahdollisuutta hankkia uusia silmälaseja itselleen. Mutta silti, ruokaa on pöydässä, katto pään päällä, vaatteita kaikilla joten ei tässä kenelläkään mitään hätää ole.

Ja silti, eilen liippasi läheltä etten soittanut exälle kiukkuista puhelua illalla. Tämä asia minun on vielä pakko ottaa hänen kanssaan puheeksi jossain välissä, alkaa itsellä olla mitta niin täynnä. Teini oli laittanut isälleen eilen viestiä bussikortin lataamisesta. Että voisiko tämä ladata sen, on niin kovin mukavaa kun on jonkinlainen vapaus kulkea linja-autolla. Isä oli laittanut teinille takaisin viestin "eikö se äiti voi sitä ladata, senhän se kuuluisi."

Ei nyt millään pahalla, mutta jos ihmisen vakiolause on aina kun lapset pyytävät tätä ostamaan heille jotain, oli sitten kyseessä uudet farkut, takki, kengät tai mikä hyvänsä, "eikö se äiti nyt voi", niin missä helvetin maailmassa se ihminen elää? Ja jos lisäksi toinen vielä jaksaa kerran toisensa jälkeen todeta lapsille, että hän maksaa niin paljon kuukaudessa äidille teistä, niin missä hitossa sen ihmisen aivot on? Takapuolessa?

Minä en todellakaan ole täysin varma, mitä kaikkea elatusmaksujen on ajateltu kattavan lapsen kuluista mutta olettaisin että ainakin ajatuksena on että niillä kustannetaan osa lapsen ruoasta, vaatteista ja asumisesta. Näin siis kuvittelisin, saatan toki olla väärässä. Uskaltaisin jopa väittää, että ajatuksena on että summa kattaa hieman enemmän kuin 10 prosenttia niistä menoista. Mutta kuten sanoin, varma en ole.

Jos exä maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta suunnilleen saman, minkä valtio maksaisi elatusapuna kahdesta, voisi olettaa että hän osallistuisi edes jotenkin lasten muihinkin kuluihin. Tai pitäisi ainakin suunsa kiinni jos ei muuta. Minä olen niin korviani myöten täynnä sitä, että vakiolause on lapsille "eikö se teidän äiti nyt". Voi helvetti, on niillä lapsilla isäkin. Jotenkin en enää edes ihmettele miksi teini ja poika kohta 15v ei juurikaan enää käy isällään. 

Nyt kun teini on amiksessa ja koulutuskulut maksetaan itse, laskin että noin puolet siitä exän maksamasta elatusmaksusta menee suoraan pelkkiin teinin koulukustannuksiin ja kolmen isoimman viikkorahoihin. Eikä he nyt mitään päättömiä summia saa taskurahaa, mutta kyllä siitäkin vaan kertyy. Poika 12v saa 4 euroa viikkorahana, poika kohta 15v 6 euroa ja teini saa kuukausirahana 40 euroa. Millaisia viikkorahoja muut mahtaa maksaa?

En tiedä, olenko minä sitten itse vaan niin kovin kohtuuton kun olen sitä mieltä, että exä voisi myös toisinaan maksaa ne koulukirjat uuden jakson alkaessa, ostaa välillä jotain vaatetta lapsille, osallistua edes joissain määrin uusiin polkupyöriin, suksiin ja luistimiin. Ilmeisesti. Ja ikinä koskaan milloinkaan ei saisi tietenkään ajatella katkeruudella sitä mitä toinen rahoillaan tekee, mutta kyllä se himppusen risoo kun toinen lähtee kolmeksi viikoksi aasiaan lomareissuun tai ostaa videotykin tai hankkii itselleen sitä ja tätä ja kuitenkin pystyy joka kerta lasten jotain tarvitessa toteamaan, ettei hänellä ole rahaa ja äidinhän se kuuluu. Prkl!

Vaan tämä tästä, vieressäni on nuori mies joka ähisee ja tuhisee, ja tämän ähinän ja tuhinan tuloksena ilmassa leijuu nyt aika kamala haju joten julistan päivän virallisesti avatuksi ja siirryn siivoamaan nuoren miehen vaippaa. Se on moro ja viettäkää hilpiä keskiviikko!