Taas vaihteeksi yöllä. Mikähän siinä on, että aina levottoman yön jälkeen aamulla tuntuu, että sitä yötä on lyhennetty? Että siitä on tehty silmänräpäyksen mittainen ja juuri kun olet päässyt nukkumaan pitääkin jo herätä. Ja tietysti aamulla ei toimi mikään silmänräpäyksen mittaisen yön jälkeen.

Ehei, rintsikoista lähtee olkain irti selkäpuolelta juuri kun olet saanut ne kiinni. Varvassukissa tunkee kolme varvasta samaan koloon vaikka kuinka väännät. Aamusauhulla tajuatkin että jos et ole juuri nyt vessassa niin ihan kohta hukut siihen itseensä. Sohvannurkka jossa normaalisti istut aamuisin sen kahvikupposen kanssa onkin täynnä romua joka sinne ei kuulu. Lattiat narisee vaikka kuinka koetat kävellä hiljaa narisematonta linjaa. Ja kaiken kruunaa jumalattoman kovaääninen vessan huuhteluääni.

Kuulostelet kuppi kädessä makkarista kuuluvia sängyn narinoita, speden äännähdyksiä ja kiroilet mielessäsi. Ja juuri samalla hetkellä kun luulet sen rauhallisen hetken istumisen onnistuvan tajuat että ehei, vessaan on syytä juosta uudemman kerran. Vessassa kuulostelet korva tarkkana joko sieltä makkarista alkaa kuulua kiukkuinen kiljunta. Uudelleen sohvalle istuessasi sohva natisee kuin siinä olisi vähintään norsulauma lisäksesi juhlimassa.

Ja sitten, kun olet saanut sen ensimmäisen kahvikupposen juotua tajuat että hetkinen, makkarissa on edelleen hiljaista. Että sitä ehtii vielä toisen kupposen. Että elämä onkin kivaa vaikka aina ei olekaan. Kyllä te tiedätte. Ehtii päivittää bloginsakin kaikessa rauhassa ilman että pitää samalla varoa ettei spede paina läppäristä virtaa pois päältä tai lyö päällään kipeästi olkapäähän tai potkaise läppärin näppäimiä vieressä maatessaan. Aamurauha, se kyllä pelastaa paljon etenkin levottomien öiden jälkeen.

Koira-asia ei ole edennyt mihinkään. Tai no, ehkä sen verran että olen lähes varmaksi päättänyt ettei koiruutta nyt tule. Huom, LÄHES. Siihen on monia syitä, paitsi miehen nihkeä suhtautuminen niin vielä tärkeämmiksi syiksi on noussut se ettei Inan kasvattajalta tosiaan tule pentuja tänä kesänä ja etten tiedä, haluanko uudelleen kokea sitä luopumisen tuskaa mikä Inan kanssa käytiin läpi.

Muita kasvattajia en tunne enkä sitä millaisia heidän kasvattinsa ovat ja vaikka tiedän että Inan kasvattaja tunteekin heitä ja auttaisi minua löytämään sen hyvän, vastuullisen kasvattajan jonka pennut on vastaavalla linjalla kasvatettuja kuin Ina, ei se ole silti sama asia kuin pentu Inan kasvattajalta. Ja tosiaan se Inan viimeinen kevät ja viimeinen matka. Haluanko minä ehdoin tahdoin kokea sen uudelleen?

Se olisi kuulkaa sitten vappuaatto! Hurraa! Simaa on tehty, siitä aamulehden uutisesta huolimatta, serpentiinit ja ilmapallot odottaa ripustelua ja tänään ostan eskarilta kaasupallot pienemmille. Suunnitelmissa on paljon ulkoilua, grillailua ja oleilua. Kyllä, me otamme vapun rennosti. Trampoliinikin koottiin jo viime viikonloppuna joten muksuja ei juurikaan sisällä ole näkynyt tällä viikolla.

Nyt taidan siirtyä suosilla tutkailemaan aamupalatarjontaa ja valmistautumaan päivän kuvioihin, aamupäivän aikana kun olisi ajatus siivoilla kämppä kuntoon. Se on moro ja viettäkää hyvä ja hauska vappu!