Kummallisen pitkältä tämä nyt tuntuukin. Ukko kävi päivällä laittelemassa autoaan katsastuskuntoon, niin ja myynti, ja toisaalta vaikka rahaa siinä säästyykin että toinen auto myydään pois niin harmittaa se silti. Irkulta kun lähtee auto näin ollen käytöstä. Perkema. Ei oo kivvaa.

Vaan asiasta sammakkoon, vietin taas reipashenkisen aamupäivän keittiössä, kyhäsin joutessani muusin, jauhelihakastikkeen, aurabroitsun ja riisiä ruoaksi. Moninainen ruokalajisto johtuu lähinnä siitä, että pienemmät ei kovin pidä aurabroitsusta, mutta muusi ja jauhelihakastike on lempparia, ja toisaalta taas me "isot" olemme hulluina aurabroitsuun. Samoilla touhuilla tuli leivottua jälleen kerran se helppo suklaakakku, pari päivää sitten leivotusta kun ei ollut enää kuin tuoksu jäljellä.

Kyllä tuo uusi kone on vielä toistaiseksi ilo täytellä, ja tyhjätä, sitähän suorittaa liki huvikseen vielä toistaiseksi. Veikkaanpa että tilanne tulee muuttumaan kun kone on pidempään ollut keittiössä. Tosin jouduin todella yllättymään siitä, että ukko kehui eilen koneen olevan paljon parempi kuin yksikään aikaisempi, ruokailuvälinekori tuntuu olevan in ja pop ukon silmissä.

Huomenna onkin sitten normaali arkipäivä. Miksi nämä pyhäpäivät muuten tuntuu aina niin julmetun pitkiltä? Meneekö huominen sitten normaalinopeudella? Toivottavasti vaikka toisaaltahan tuo on varsin hyvä että päivä tuntuu pitkältä, kotiapäinhän sekin on. Ja nyt, irkku siirtyy siivoamaan suklaamunamaakarien jälkiä. Se on moro ja viettäkää mukava loppupäivä!