Koulusta palasi erittäin iloinen ja hyväntuulinen teini. Oli ollut kovin mukava koulupäivä, kaverit oli ihania ja tänä iltana hän menee ensin käymään parhaalla ystävällään jonka kanssa oleilu on jäänyt kovin vähiin seurusteluaikana ja sen perään he tulevat kimpassa meille.

Tavaroiden hakeminen poikaystävältä ei onnistu tänä iltana, ukko olisi ollut lähdössä niitä teinin kanssa hakemaan. Teini oli törmännyt poikaystäväänsä koulumatkalla, tai jokohan minun pitäisi totutella sanomaan ex-poikaystävä. Ex-poikaystävä oli ollut selvinpäin ja menossa poikaansa tapaamaan, kysynyt teiniltä onko tämä tosissaan. Todennut sitten että kai se on tosiaan parasta niin, jos hän on niin satuttanut tätä.

Teini oli todennut että kyllä, takaisin ei ole paluuta ja olisi pitänyt ajatella aiemmin mitä tekee. Irkku melkein lippua kiskoi salkoon ilosta. Siis melkein, en ihan uskaltanut vaikka nyt ainakin näyttää tilanne hyvältä. Olivat sitten sopineet samalla kertaa että teini hakee tällä viikolla joku ilta ne tavaransa, ex-poikaystävä on kyllä kotosalla kun vain sopivat ajan.

Näinköhän tämä olisi tässä? Varmasti tulee vielä niitä ikäväkohtauksia ja itkuja, mutta pääsääntöisesti, olisiko se tosiaan tässä?

Ja nyt, koska irkku on niin kovin vauhdikas ihminen, irkku toteaa poistuvansa jälleen takavasemmalle. Tarkemmin sanottuna pojan 15v koululle noutamaan pesuaineita. Nämä kun keräävät leirikoulua varten rahaa ja alunperin yhtenä ideana oli ollut että jokainen perhe laittelee sata ekkeä luokan tilille tammikuussa. Siis kyllä, SATA euroa, näin oli vanhempainiltaan osallistuneet vanhemmat keskenään sopineet. Lappu tuosta rahasta tuli tammikuun loppupuolella.

Ja irkkuhan ei maksanut, ehei! Eikä tainnut olla ainoa, tosin en tiedä kuinka paljon siihen että yhtäkkiä sitä satasta ei pitänytkään maksaa, vaikutti vanhempainillan jälkeen tullut lomautusilmoitus jossa useampi puuhakkaampi vanhempi taisi saada lomalapun käteensä. Tilalle keksittiin, järkevää kyllä, että luokkalaiset itse keräävät rahaa myymällä vaikkapa sitten näitä pesuaineita.

Erittäin hyvä idea ja loistavasti toteutettu luokalta, he myivät paljon enemmän kuin opettaja oli alunperin ajatellut myyntiä tulevan. Jopa siinä määrin, että jokaisen oppilaan kotiin tulee 2,5 kiloa pyykkipulveria ekstrapalkintona isosta tilauksesta. Sen verran vanhemmat osallistuvat nyt oppilaiden keräystyöhön, että noutavat tilaukset koululta ja kiikuttavat ne koteihinsa josta oppilaat sitten jakavat ne tilanneille.

Meidän poikamme kohdalla se tosin tarkoittaa sitä että irkku avittelee myös siinä jaossa, pojan tilaus oli luokkaa suunnaton ja ne pesuainemäärät jotka tämä myi per talous painaa aivan liikaa pyörällä kiikutettaviksi. Joten huomenissa mennään sitten kuskaamaan pojan kanssa niitä suvun naisille, tänään ei kukaan kuulosta olevan kotona. Merkillistä...

Ai niin, sinne takavasemmalle. Nyt poistun. Se on moro ja nauttikaa auringosta!