Enää kaksi aamua tämän jälkeen ja sitten saa jo huuta LOMA! Ihanaa! Vaan kuulkaa, irkku aloittaa lasten loman leipomalla. Siivoamalla. Puunaamalla. Ja vaikka mitä vastaavaa. Sunnuntaina pidetään prinsessan 9v-juhlat sukulaisille, tällä kertaa aion mennä pienellä mittakaavalla. Täytekakku, kenties kuivakakku ja ehkä jotain muuta lisäksi. Ensi viikolla pidän prinsessan kaverikekkerit, toivottavasti ilma on hyvä ja neitilauma voi kekkeröidä ulkona.

Isommat tenavat ovat pienimmästä isoimpaan lähdössä isälleen lauantaina. Sekin vielä. Tulee kovin tyhjää taas hetkeksi. Teini onneksi palailee viimeistään keskiviikkona, epäilen tosin että tuo kotiutuu jo maanantaina. Pojan 15v taas on tarkotus mennä samantien kesätöihin isälleen, mutta näkee nyt. Mopokorttikin kun pitäisi ajaa nyt kesän aluksi.

Meillä nukuttiin jälleen yö. Näinköhän singulair on tosiaan se juttu, mene ja tiedä. Räkis on vielä päällä silti, nenä falskaa ikävästi spedellä mutta onneksi siitä ripulista on päästy. Toivottavasti taudit ei kaada ketään muuta lauantaiksi, se olisi jo harmillista se. Harmillista on tosin sekin, että irkun on pakko kaivaa tänään kaappeja ja tutkia onko täällä kenelläkään, teiniä lukuunottamatta, vaatteita kevätjuhliin. Prkl! Lisälovea kukkaroon mikäli mitään ei löydy.

Tosin nyt on ihan pakko tunnustaa että näin paljon aiemmin keväällä aivan ihanan mekon Kappahlissa. Siis prinsessalle. Harmi etten ostanut sitä silloin sillä tuskin niitä siellä enää on. Mutta eteenpäin on menty kehityksessä tässäkin kaupungissa, vielä pari-kolme vuotta sitten meille matti myöhäisille ei ollut myydä kuin ei-oota jos juhlatamineita lähdit viime tipassa ostamaan, kas kun ei kaupungissa ollut kuin Seppälä ja pirun kallis lastenvaateliike jonka valikoima oli keskittynyt ulkovaatteisiin ja hörhöihin. Nythän täältä voi ihan oikeasti löytää jotain kivaa.

Toisin tuntuu olevan mansessa, siellä on otettu aimo harppaus taaksepäin vaikka oletus oli että nyt alkaa hommat etenemään tosissaan. Ja tällä viittaan ensiavun siirtymistä Hatanpäältä Taysin tiloihin Acutan hoidettavaksi. Muistan kuinka paljon ystävä aikanaan pienten lasten kanssa kirosi ilta-aikaan tapahtuneita kolmen-neljän tunnin Hatanpään päivystyksessä istumisia kipuilevan tenavan kanssa ja nyt Acutassa on jopa kymmenen tunnin jonoja. Toivottavasti kyse on edelleen pelkästä alkukankeudesta. Tämä näin yhteiskunnallisena kommenttina väliin.

Paitsi sitä kaappien kaivelua, ohjelmassa olisi myös yläkerran määrätietoista siivoamista. Tekisi mieli ottaa jätesäkki ja nakata sinne kaikki ylimääräinen roina mutta miten määritellään ylimääräinen roina? En minä barbeja ja bratzeja kaipaa, mutta prinsessa niillä vielä toisinaan leikkii. En sen puoleen kaipaa pikkuautojakaan, sitä yhtä baarikaapissa olevaa lukuunottamatta, mutta junnu ja spede leikkii niillä. Vaikiaa on tämä äidin elämä.

Ja mitenkään sitä ei helpota se, että prinsessalla ja junnulla on selvästi jonkinasteinen auktoriteettien vastustuskausi. Tai ainakin äidin vastustuskausi. Jostain luin että jos kieltoja on liikaa, lapsi ei niitä noudata. Jahas. Näillä kahdella sankarilla ei saisi olla sitten kieltoja kuin suunnilleen "älä pasko pytyn viereen" ja "älä tiputa telkkaria". Tässä on nyt ainakin vuosi ellei kaksi painittu parin eri kiellon kanssa ja niistä toinen on niinkin simppeli kuin määräys siitä että saksilla ei leikata kuin paperia. Niillä ei leikata nukenvaatteita sen enempää kuin omiakaan palasiksi. Tämä ei tunnu uppoavan millään kumpaisenkaan pähkinään.

Aivan yhtä huonosti kuukunaan uppoaa se toinen kielto eli "seiniin ei piirretä eikä liimata mitään". Lähes joka välissä saan yllättyä yhä uudelleen ja uudelleen siitä, kuinka yläkerran seinään on ilmestynyt milloin mikäkin uusi kuva joko liimattuna tai piirrettynä versiona. Näihin kumpaankaan paininnan aiheeseen ei tunnu auttavan sen enempää huutaminen, pettyneet sanat, kotiarestit tai karkkipäivän menetykset. Argh!

Kevät toi tullessaan uuden kiellon ja se on "älä mene saunatuvalle leikkimään". Saunatupa on toistaiseksi täynnä tavaraa, siellä kun on ne vanhat sohvat odottamassa mihin päätyvät. Vaikeusluokka on selvästi sama kuin saksissa ja piirtelyssä. Olen yllättänyt kaksi sankaria kavereineen saunalta ainakin kertaa kymmenen. Viikonloppuna nämä sankarit onnistui jopa rikkomaan sieltä ikkunan. Jipijipi! Ja sieltähän heidät eilenkin yllätin kun pihasta sisälle huutelin. Okei okei, myönnän, kiellettiin meitäkin tenavina menemästä heinäsuuliin pelehtimään ja erityisen kiellettyä oli mennä korkean suulin kattopalkeille kiipeämään ja loikkimaan sieltä alas. Uskoimmeko me... *nolo*

Koska tämä on selvästikin tällainen plääsäysaamu, todettakoon että teini on pysynyt päätöksessään. Varmemmaksi vakuudeksi hän kävi sen ihan ensimmäisen kunnon poikaystävänsä kanssa ajelulla. Tämä kun oli eilen ostanut ihan ensimmäisen oman auton ja halusi viedä teinin koeajolle sillä. Vanha suola on janottanut koko kevään, ja talvenkin, sen verran usein poika on teinille soitellut ja välillä käynytkin. Teiniä ei janota.

Ja nyt lopetan tämän plääsäykseni tähän ja siirryn keittiöön kuorimaan perunoita. Josko sitä nakkisopan pikaisesti kyhäisi. Se on moro ja viettäkää ihana torstai!