Kuulkaa, sitä se on! Voileipäkakkuhan on kokoa julmettu ja aivan syystä, ajattelin näet että huomenna sitä voi pupeltaa pitkin päivää porukalla ilman että täytyy sen kummemmin kenenkään kokkailla mitään. Jääkaapissa kun on jauhelihasoppaa pienemmille huomiseksi. Päädyimme kuitenkin syömään sitä kakkua nyt iltapalaksi, tosin junnu sen enempää kuin poika 12v ei pitäneet kakusta, nämä kun ei ole voileipäkakun ystäviä.

Irkku, prinsessa, poika 15v ja ukko vetelikin kakkua innolla, sairaan hyvää tuli. Ja silti, vaikka innolla söimmekin niin emme saaneet edes yhtä kuudesosaa kakusta tuhottua. Onneksi teini ei ole vielä kotiutunut joten ehkä se yksi kuudesosa tulee sentään syötyä vielä tänään tämän päästyä kakun pariin.

Ja hyvä niin, sillä ei sitä huomenna taideta kamalia määriä pupeltaa suunnitelmien muututtua. Anopin mies kun otti ja soitti ukolle nyt iltasella ja kutsui meidät syömään läheiseen ruokaravintolaan. Hän haluaa koota koko porukan ruokapöydän ääreen, eli meitä lähtee 17 hengen joukko ruokailemaan huomenna. Mukavaa, sanon mä! Erityisen mukavaa siitä tekee se, että olen monta vuotta vinkkaillut tyyliin "olispa kiva käydä äitienpäivänä ulkona syömässä"...

Ja nyt, irkku siirtyy pikkuhiljaa töllöttimen pariin ja toteaa tähän perään, että huomenna ei välttämättä blogi päivity. Pyrin pyhittämään päivän täysin pelkälle perheelle ilman mitään julmettua tarvetta plääsätä blogissa saati muuallakaan kuin perheen parissa. Nähtäväksi jää onnistuuko... Hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille!