Ulkona. Voi tyhmä. Prinsessa on tänään lähdössä luokkaretkelle, menevät päiväksi läheiseen kaupunkiin kiertelemään nähtävyyksiä. Olisi ollut ihan mukavaa jos aurinko olisi paistanut, tai kun nyt ei ainakaan koko päivää sataisi. Katsellaan mihin ilma menee, päiväksi sadetta ei luvattu forecan sivuilla, ilmatieteenlaitos taas lupaili päiväksikin. Pidän peukkuja että foreca tietää!

Tänä aamuna heräilin ihan yksin. Ehdin käymään aamusauhulla, vessassa ja lämmittämään speden aamuvellin. Ehdinpä hetken istua kahvikuppi kainallosani sohvallakin vielä. Ja voi pojat, kyllä se varttikin aamurauhaa on parempi kuin jaloissa jalopeurana karjuva kärttyinen tenava joka ei ymmärrä että se velli ei ole valmiiksi lämmintä kamaa kun sen kaapista ottaa. Eilen illalla syötiin iltaruoka seiskalta. Tai niin, spede söi, joten kaipa kaverilla on joku merkillinen kasvukausi taas menossa.

Eilinen oli tapahtumarikas päivä, ei speden eikä irkunkaan osalta mutta muuten tuntui tapahtumaa riittävän. Junnulla oli eskarilla ns vaihtopäivä eli läheisen eskarin tytöt oli junnun eskarilla ja junnun eskarin pojat puolestaan tyttöjen tilalla läheisellä eskarilla. Kovasti on tälle viimeiselle eskarikuukaudelle kerätty eskarissakin toimintaa, tänään vaihto on toisinpäin eli pojat saapuu läheiseltä eskarilta junnun ryhmän poikien vieraaksi tyttöjen lähtiessä evakkoon. Huomenna on heillä vuorostaan retki tuohon kylille, perjantaina äitienpäiväkahvitus ja ensi viikolla on ohjelmassa paitsi kouluun tutustuminen, myös Särkänniemen retki. Hauskaa!

Eilen kritisoin tekstiviestitse suhteellisen terävästi ukkoa aamulla, tämä kun teloi selkänsä viikko takaperin kotona painoja nostellessaan ja on ollut sen jälkeen lähes rampa. Tai no, rampa ja rampa, istuminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan, käveleminen menee kunhan kävelee rauhallisesti ja tyyliin "kakat housussa". Makaaminen onnistuu, mutta sitä ei paranisi pahemmin harjoittaa ettei lihakset kramppaa selässä.

Ukon selkä magneettikuvattiin muutama vuosi takaperin ja  todettiin siellä olevan nikamavälissä kulumaa, tuolloin hän ehti olla sairaslomalla selästään reilun kuukauden. Sen jälkeen selkä on temppuillut aika-ajoin mutta yleensä pahin kipu on lauennut parissa päivässä. Onneksi ukko on urheiluhullu, selkä- ja mahalihakset on paremmassa kunnossa kuin kovin monella muulla tuntemallani ihmisellä ja nehän onkin ainoat joilla selkää voidaan "hoitaa".

En tiedä olisiko kuluma pahentunut vai mikä on, mutta aiemmin kerran-kaksi vuodessa vaivannut kipuilu on taajentanut tahtiaan. Viimeisen vuoden sisään tämä taitaa olla jo neljäs kerta kun selkä on toivottoman kipeä. Ja tällä kertaa ei edes päivän-parin sääntö ole toiminut sen paremmin kuin sekään ettei mies ole jäänyt makuulle selkänsä kanssa. Särkylääkkeistäkään ei ole juuri apua ollut, maanantaina ukko oli napsinut töissä kuusisataisia buranoita kuin karamelleja ja silti tuskanhikeä oli pukannut moneen kertaan päivässä silkasta kivusta.

Minkä irkku luonnolleen mahtaa, eilen aamulla oli ihan pakko irkun kritisoida. Laitoin simppelin huomautuksen siitä, että tottahan siellä töissä nyt kannattaa olla vaikka sitten itkua vääntäen kun eihän sitä koskaan tiedä vaikka saisi sinne selkään jonkun kivan lisävamman aikaan kun painaa menemään vaan. Puoli kymmenen aamulla kävi ovi ja ukko kotiutui kesken päivän "kakat housussa" vaappuen. Puoli tuntia trukilla ajelua oli kuulemma ollut liikaa siihen irkun kriittisen lausunnon päälle, sieltä trukista kun ei enää tahtonut päästä pois.

Nyt ukko on sitten saikulla ja jotain merkillisiä särkylääkkeitä tälle oli määrätty. Lääkäri oli todennut että niitä ei missään nimessä saa ottaa maksimissaan kuin yhden päivässä ja mieluummin vielä vähemmän, niissä kun on haittavaikutukset luokkaa älytön. Irkku lukaisi lääkkeiden selosteen ja arvatkaapa onko irkku pidellyt sydänalaansa muutamaan kertaan eilen illalla? Voiko tuollaisia lääkkeitä edes määrätä kenellekään? Jo yleisimpien haittavaikutusten lista oli pelottava lukea ja alle tuhannella käyttäjällä olleet haittavaikutukset sai sydämen nousemaan kurkkuun.

Iltapäivän ja illan ukko nukkui tasaiseen tahtiin ja illalla ukko näytti käsiään, ranteet oli turvonneet muhkuroille. Nyt ei puutu kuin aivoverenkiertohäiriöt ja sydänkohtaukset ja jihaa, ukko pääsee sille alle 1000 käyttäjällä olleiden listalle. Arvatkaapa tekikö mieli kieltää vallan niiden käyttö? Onneksi ukko itsekin totesi käsiään katsottuaan ettei hän taida kyllä ottaa niitä lääkkeitä enää kuin korkeintaan kerran tai kaksi. Parempi onkin, irkku saa stressin kun käy taajaan kurkkimassa nukkuuko ukko vai onko tuo kanttuvei.

Ohhoh, kello onkin nitkahtanut tässä plääsätessä jo puoli seiskaan eli kyllä se nyt on pakko laittaa pillit pussiin tämän postauksen osalta ja siirtyä valmistelemaan prinsessaa sinne retkelle. Palaan asiaan kun joudan, saattaa tosin olla aika tiukkaa tässä kun juoksentelen itsekseni kaiken mahdollisen ja osan mahdottomastakin. Viettäkääpä lupsakka keskiviikko!