Juunou. Onneksi meillä ei asusta tässä talossa suutaria, joten kengissä löytyy. Kyl. Tällä hetkellä ehkä hieman turhankin reippaasti, joka ei tosin liity millään tavalla siihen että irkku olisi intoutunut shoppaamaan kenkiä. Ehei, niitä vain on kertynyt. Ja suurin osa on paitsi iskemättömiä myös saatuja, kiitos shoppailuaddiktin siskon.

Tänään jouduin kylläkin ostamaan kengät, spedelle. Koko kevättä viitsi toista pelkillä kumisaappailla tallauttaa. Ja toisin kuin junnu, spede ei ole sirokoipinen vaan kuuluu samaan kaliiberiin siskonsa kanssa eli lestissä pitää löytyä. Tiesittekö muuten, että suurin osa markettitossuista on sirojalkaisille lapsille. Prkl!

Tosin minun ei pitänyt nyt kertoa teille kengistä, ehei. Tarkoitus oli, vanhaan sanontaan viitaten, kertoilla siitä kuinka sähköasentajan vaimolla on usein pimeää. Siis daa. Koska talossa on sähköasentaja, tarkoittaa se käytännössä sitä että jokainen sähköjuttuihin liittyvä homma kotona vie aikaa suunnilleen vuoden pari. Palaneiden sulakkeiden ja lamppujen vaihtamista lukuunottamatta.

Hyviä esimerkkejäkin löytyy, aikanaan kun ostimme tämän torpan (siitä on jo kymmenen!!! vuotta) kävi pikku moka yläkerran rempan yhteydessä. Ei irkulle vaan innokkaille ukolle ja tämän vanhemmalle serkkupojalle. Koska kumpikaan ei siinä touhuamisen huumassa keksinyt viidessä sekunnissa mihin seinässä näkyvä läpivienti johti sähköä ja kiiruskin oli saada sitä kyprokkia siihen seinään kiskottua niin kuinkas kävikään, poikkihan ne ukkelit sen johdon laittoivat että saivat sen kyprokin siihen.

Totuus johdon tarkoituksesta selvisi vasta syksyllä iltojen hämärtyessä ja irkun kaivatessa valoja saunalle siinä saunanlämmittelyn lomassa, vielä kolmisen vuotta sitten kun irkku oli lähinnä se joka saunaa lämmitti ja käytti. Ei valoa. Ei sen enempää saunassa kuin puuvajassakaan. Prkl! Niinpä meillä kylvettiin useampi vuosi kynttilän ja öljylampun valossa, joka toki oli etenkin jouluna romanttista, tunnelmallista ja vaikka mitä mutta ah, niin helketin vaarallista pienten penskojen kanssa.

Saunailtojen vinkkaukset sähkövalon mukavuudesta saunoessa meni ikäänkuin kuuroille korville, tai no ei oikeastaan, korvat rekisteröi, ukko nyökkäili ja vastasi normaalisti "joo, täytyy katsoa keväällä kun kelit lämpiää, täytyy katsoa kesällä kun on lomaa, täytyy katsoa syksyllä ennen pimeitä" jne jne. Ja kuulkaa, sitten ihan yhtäkkiä yllättäen, irkun saunottua lasten kanssa hämärässä valossa useamman (veikkaisin äkkiä kuutta-seitsemää) vuoden ajan, ne valot tuli!

Rehellisyyden nimissä todettakoon, että ei ne valot nyt ihan vain sinne ilmestyneet omia aikojaan, siihen taas johti monimutkaisempi tapahtumasarja jota ilman irkku saunoisi luultavasti edelleen puolipimeässä. Kas kun ukko innostui useamman vuoden kesäisen mökkisaunonnan jälkeen saunomaan myös kotona. Ja lämmittämään usein itsekin sitä saunaa. Ja kas, pari kertaa pimeässä puuvajassa kompuroituaan ukolla meni hermo!

Ja johan alkoi tapahtua. Itse sähköjen laittelu ei ollutkaan kuin vartin homma sitten kun se ukko siihen hommaan ryhtyi vihdoin ja viimein. Ja johan oli valoa niin että sokeampikin kana olisi nähnyt! Hitsiläinen, irkku ymmärsi paremmin kuin hyvin miksi sitä jaksetaan aina vanhojen ihmisten parissa mainostaa kuinka hienoa oli kun taloon tulikin sähköt, olihan se kuulkaa upeaa, ja on edelleen, kun puitakin voi puuvajasta kaivella ilman taskulamppu suussa tallailua.

Josta taas tulikin mieleeni merkillinen viemäriongelma joka meillä oli pitkin kevättä. Keittiön lavuaari ei vetänyt alkuunkaan sillä innolla kuin normaalisti. Ehei, aina sait itse leikkiä imukuppia käpälineen välillä ja ilmata viemäriä että se kiskaisi edes kohtalaisella vauhdilla ne vedet kitusiinsa. Aikani lavuaarin kanssa kamppailtuani totesin ukolle että prkl seuraavalla rautakauppareissulla PITÄÄ muistaa ostaa Niagaraa. Edellinen purkki kun oli loppunut vuonna käpy suunnilleen ja siinä on kuulkaa viemärinaukaisuaine joka todella räjäyttää putket auki!

Kuinka ollakaan ukko muisti ostaa kyseistä ainetta pari viikkoa sitten, harmi että tuo ei muistanut että viemärinaukaisemisessa ensiarvoisen tärkeää on antaa aineen hetki vaikuttaa siellä viemärissä. Viemäri ei pelittänyt ukon availun jälkeen juurikaan sen paremmin mutta koska jopa irkku tietää, että helpoimmalla pääsee kun pitää vain suunsa kiinni ja käyttää sopivassa tilaisuudessa itse sitä töhnääkkeliä niin annoin koko jutun olla.

Viime viikolla humautin itse myrkyt viemäriin ja annoin niiden olla ja olla ja olla ja olla ja kas, viemärihän toimii kuin laulu vain nyt. Eli toisin kuin ukko masentuneella äänellä totesi, ei siellä muuta vikaa ollut kuin luultavasti liikaa ruoanjämiä joita lautasilta on huuhdottu pois. Ja tästä tapahtumasta taas tulikin mieleeni, että jos kohta suutarinlapsilla ei ole kenkiä, eikä sähköasentajan muijalla valoja niin putkimiehen exällä on taatusti avonaiset viemärit! Niin se on!

Ja nyt päätän raporttini täältä ihmeellisten tapahtumien ja merkillisten sanontojen tyyssijasta ja painun keittiön puolelle toivoen, että sähkövatkain ei hullaannu kesken muusin väännön kuten joskus muinoin...