Ihanaa! Kunpa nyt pysyisikin möllöttämässä taivaalla vaikka huonoltahan tuo näyttää kun sääennusteita katselee. Harvoin sitä toivoisi sääennusteen osuvan fibaan yhtä paljon kuin juuri nyt. Juhannus koleassa säässä kun on aika tyhmä juttu vaikka kuinka varaisi vaatettakin mukaan. Hitsiläinen sanon mä!

Vaan asiaan. En tainnut muistaa mainita eilisessä postauksessani, että spede, tuo ihana pieni rakkaudenhedelmämme jolle kuuluisi arvonimi Apinoiden Aatelia, keksi tiistaina kuinka pinnasängystä kiivetään pois. Hiphip ja hurraa prkl sanon mä! Eihän se toki maailmanloppu ole, mutta hermojen menoa se aiheuttaa. Jaa miksikö?

Meillähän oli yhdessä välissä tämä totaalinen nukkumaanmeno-ongelmakausi. Joka päättyi onneksi siihen kun irkku päätyi jättämään päiväunet pois pieneltä. Sen jälkeen nukkumaanmeno onkin käynyt kuin lähes leikki, spede on viety omaan sänkyynsä kuten ennen sitä ongelmaakin tehtiin ja kaveri on saattanut kiljahdella siellä hetken, toisinaan peräti viisikin minuuttia ja asettunut sitten nukkumaan.

Vain yliväsyneeksi päästyään tämä on saattanut olla moniongelmaisemmalla päällä ja heittää ensin tutin pariin kertaan, kenties nunnunkin ja roikkunut itse laidan päällä suunnilleen puntti tutisten pelosta tipahtaako siitä laidalta vai ei siinä roikkuessa. Tuolloinkin rauhoittuminen on tapahtunut muutaman tutin ja nunnun nostamisen jälkeen omia aikojaan ilman mitään sängyn äärellä päivystämisiä.

Vaan nyt. Nyt on kaikki toisin! Koko maailma on muuttunut speden silmissä! Ja hermoja piukoo irkun päässä, tai ei itseasiassa vielä, mutta veikkaan että tulee vielä piukomaan. Tiistaina spede oli yliväsynyt nukkumaanlaitellessa. Ensin lensi tutti, hetken päästä nunnu, ja jälleen tutti, nunnu, tutti, nunnu. Normaalin yliväsyneenä kymmenen minuutin en tahdo-itkeskelyn ja nakkailun sijaan tämä oli luokkaa vartti ja eläimellistä raivo/väsyhuutoa.

Irkku istui olkkarin nojatuolissa ja huuteli rauhoittavalla äänellä spedelle, kävi välillä antamassa tuttia ja nunnua takaisin, palasi olkkariin, huuteli ja silleen. Tämä nukkumisjuttuhan on meillä sikäli ongelmallinen, kuten varmasti monissa muissakin useamman lapsen perheissä, että juuri tuohon aikaan kun spede menee nukkumaan, istuu keittiössä junnu ja prinsessa iltapalalla ja väsymysasteesta riippuen nämä joko juttelevat suht kovaan ääneen, kinaavat erittäin kovaan ääneen tai nauraa räkättävät ja riehuvat niin että irkun otsasuonet pullistelee mekkalan ollessa luokkaa megalomaaninen.

Nukkumaanmenojen pitää siis toimia ilman irkun makoilua makkarissa, etenkin joka toinen viikko kun mies on iltavuorossa. Kahteen suuntaan kun on kovin vaikea revetä yhtä aikaa. Tuona kyseisenä tiistai-iltana irkulla pullisteli se otsasuoni lähinnä sen keittiöstä kuuluvan mökän takia, irkku puri kieleensä kertaa sata ja piti rauhoittelevan äänensävyn käytössä ja kävi vain kivahtamassa vaimealla äänellä keittiön puolella kahdelle selvästi aivonsa narikkaan jättäneelle iltapalailijalle.

Ja kuulkaa, vartin konsertoinnin jälkeen makkari hiljeni kuin taikaiskusta vaimeaa kolahdusta lukuunottamatta. Irkku oli juuri aikeissa tuulettaa mielessään kun makkarin ovelta hiihtikin esiin nunnua riepottava erittäin kiukkuisen, väsyneen ja loukkaantuneen näköinen spede. Hurraa ja anna mun kaikki kestää! Irkku kiikutti speden takaisin sänkyynsä ja kiukkuitkua kesti tasan sekunnin ja taas poika seisoi ovensuussa kuin kuminauhalla irkkuun kiinnitetty nallekarhu.

Ei siinä auttanut muu kuin koota luunsa ja istahtaa itse siihen omalle sängylle speden lähistölle katsomaan televisioa. Ja voitte varmasti arvata kuinka joka ainoa naurunremahdus, kiherrys, pälinä ja kovaäänisempi kolahdus keittiössä sai irkun otsasuonen suorastaan tykyttämään pullistelun lisäksi. Vaan onni onnettomuudessa, spede oli siinä sängystä kiipeilyhuumassaan väsyttänyt itsensä lopullisesti, kymmenen minuuttia ja kaveri oli umpiunessa.

Eilen sama kuvio olisi luultavasti toistunut jos irkku ei olisi ollut niin julmetun viisas, että syötteli junnulle iltapalan jo puoli kahdeksalta prinsessan vielä leikkiessä kaverinsa kanssa yläkerrassa ja komensi sitten junnun yläkertaan siksi aikaa että spede nukahtaa. Viisauteen kuului oleellisesti sekin, että spede söi iltapalan samaan aikaan junnun kanssa, väsymystä kun oli ollut havaittavissa jo viimeisen tunnin ajan.

Riskejä irkku ei silti ottanut. Spede sänkyyn ja irkku omaan telkkaria tuijottamaan. Ja katso, lapsi oli unessa alle viiden minuutin. Joten ei, hermot ei ole vielä menneet ja toivottavasti ei menekään. Mutta mahdollista se on, sillä jos nukahtamisessa kestää varttikin on se liian kauan ottaen huomioon että tuohon aikaan keittiössä on usein trafiikkia joka tietää paitsi sitä mekkalaa myös julmettua siivoa joka odottelee kyllä kärsivällisesti että irkku palaa siivoamaan.

Tähän väliin irkku tarjoaa sitten pyyhkeitä VRn suuntaan eli sinä, joka nyt satut tätä lukemaan ja olet VRllä töissä, välitä tämä viesti eteenpäin sille henkilölle joka huolehtii VRn nettisivujen tiedotuksesta. Ala-arvoisen sekavaa on tuo! Irkku koetti illalla metsästää tietoa siitä kulkeeko juna välillä Tampere-Jyväskylä normaalisti vaiko eikö, ja kuulkaa, tuloksena oli lähinnä julmettu tuppo irti raastettuja hiuksia ja epävarmuuden sävyttämä oletus siitä että kulkee.

Sitä epävarmuutta ei mitenkään vähennä se, että Aamulehden nettisivuilla lukee kissankokoisin kirjaimin Ratahallintokeskuksen jonkun työntekijän kiteyttämä kommentti siitä että kaikkien junalla liikkujien on syytä varautua myöhästymisiin. Ehei, päinvastoin! Irkku voi jä nähdä sielunsa silmin, kuinka irkku seisoo asemalla kolmen sukkiinsa seonneen pienemmän ja yhden hartaasti kiroilevan teinin kanssa miettien että jos odotamme vielä toisen tunnin niin pääsisiköhän sitä junaan.

Irkku elää nyt sen olettaman mukaan, että irkku olisi jopa ymmärtänyt oikein ja junavuorot jotka olisi ajettu normaalisti Helsingistä Tampereen kautta pohjoiseen käsittäen mm Jyväskylän, eivät kulje muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Helsinki-Tampere väliä vaan lähtöasemana on pääosassa näistä se Tampere ja juna liikkuu siitä eteenpäin näiltä osin kuin onnettomuutta ei olisi ollutkaan. Missään kun sitä ei selkokielellä todeta, todetaan vain että muutoksia Helsinki-Tampere ja Turku-Tampere välillä on pohjoiseen kulkevien junien suhteen ja myöhästymisiin kannattaa varata aikaa.

Miksi oi miksi sinne ei ole voitu sisällyttää lausetta "junavuorot Tampereelta pohjoisen suuntaan liikkuu normaalisti näitä Helsingistä ja Turusta tulevia vuoroja lukuunottamatta" koska niin irkku oli ymmärtivinään siitä omalaatuisesta tiedotteesta jonka irkku sai kaivettua puolessa tunnissa VRn sivuilta. Joten hyi hyi VRn tiedotus! Sen pitäisi olla blondiymmärrettävällä selkokielellä, ottaen huomioon että tässäkin maassa on reippaasti blondeja.

Ja nyt irkku joutuu ikäväkseen toteamaan että irkun on kertakaikkisen pakko lopettaa tältä erää tämä ruuneperimainen plääsääminen irkun kummallisesta elämästä ja siirryttävä a. vessaan, b. pyykkikoneen kimppuun ja c. astianpesukoneen kimppuun. Mielessä on välkkynyt ajatus siitä, että ottaisin läppärin mukaan mökille vaikka siellä ei sitä nettiyhteyttä olekaan, mutta saisinpa ainakin kirjoiteltua aamutuimaan muiden vielä nukkuessa kuulumisiani word padiin kopsaillen niitä mahdollisesti blogini uumeniin kun palaan netilliseen maailmaan. Mitä todennäköisimmin en muistakaan tätä ajatusta enää siinä vaiheessa kun pakkaan loppuja kamoja, mutta ainahan sitä ajatella saa muistaessa, eikö.

Joten toivotan kaikille blogissa kävijöille ja heidän perheilleen, tuttavilleen, sukulaisilleen jne jne oikein hyvää ja turvallista juhannusta! Se on moro!