Jokohan tämä nyt alkaisi tuntua lomalta? Ainakin elimistö nitkautti itseään himppasen lomakuvioinnin suuntaan, kas kun irkku heräsi vasta puoli kuusi. Tiedän, tuo vasta-sana näyttää hassulta tuon kellonajan edessä mutta kun on viikon pari herännyt joka aamu viideltä, niin kyllähän se hieman siltä tuntuu.

Spedeltä jäi eilisessä hulinassa päiväunet väliin ja ette usko, mutta se olikin selvästi hyvä juttu.  Monen monituista iltaahan meillä on mennyt nukahtamisongelmissa eli spede on potkinut, kiekunut, heitellyt tuttia ja nunnua, koettanut kiivetä sängystään pois ja muuta vastaavaa. Nämä ongelmat ovat olleet jopa sitä luokkaa, että normaalisti omia aikojaan omaan sänkyynsä nukahtavan lapsen seurana on maattu makkarissa tunti, joskus jopa puolitoista. Ja tämä jos joku on syönyt irkun sisäistä minää, meillä kun lapset on aina laitettu omiin sänkyihinsä ja nämä ovat nukahtaneet sinne ilman mitään nukutusseremonioita, myös spede.

Onneksi ukko on ollut kaksi viikkoa aamuvuorossa eli siellä makkarissa on voinut maatakin siitä puoli yhdeksästä asti ilman että muu lapsilauma solmii koko talon tai kantaa jääkaapin ulos. Tänään ukko meneekin sitten iltaan eli makailu makkarissa illalla tietää katastrofia. Ihan vain tätä päivää ennakoiden irkku totesi illalla, että nyt on kyllä pakko päästä takaisin siihen speden itsekseen nukkumiseen. Jos joku ihmettelee miksi minä näin totesin, selvennettäköön että se johtuu pehmeäsydämisestä ukosta. Tämä kun on speden kohdalla täysi nössö jos saa suoraan sanoa ja riski siihen, että ukko olisi ekasta huudosta paukaissut makkariin spedeä rauhoittamaan oli luokkaa 100+.

Ukko nyökki tietävänä päätään, onneksi serkkupoika oli jälleen kerran istumassa seurana tällä kertaa leffaillan merkeissä ja irkku kantoi uuvahtaneen speden petiinsä. Ja kappas, kaveri nukahti alle kymmenen minuutin ilman seuralaispalvelua, viskomisia ja huutoja. Tuskinpa tämä tässä vielä on, mutta toivoahan aina saa ja kyllä minä toivon, että speden iltanukkumiset helpottuisi takaisin siihen helppoon tenavaan mikä tämä oli vielä muutama viikko sitten. Ehkäpä ne päiväunet pitää vaikka puoliväkisin jättää pois.

Tämän päivän ohjelma on irkulla vielä täysin auki. Ei pienintäkään ajatusta siitä mitä sitä tekisi. Ruokaa nyt on tietysti pakko tehdä (tylsää) mutta muilta osin. Yhtenä ajatuksena on ollut kukkapenkin ylöskaivaminen. Se olisi tosin pitänyt tehdä jo viime viikolla, mutta irkun teinileikkien aiheuttama rampautuminen esti sen tehokkaasti. Nyt on polvi onneksi suunnilleen kunnossa, rupi hieman kiristelee vielä mutta muuten tuo taipuu jo joutuisaan joten kunnon hommailut on mahdollisuuksien rajoissa.

Toisaalta irkku tuntee myös vastustamatonta tarvetta purkaa ulkosaunaa. Joka olisi muuten toki ok, mutta kun irkulla ei ole pienintäkään käsitystä missä vaiheessa ukko aikoo niitä seiniä, lauteita ja kiuasta uusia. Myös yleinen pihan kaivelu sieltä täältä ja kesäkalustehankinnat houkuttaisivat, mutta kun se raha. Sitä ei perkule edelleenkään kasva kirsikkapuun oksilla vaikka kuinka kurkkisin. Sen sijaan kirsikkapuun oksilla hiippaa taas lauma muurahaisia jotka ovat menossa kirvalypsylle ja tämäkin ajaa muuten irkun lähes hulluuden partaalle.

Paljon olisi kaikkea mitä voisi ja pitäisi tehdä, mutta lomallahan nämä työtkin tehdään lomanopeudella ja fiilisten mukaan. Nyt kun synttärikekkerit on saatu hoideltua voi ottaa todella lungisti ja vain nauttia kesästä. Harmi että se nautinto ei kestä kauaa, loppuviikoksi on luvattu vettä, vettä ja vettä. Ihan varmuuden vuoksi en sanonut eilen kertaakaan että "ai kaamee kun onkin kuumaa" ja "apua mä läkähdyn".

Olen näet varma, että jos sitä lämpöä manaa riittävästi niin uskokaa pois, sitä ei enää tule. Kohta huomataan että on jo elokuu ja ihmetellään että eikö sitä kesää tullutkaan. Että siinäkö se nyt sitten taas oli, kahdessa toukokuisessa hellepäivässä. Muistan näitäkin tapahtuneen useamman kerran, koko kesän kestänyttä viileää ilmaa, sadekuuroja ja elokuussa koulujen jo alettua on ollut pari viikkoa lämpimämpää ja jopa harvinainen valoilmiö näkynyt taivaalla. Joten minähän en manaa, syytän sitten elokuussa mananneita jos näin käy. *kjäh*

Ja nyt se on niin, että irkku siirtyy jälleen kerran kotvaseksi istumaan kahvikupposensa kanssa ulkorappusille. Hymy pyllyyn kaikille ja viettäkää ihana maanantai, se on moro!