Vettä. Ja oikein tosissaan. Ihanaa! Luonto kaipasikin jo kunnon kastelua, mutta mutta. Ei tarvitsisi silti liioitella. Kyllä siihen kasteluun riittää päivän parin sade, ilmatieteenlaitoksen ennuste neljän päivän "sadekuurosta" ei hivele mitenkään mieltä. Lohduttaudun sillä, että sääennusteet tuppaa usein menemään metsään. Toivottavasti niin käy nytkin.
Tänään prinsessa täyttää 9 vuotta. Joko siitäkin on niin pitkä aika? Ja juuri eilenhän tuo arpoi tulisiko vai ei. Mihin nämä vuodet katoaa? Pakko myöntää, että prinsessan ensimmäinen elinvuosi on irkulle hämärän peitossa. Muutaman kohokohdan sieltä muistan, sen kun prinsessa sai nimen, kuinka istuin sohvalla puoliunessa tuuppien vaunuja jalallani edestakaisin ja sen, kun poika nyt 15v luuli että sisko on varastettu. Muilta osin muistoja hallitsee ainoastaan kuvat siitä kuinka väsytti. Väsytti ja väsytti.
Prinsessahan kuului ryhmään valvovat vauvat. Hän ei nukkunut yöllä sen enempää kuin päivälläkään. Koliikista ei ollut hajuakaan, ei sen enempää muistakaan kiputiloista muutamaa korvatulehdusta lukuunottamatta, prinsessa ei vain halunnut tuhlata aikaa nukkumiseen. Prinsessalla oli elämä mallillaan kun tämä istui sitterissä keittiönpöydällä äidin paistaessa jauhelihaa ja puhuessa kuin ruuneperi.
Yhtä mallillaan se elämä oli kun tämä makasi vaunuissa jotka liikkuivat. Raiteiltaan se elämä suistui jokaisessa risteyksessä jossa joutui pysähtymään. Parivuotiaana prinsessa päätti että nyt on aika nukkua. Tänä päivänäkään en tajua, kuinka kukaan voi olla niin vähäuninen kuin prinsessa oli pienenä. Ehkä siksi tämä nukkuisi puolille päivin heittämällä jos vain saisi. Kuittailee univelkojaan.
Isomummun hautajaisista ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes siitä että onko niitä. Jotain puhetta oli ollut alkuviikosta, että sen kummempia hautajaisia ei edes olisi mummun omasta toiveesta, vaan lapset laskisivat arkun maahan ja läheiset kokoontuisi muistelemaan mummua yhdessä. Tämä jää nähtäväksi.
Sen sijaan varmaa tietoa siitä, että isommat menee häihin reilun viikon päästä, on olemassa. Irkku on miettinyt päänsä puhki vaatetusta. Minunhan ne juhlavaatteet kuuluisi ostaa kun eksä maksaa niin ruhtinaallisen suurta elatusmaksuakin, mutta suoraan sanottuna, millä rahalla minä ne ostan. Eksä ei ollut antanut edes mopokorttirahaa pojalle 15v vaikka tämän piti. Kun ei vain ole rahaa. Irkun on pakko taikoa jostain rahat siihen korttiinkin, samalla kun irkku taikoo parisataa euroa teinin skootterin vakuutusmaksuihin.
Teinin skootterin vakuutus kun oli jäänyt ottamatta silloin pari vuotta sitten kun teini skootterin sai. Myyjäfirman piti toimittaa hakemus vakuutusyhtiöön ja jo viime kesänä irkun mielessä kävi että missä mahtaa laskut olla. Piti niin kysymäni asiaa eksältä, josko ne laskut tulee hänelle, mutta arvatkaapa muistinko? No en tietenkään. Tänä keväänä juttu muistui uudestaan mieleeni ja selvisi, ettei eksällekään mitään laskuja ole tullut. Soitto vakuutusyhtiöön ja kas, skootteri on kyllä rekisteröity teinin nimiin mutta vakuutusta siinä ei ole. Kiva.
Vakuutus otettiin nyt kaksi vuotta jälkikäteen alkavaksi skootterin ostopäivästä, muuten maksettavana olisi ollut Ajoneuvorekisterikeskuksen sakot vakuuttamattomasta skootterista joten hurraa, nyt maksamme jälkikäteen parin vuoden vakuutukset. Irkun tiedustelu eksän suuntaan siitä, osallistuisiko hän vakuutusmaksuihin, pojan 15v rippileirimaksuun ja pojan 12v kesäleirimaksuun kaikui kuuroille korville. No, mikäs siinä. Kaipa se kaikkineen neljänsadan euron ylimääräinen kustannus jostain revitään. Vaikka en nyt vielä tiedä mistä. Eipä silti, enhän minä tiedä sitäkään mistä niihin juhlavaatteisiin rahat revin.
Onneksi se on vain rahaa. Onneksi minä en shoppaile enkä käy kampaajalla saati kosmetologilla. Muutenhan joutuisin nipistämään niistä, ja se olisi varmasti hirveää jos ne olisi tärkeitä juttuja minulle. Hassua on tämä maailmanmeno ja hassua on kuinka suuri valta rahalla on. Vaan olkoon, irkku ei viitsi rahalla päätään vaivata, ei niin kauan kun on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Sen sijaan irkku voisi vaivata päätään kotihommilla. Nyt kun tuo ilmakin muuttui kovin syksyiseksi voisi pestä pyykkiä. Siivota. Leipoa. Kokkailla. Tehdä kaikkia niitä hommia joita ei hyvällä ilmalla malta jäädä sisälle tekemään. Joten kyllä, irkku siirtyy nyt pakertamaan keittiön suuntaan. Viettäkääpä hassun hauska torstai, niin irkkukin tekee. Se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.