Mistä näitä oikein ropisee? Ja mistä ropisee näitä rauhallisia ja hiljaisia aamuja? Kysyn vaan. Junnu ja prinsessa eivät kotiutuneet sitten vielä eilen. Ehei, tuskin he tänäänkään haluaisivat mutta onneksi nyt on pakkorako jo siirtyä kotia kohti. Huomenna lähdetään mökille heti ukon kotiuduttua töistä ja se on kiva se! Viikonlopun kelit kun lupaavat ainakin vielä hyvää.

Prinsessan ihottuma aiheuttaa edelleen ihmetystä. Tai ennemminkin se ihottumattomuus. Tiistaina he kävivät serkkujen kanssa uimassa siinä samassa rannassa missä pyhänäkin suoritettiin pikapulahdus ja kappas, tällä kertaa ei tullut mitään ihottumia. Minä en nyt ymmärrä jos ihan rehellisiä ollaan. Onko minun näköni alkanut reistata niin pahasti että näen selvääkin selvemmän ihottuman lapsella vaikka sitä ei olisi? Enkä yksin edes minä, vaan myös ukko, prinsessa itse ja prinsessan pikkuserkku? Merkillistä. Jäämme siis tutkailemaan tilannetta.

Poika 15v kotiutui eilen illansuussa, vaikka päivällä olikin kahden vaiheilla jääkö sittenkin vielä isälleen. Oli sitten mittaillut matkoja ja päätynyt tulokseen jonka mukaan kotoa on lyhyempi matka sinne kesätyöpaikkaan kuin isän luota. Paljon mahdollista, mutta minulla on omat vahvat epäilyni siitä miksi tämä tahtoi jo kotiin. Hän ja poika 12v eivät pysty olemaan samassa tilassa kuin hetken. Isällä poika 15v kettuuntuu pojan 12v saamaan kohteluun, kotona taas poika 12v kettuuntuu siihen, että poika 15v ei saakaan nuhteita kaikesta.

Poika 12v on aika hyvä esittämään loukattua ja kiusattua, näin olen huomannut. Hakee itse riidan irvistelemällä ja kettuilemalla pojalle 15v ja saa isän näin huutamaan kuin jalopeuran konsanaan pojalle 15v. Kotona tuo ei onnistu, äiti on liian tarkkana korvineen ja silmineen. Minä en tiedä miten minä tämän ongelman ratkaisen, puhe tuskin toimii kun on kyse pojasta 12v, pojan 15v kanssa aion asian ottaa puheeksi ja pyytää tätä olemaan huomaamatta kaikkia pojan 12v sanomisia.

Miten pienenä niin läheisistä sisaruksista onkin tullut tuollainen taistelupari? Tottakai sisarukset riitelee, mutta tämä menee minusta jo yli sen normaalin mittapuun. Valtataistelua kenties, mene ja tiedä. Mutta harmittaa se, ainakin äitiä, ja paljon. Olen miettinyt sitäkin että pitäisikö minun keksiä joku juttu johon ottaisin pojan 12v ja 15v mukaan, niin että toimisimme kolmistaan. Auttaisiko se? Ja mikä sellainen olisi, etenkin nyt kun poika 15v haluaa vain pärrätä skootterillaan ympäri kyliä. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä, muuta en osaa sanoa juuri nyt.

Eilen minun piti tehdä paljon kaikenlaista. Piti piti. Ne tekemiset jäi ajatuksen asteelle, kaupassa kävin speden kanssa ja siinä se melkein olikin. Imurointia en laske edes tekemisiin, se kun on meillä jokapäiväinen operaatio jota en edes lue enää kotihommiin. Tänään on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa toimia. Ihan jo senkin takia että ne hiivatin juhlat lähestyy nopeammin kuin ehdin kissaa sanomaan.

Lauantaina siileillä ei ole ruokkijaa, tämä tuli eilen mieleeni yhtäkkiä. Aikani mietin pitääkö minun pyytää naapurin tyttöä ruokkimaan ne, mutta sitten tajusin että olihan isomummullakin siilit aina ruokkimatta mummun ollessa sairaalassa. Kaipa ne palaa sunnuntaina katsomaan olisiko tarjoilua vaikka yksi ilta jääkin väliin. Ja jos ei, niin sille ei voi mitään, niin se on sitten tarkoitettu.

Ja nyt, kerään ihan suosilla luuni ja aloittelen päivän urakoinnit, muuten jään kuin tatti taas notkumaan tähän sohvan nurkkaan. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!