Johan sitä olikin. Eikä tosin irkun omasta vapaasta tahdosta, ehei, kyllä järjestäjät löytyy jostain muualta. Kun vain tietäisi mistä, teorioita kun on tasan kaksi. Ovatko tauon takana uteliaat ja kerkiävät lapsoset vai sittenkin ne pienet ihanat pihapiirin tipuset? Mene ja tiedä, mutta tässä kohtaa on pakko todeta että onneksi palveluntarjoajan asentaja ei ehtinyt eilen käymään. Olisi muuten ollut asentajalla naurussa ja irkulla punoituksessa piteleminen.
Meillähän nettipiuha kulkee ulkona talon laudoituksen reunan alla. Kas kun aikanaan tästäkin torpasta on vain otettu ja katkaistu sisälle tuleva johto. Ja tietäähän sen, vaikka johto talon seinältä löytyikin, ei sitä heittoyhteyttä siitä saanut luotua vaan oli pakko laitella jatkos sokeripalalla tai millä lie tuo sitten liitoskohdastaan onkaan. Koska netti on kuitenkin tuon johdon osalta toiminut moitteettomasti vuodesta saapuminen, ei irkulle tullut mieleenkään lähteä ensimmäisenä kyseistä liitosta katsomaan.
Ehei, irkku hankki ensitöikseen uuden modeemin, ajatuksena että tien päähänhän se vanha on tullut. Ei auttanut. Soitto palveluntarjoajalle, jonka kanssa irkku on muuten aiemminkin säätänyt netin kuntoon ihan vain puhelimitse, tuotti ainoastaan tuloksen jonka mukaan asentajan lienee pakko tulla katsomaan. Meillä kun nämä nettiongelmat oli yhdessä välissä rasittavan usein ja säännöllisesti toistuvia ja noilla kerroilla syy oli ärsyttävä!
Tarkemmin en osaa sanoa asiasta kuin todeta että jossain on joku kaappi jossa on joku nippeli (?) joka määrittää mikä paikka kaapissa olevista paikoista menee mihinkin taloon. Tai jotenkin tuohon tapaan. Tuolloin meiltä katkesi nettiyhteys kerran jos toisenkin eri palveluntarjoajan, jonka kanssa kaappi lienee sitten yhteiskäytössä (?) päädyttyä siihen, ettei meidän nippelimme takana ole ketään käyttäjää. Naapurilla alkoi toimia ja meillä katkesi noin karkeasti sanottuna.
Tuolloin asentaja sanoi jopa irkulle sen nippelin (?) numeron jonka takana irkun netti toimii. Tällä kertaa vika ei siis ollut nippelinkääntelyssä, ehei, se helketin johtoliitos oli lähtenyt osin irti. Aivan kuten se alkuperäinen asentaja, joka sen liitoksen katsoi silloin vuonna käpy kun netti taloon tuli, sanoi saattavan olla syy jos joskus netti katkeaa. Että tarkistaa voisi. Ja muistiko irkku? No ei. Ennen kuin yhtäkkiä illalla siinä pihalta tenavia sisälle komennellessaan. Jo on sanon mä!
Ja nyt asiaan. Hautajaiset meni niin kuin hautajaiset nyt menee, osa itki, osa huokaili ja irkku sai stressin. Junnun kanssa touhu oli lähes mahdotonta kirkossa. Olisi pitänyt tehdä kuten ukon serkku, joka totesi että hän ei viitsinyt omaa samanikäistä poikaansa ottaa paikalle, tämä kun on yhtä vilkas ja ehtiväinen kuin junnu. Pääasia kuitenkin, että tuokin saatiin kunnialla loppuun asti vaikka välillä hieman repikin. Ukko kun oli kantamassa arkkua ja hoitamassa kaikki lukuhommat joten irkku oli todellakin ihan itsekseen tenavien kanssa.
Iltapäivällä päästiin viimein mökille ja kyllä, tätä ette usko! Irkku hyppi järveen!! Voitteko kuvitella? Eikä vain saunasta ja sitä yhtä kertaa, ehei, irkku loikki koko pyhänkin järveen. Miehet oli porukalla hoitamassa mummulan tyhjentämistä ja irkku sekä ukon sisko hoiteli lapsilaumaa mökillä julmetussa helteessä. Viisas ratkaisu, lapset olisi saaneet stressioireyhtymän iskemään jos olisi mummulassa pyörineet jaloissa.
Lauantai-iltana lasten mentyä unilleen pappa kaivoi esiin konjakkipullon (YÖK) ja kaatoi kaikille mummun hyvästelymaljat. Alunperin hänellä oli ollut tarkoitus tarjota konjakit myös sisaruksilleen mummulassa jonne kokoonnuttiin aluksi muistotilaisuuden jälkeen, mutta jonkin merkillisen pahanmielen puuskan ja pikku rähähtelyn sisarukset ehti siinä saada aikaan joten maljat jäi meidän juotaviksemme. Pakko myöntää, en edelleenkään ymmärrä kuinka kukaan voi pitää kahvia ja konjakkia loistavana ja arvokkaana jälkiruokana. Konjakki on simppelisti kamalan makuista, se irkun mielipide on. Ollut aina ja ei näemmä iänkään myötä maku muutu paremmaksi.
Samassa yhteydessä pappa kaiveli kassistaan tiimipaidat, kuulkaa nyt ollaan kaikki kuusi aikuista (teini kuuluu tiimipaitasakkiin myös) kuin marjoja keskenämme, mitä nyt kolme on isoa kaapin kokoista karvaista äijää ja kolme pientä onnettoman kokoista naista. Lapset ihastui paitoihin tietysti ne nähtyään aamulla ja papalla onkin nyt edessä vielä tiimipaitojen hankkiminen serkuksillekin.
Kotiin tultiin pyhäillasta vaikka hieman se mieltä repikin lähteä järven äärestä. Vaan hyvä oli että tultiin, ukolla kun on tänään fysioterapia ja kuinka ollakaan, eilen soitteli terkkarin oma fysioterapeutti ja tarjosi junnulle tälle päivälle aikaa. Se jalka, sitähän tässä mennään nyt ihmettelemään että miten tuo onkin niin erimittainen. Lisäksi irkulla saattaa olla edessä prinsessan käyttö lääkärissä, tälle kun ilmestyi perin kummallista ihottumaa ensin poskiin ja eilen aamusella rintapieleenkin.
Lisäksi prinsessalla on selässä muutama naarmu jotka olivat tulehtumaan päin sunnuntaina mutta toisin kuin irkku ajatteli, saattaa hyvinkin toeta ilman antibioottikuuria, sen verran hyvin nuo on asettuneet antibioottivoiteella jota kotona on sivelty pitkin pintaa. Eli niin, tämä päivä saattaa hyvinkin muotoutua ihan vain lääkäröintipäiväksi. Joka on supertylsää irkun mielestä. Mutta toisaalta, aina välillä on pakko olla supertylsää että voi olla sitten hassunhauskaakin.
Kuten näillä näkymin tulee ensi viikonloppuna olemaan. Aikeena kun on lähteä ihan kaksin ukon kanssa manse-kierrokselle. Eikä mille tahansa kierrokselle, menemme junalla. Kierrämme särkänniemen ja käymme oksentamassa laitteissa. Irkun kun tulee niissä huono olo, mutta liki kahdenkymmenen vuoden ajan kestänyt "ei possujunaa vauhdikkaampia, kiitos"-linjan on nyt syytä loppua. Mikähän helketin hulluus irkkuun on iskenyt?
Rullaluistimetkin on edelleen testaamatta, niitäkin on nyt soviteltu ja suunniteltu josko niillä liikkeellekin yrittäisi. Irkku lienee kohta täyskipsissä ja luultavasti lauantaina myös oksennuksessa, mutta mitä sitten. Onpa ainakin tehty juttuja joita normaalisti ei tulisi mieleenkään tehdä. Kuten Benji-hyppyä. Tuota en lähtisi edelleenkään kokeilemaan vaikka joku maksaisi suolaisestikin siitä. Johonkin se raja on vedettävä mutta ehkä nyt ei ihan siihen possujunaan sentään.
Ja nyt, irkku siirtyy pikkuhiljaa tutkailemaan prinsessan rintapieliä tämän sängyn viereen, josko sitä lääkäriä on syytä tilailla. Viettäkää mukava keskiviikko ja hei, nauttikaa auringosta! Irkku ainakin nauttii. Se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.