Niin harmaata ja tuulista ulkona nyt on. Silti mittari näyttää 15 astetta joten kylmäksi ilmaa ei voi parhaalla tahdollaankaan sanoa. Mukavaa! Tämän päivän irkku pyhittää täysin makuuhuoneelle ja pyykeille. Makuuhuoneessa en aio kyllä loikoilla, ehei, vaan siivota sen kunnolla. Samaan tapaan kuin siivosin yläkerran pari päivää sitten siinä julmetussa väsymystilassani.
Paras tapahan hoitaa väsymystä on riehuminen, jos tarkkoja ollaan. Tai ei, oikeastaan paras tapa olisi nukkuminen mutta jos tuota vaihtoehtoa ei ole käytettävissä, niin silloin riehuminen on se käyttökelpoisin tapa selvitä väsymyspäivästä ilman että ketutus kasvaa ylivoimaiseksi. Irkku siis hölkötteli kahvit kitusiinsa kaadettuaan yläkertaan pyörittelemään aluksi päätään, päästämään sitten muutaman voimasanan ja tarttui sitten työhön.
Ja kyllä sitä työtä olikin. Minä en edelleenkään ymmärrä, mitä minä teen väärin näiden rakkauden hedelmieni kanssa, vai ovatko he vain täydellisen kyvyttömiä ymmärtämään annettuja kieltoja tai syitä miksi jotain ei saa tehdä. Lyön vaikka pääni pantiksi, että olen aiemminkin russuttanut tästä samasta asiasta täällä mutta minä en vain ymmärrä miten 9v ja 6v voivat piirrellä huonekaluihin ja leikata saksilla pieneksi suunnilleen kaiken mikä mieleen juolahtaa.
Totuuden nimissä todettakoon, että sen piirtelyn hoitaa 6v ja leikkaamisen 9v. Paperisilppu nyt vielä on jotenkin ymmärrettävää, vaikka täysin senkään tekemisen logiikka ei minulle aukea, mutta ne leikatut nukenvaatteet, barbien vaatteet puhumattakaan omista vaatteista ja sukista. Ne menee minulla täysin yli hileen. Kovin hyvin ei järkeeni uppoa ne piirustuksetkaan huonekaluissa joita 6v oli kyhännyt, paperiakin kun on tarjolla vaikka kuinka ja paljon.
Kuusi tuntia minä urakoin yläkerrassa, tosin aikaa lisäsi pakolliset keskeytykset tyyliin ruoanlaitto, keittiön siivoilu ja vastaavat touhut joita lasten kanssa on pakko välissä hoidella. Vaan kuulkaa, kyllä tuli siistiä! Ja voi sitä romun määrää minkä minä nakkailin sieltä pois. Lastenhuoneen kirjahyllyn yläosakin sai nyt kyytiä, sitä minä olen pitkään manannut. Se kun aiheuttaa sen, että hylly tuntuu kiikkerältä ja kiikkeryydestä johtuen sitä ei uskalla siirrellä, ei sittenkään että taakse tipahtelee aina tavaraa jota irkku sitten kaivelee mitä erilaisemmin tavoin ja apuvälinein.
Oli aikakin päästä siitä yläosasta eroon, alta paljastui lelujen, paperisilppujen ja pelimerkkien lisäksi runsaasti puoliksi syötyjä nameja ja pölyä johon ei imurilla ole kunnolla päässyt kiinni. Hurraa! Ja miten se huonekin muuttui paljon tilavamman näköiseksi samassa? Onneksi appiukko jätti peräkärryn pihaan puukuorman tuotuaan, samaan aikaan kun minä urakoin yläkerrassa, ukko urakoi kuistilla, puuvajassa ja saunalla.
Iltapäivällä olikin sitten kärryllinen kaattiskamaa auton perässä ja huusholli yläkerran osalta kuin nuoltu. Illalla ukko lämmitti vielä saunan, ja kyllä kelpasikin istuskella vilvoittelemassa saunakamarissa nyt kun sieltäkin oli saatu kaikki välivarastoituneet romut ja roskat pois lattioilta. Ei liene yllätys, että aamulla yhdeksältä pystyyn revityt edellisen yön kuhkineet tipahtivat kuin kanat orrelta unten maille lähes heti iltapalan syötyään.
Eilinen menikin lähinnä ollessa ja ihmetellessä. Piti kovasti tehdä kaikkea mutta jotenkin en vain saanut aikaiseksi. Tuijottelin televisioa, siivoilin keittiöä, laittelin ruokaa ja kaikkea muuta yhtä tylsää. Illalla pääsinkin sitten todistamaan siilitappelua ruokakipolla ja nyt mietin, pitäisikö niitä kippoja laitella pari yhtä aikaa pihalle. Netistä kaivelluilla vinkeillä olen sotkenut nyt siileille tarjoilut, leipämössö on edelleen se perusta mutta siihen on lisätty jauhelihaa, juustoa, kurkkua ja banaania. Hyvin näyttää kelpaavan, eilen jouduin kiikuttamaan ruoan etuajassa ulos.
Aiempina iltoina siilit ovat ilmestyneet yksi kerrallaan kymmenen kanttiin pihaan, eilen toinen pikkusiileistä köpötteli jalkojeni vierestä jo puoli yhdeksältä kun juttelin pojan 15v kanssa pihassa. Ei siinä auttanut kuin hakea ruokakippo ulos ja kaveri söi ilman kiireen kierää vaikka me jatkoimmekin höpinäämme. Poika 15v työnsi skootterinsa pihasta ja käynnisti sen vasta tiellä ihan vain siilin ruokarauhan turvaamiseksi ja eipä tuo sitä hätkähtänyt.
Kymmenen kanttiin kipolle olikin sitten tunkemassa kaikki kolme siiliä yhtä aikaa ja voi sitä tuhinaa, tuuppimista ja kiertelyä. Lopulta iso siili ja se kaikista pienin jäivät odottamaan vuorojaan kun yksi söi. Tosiaan, pitäisikö kippoja olla kaksi? Kissanruokaa ajattelin myös ostaa, tosin mietin voisiko nuokin raksut turvottaa siileille valmiiksi? Tai sekoitella turpoamaan sen muun mössön joukkoon?
Vaan tosiaan, tänään täytyy jatkaa urakointia vaikka en nyt sitten tiedäkään onko ne rippijuhlat täällä vai ei. Kas kun exä haluaisi järjestää ne itsellään eikä siinä mitään, olisihan se toki helpompaa jos vain kävelisin suoraan valmiiseen pöytään mutta kun. Kuka sinne tekee tarjoiltavat? Kuka siellä emännöi? Aivan turha edes kuvitella, että minä loikin edeltävän viikon siellä hoitamassa valmisteluja saati kuljen kahvipannu kourassa exän huushollissa.
Exän suvun tavat tuntien kustannukset tulee olemaan luokkaa megalomaaniset ja minä en todellakaan aio maksaa mitään järjettömiä summia siksi että pöydässä pitää olla suunnilleen kaviaaria ja maksapalleroita. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että tässä on ex-anopin näpit pelissä, voileipäkakut ja salaatit ei liene riittävän hienoja tarjoiluja ja niitähän teinin rippijuhlissa oli savustetun lohen ja täytekakun lisäksi.
Poika 15v on nyt isällään yötä ja osittainhan tämä tietämättömyys on nyt hänenkin tekosiaan. Hän kun oli sanonut aiemmin isälleen että ne juhlat voisi pitää siellä, oli sitten vain unohtanut mainita minulle asiasta ja nyt poika onkin tuuminut että ne pidettäisiin sittenkin kotona. Oman lisänsä soppaan tuo exän eilinen toteamus muista asioista puhelimessa puhuessamme että hänen pitääkin soitella niistä rippijuhlista ihan ajan kanssa minulle. Varsinaista säätöä taas. Komensin pojan 15v puhumaan isänsä kanssa asiasta kun tämä sinne eilen lähti, joku selvyys tähän olisi kiva saada nyt aivan lähipäivinä. Piruako minä tässä mitään suunnittelen ja järjestelen jos ne juhlat onkin siellä päässä.
Vaan nyt tämä akka siirtyy sinne kotitöiden pariin. Oli juhlat tai ei niin siivota voi silti rankalla kädellä. Viettäkää mukava torstai, se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.