Miten se kaksi viikkoa jo menikin, se minkä ukko oli saikulla? Nopeaa on. Eilinen meni rippijuhlissa, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätin kuin päätinkin mennä myös kirkkoon tenavien kanssa ja hyvä niin, ukko olisi luultavasti myöhästynyt jos olisi ensin kuskaillut meitä isälleen odottelemaan kuten ajatuksena oli. Liekö sitten harjoitus tehnyt tehtävänsä, kokonainen tunti meni leppoisasti, touhaaminen ja levottomuus alkoi vasta sen jälkeen.

Sehän tosin sopi irkulle, siirryin ihan mielelläni lasten kanssa hautuumaalle kävelemään. Tai niin, speden ja junnun, prinsessa nyt osaa jo olla kuin ihmisen mieli noissa tilaisuuksissa. Onhan se kaksi tuntia pitkä aika pienemmille, jos se on sitä aikuisellekin etenkin jos istuu paikassa mistä ei näe mitään muuta kuin vastapuolen parvekkeen. Hassusti suunniteltu kirkko sanoisin, onneksi puhe kuului loistavasti parvekkeellekin.

Päälle oli kahvit rippilapsen kotona, sielläkin meni pari tuntia nopeaan. Oli ihan kiva käydä, ajatus oli katsoa hieman vinkkiä omia kekkereitä ajatellen mutta se kyllä jäi. Jos minun tarjoiluni onkin hmmm ei riittävän hienostuneet, niin millaisiksihan ex-anoppi olisi nuo kokenut. Minusta tarjoilu oli silti ihan hyvä, tuli omat rippijuhlani mieleen. Pasteijoita, pizzasiivuja, pikkuleipiä, kuivakakkua ja täytekakkua. Hyvin perinteiset siis, omissa juhlissani oli suunnilleen sama tarjoiluarsenaali silloin reilu kaksikymmentä vuotta sitten, ainoa ero oli pasteijoiden ja pizzojen tilalla olleet voileivät.

Tosin sitä täytekakkua minä ihmettelin. Sanokaa minua tiukkapipoiseksi, kiittämättömäksi ja vaikka miksi, mutta tässä kohtaa olen luutunut ja kaavoihin kangistunut ihminen. Minusta täytekakussa pitää olla reilusti täytettä. Eikä se saa olla liian kostea. Ja kesällä kakussa pitää olla mansikkaa tai vadelmaa. Aivan, luutunut! Minusta kesällä ei kakkuun laiteta säilykepersikkaa ja kermaa laitetaan väliinkin kunnolla eikä vain voidella kerroksia kuin voileipiä. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni, ja varmasti on myös heitä joiden mielestä kesä ja mansikat kakussa ei kuulu yhteen.

Tuli itseasiassa mieleeni oman äitini tekemät täytekakut, ne kun oli aika järkyttäviä. Eikä ainoastaan minun mielestäni, samaa jaksoi äiti aina itsekin hokea että kun ne ei vain ole hänen lajinsa kuten ei pikkupullatkaan joiden kanssa äiti taisteli koko ikänsä. Ne pikkupullat elää muuten ikuisena legendana minun ja siskoni jutuissa. Siteeraamme usein äidin omaa kommenttia niistä, murhavälineitähän ne oli. Äidin tekemällä pullalla jos olisi nakannut jotain päähän niin se on aivan varma juttu että henki olisi lähtenyt, siinä määrin kiviä ne muistutti.

Ei kannata käsittää silti väärin, nämä kummatkin ongelmalajit äitini keittiötaidossa korvaantui monenkertaisesti tämän tekemissä ruuissa, jos jotain kaipaan tänäkin päivänä on se äidin palapaistikastike. Sellaista en ole saanut koskaan missään muualla enkä varmasti tulekaan saamaan ja itse en siitä samanlaista saa. Perskuta. Enkä minä ole kyllä onnistunut tekemään samanmakuista murukastikettakaan mitä äiti teki.

Vaan takaisin eiliseen, iltapäivällä kekkereistä lähdettyämme kurvailimme vielä hakemaan ukon serkun tyttären meille prinsessan kaveriksi. Saapa nähdä kauanko neiti tahtoo kyläillä, puhe oli että on sen ajan kuin tahtoo. Neiti taitaakin olla kokolailla ainoa sukulaisyökyläilijä meillä ja mielelläni otan tuon aina tahtoessaan tänne. Onko olemassa mitään helpompaa kuin lapset joita et näe kuin ruoka-aikaan? Yleensä vierailut on kestänyt pari-kolme yötä mutta silloin onkin ollut joko viikonloppu, joululoma tai hiihtoloma, nyt on sentään kesäloma ja aikaa olla joten ehkä loppuviikosta olisi kotiutumisaika.

Eilen illalla sain pojan 12vkin kotiin, vihdoin ja viimein. Viime viikollahan tuo kävi nukkumassa kotosalla kaksi yötä lähtien isälleen takaisin keskiviikkona. Eilen hän totesi että menee varmaankin takaisin iskälle tiistaina. Irkun sydäntä tämä jotenkin raastaa, vaikka pakko se on myöntää että kotona on vähemmän riitoja isompien kesken kun yksi on joukosta pois. Poika 15v kun riitelee pojan 12v kanssa, samaa harjoittaa prinsessa pojan 12v kanssa. Ja silti, olen ehdottomasti vastaan edelleen ajatusta siitä että poika muuttaisi isälleen.

Suru-uutisiakin sain eilen, ukko kiikutti iltapäivällä kotiuduttuamme vielä prinsessan pikkuserkkunsa kanssa uimarannalla käymään ja mikä siellä tien varrella olikaan. Niin, siili jäänyt auton alle. Jokakesäinen näky tuossa tiellä, jäin vain miettimään olikohan tuo nyt yksi näistä meidän pihasiileistämme, sen verran lähellä meidän kohtaamme tuo oli ollut. Eilen illalla koetin kovin seurailla ruokailijoita mutta en tullut juuri hullua hurskaammaksi. Ainakin iso siili piipahti kipolla, samoin toinen pikkusiileistä mutta oliko toinen pikkusiili sitten kyseessä juuri kun olin nukkumaanlähtötouhuissa ja pieni nenä tuhisi esiin nurkan takaa.

Eilinen uintikeikka varmisti muuten epäilyni. Prinsessa on käynyt uimassa kotona ollessamme harvakseltaan, viime kerralla kun tuo kävi iho alkoi samantien kutista ja siihen nousi ihottumaa kauttaalleen. Minä syytin tietysti tuolla kertaa rantaa, tai paremminkin järveä, siellä kun on pääjärvessä havaittu sinilevää ja tuohon lahdelmaan johtaa isosta järvestä oja. Lahdelma onkin suojattu leväpuomeilla ja siellä ei kaiketikaan ole levää havaittu mutta silti.

Mökillähän tuo molskii myös, mutta siellä en ole huomannut ihottumia tulevan. Eilen vuorossa oli kylän toisen laidan järvi jossa ei varmuudella ole huomattu levää. Ja kas, prinsessa ehti hetken uiskennella ja pam, kauttaaltaan täynnä kutiavaa punaista näppyä. Ei kun netistä tutkimaan uimavesien tutkimustuloksia, ei mitään tämän järven kohdalla. Ja sittenhän sen hoksasin. Järvisyyhyä se on. Ainakin osuu täysin yhteen kyseisen vaivan kanssa ja se selittäisi senkin, miksi sitä ei pikkuserkulle tullut.

Eli nyt saakin sitten miettiä mikä avuksi, ei sekään nyt kivaa ole ettei toinen pääse lainkaan uimaan. Antihistamiineja suositteli terveyskirjaston sivut, ajattelin silti soitella tänään terkkariin ja kysyä luottohoitsultani onko tällä mitään ajatusta asiaan vai onko ihan oikeasti vain pidettävä tenava pois järvestä. Ihottuma onneksi asettui nopeasti kotona kun komensin prinsessan suihkuun ja pesemään itsensä huolellisesti. Eli tuoko sitten on se keino? Mutta mitä iloa siitäkään on, jos uimassa ei ehdi kuin kastautumaan kun kutina jo iskee. Pirullista.

Vaan nyt, irkku siirtyy kotihommien pariin ja jää tuumailemaan näitä elämän pieniä kummallisuuksia astianpesukoneen tyhjentelyn lomassa. Viettäkää mukava maanantai, se on moro!