Olen tullut siihen tulokseen että kontaktimuovin valmistajat kuten myös koulukirjojen suunnittelijat ovat liittoutuneet keskenään. Ehkä kontaktimuovitehtailijat maksavat jopa provikoita koulukirjojen ja ennen kaikkea niiden koon suunnittelijoille. Tiedä vaikka osallisena mokomassa salaliitossa olisi jopa oppimateriaalikeskus! Kenties jopa opettajakunta! KYLLÄ!

Jokainen kontaktimuovittamista harrastava äiti, isä, mummu ja kummin kaima on varmasti huomannut saman kuin irkku. Lähes kirja kuin kirja vie tuhottomasti hukkamuovia. Missä on ne ajat kun kirjan sai kontaktoitua siististi muoviin ilman että kirjan sisäkanteen oli käännettävää muovia kymmentä senttiä? Tai jolloin kirjan sai mahtumaan mukavasti vaakasuoraan pätkän matkaa aukirullatulle kontaktimuovirullalle? KAUKANA! Ne ajat ovat KAUKANA!

Kontaktimuovirullathan on pääsääntöisesti 40 senttiä leveitä. Ennen rullat lienee olleet leveämpiä tai vaihtoehtoisesti kirjat järkevämmän kokoisia. Veikkaan jälkimmäistä. Saattaa toki olla että markkinoilla on jotain turboleveää muoviakin, mutta ne taas tuppaa olemaan käytettävyydeltään luokkaa pirullinen. Silti pidättäydyn ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla, nykyään kun kirjatkin tuppaa olemaan erikokoisia.

On sellaista, jossa on lisäksi sisääntaitetut kannenreunat, sellaiset pirut joihin pitää saada muovi siististi että sen sisääntaitetun reunan saa edelleen auki ja näkee sen hiivatin kartan siellä. Kirjoja, joiden leveys on sopivasti 25 senttiä korkeuden ollessa 20 senttiä. Sopivan levyisen palan muovia saa toki leikattua mutta 10 sentin hävikki sekä kirjan ylä- että alareunassa syö kyllä naista. Ehkä jopa miestäkin.

Ennen kirjat oli simppelisti juuri sen levyisiä että yksi kirjankorkeus rullasta parin sentin kääntövaralla riitti mennen tullen. Nyt sellaisia kirjoja on osunut eteeni tasan yksi. Oi aikoja oi tapoja!!! Kuten huomaatte, tämä kaipaa lisätutkimuksia joiden suorittaminen lienee irkun kontolla...

Ja lisää jupinaa! Ennakoivaa sellaista tosin. Jos joku siiliasiantuntija tietäisi mitä irkku syöttää siileille niin varmasti tulisi syyte eläinten väärinkohtelusta ja leima kamalasta ja ajattelemattomasta ihmisestä otsaan alle sekunnin. Nih! Irkun siilit kun nauttivat päivittäin kokolailla vakiintuneen aterian josta osa on suoraan isomummun perimätietoa ja osa netistä kaivettua vinkkiä.

Ei, siilit ei saa siilien omaa maitoa, sellaistakin jokin siilisivusto ehdotti. Ei ne tosin saa tavallistakaan maitoa vaan laktoositonta. Ja kaurapuuroa. Banaania, kissannappuloita ja raakaa jauhelihaa sekä leivänkannikat pienittyinä. Kissannappulat samoin kuin leipä on turvotettu siinä maidossa, kas kun jostain luin että ne saattaa turvota siilin mahassa jos kuiviltaan syöttää. Ja kyllä, tässä ruokavaliossa pidättäydytään, sittenkin että joku siili-ihminen luultavasti tulee kavahtamaan takajaloilleen tämän luettuaan. Eipä ne mummunkaan siilit mihinkään vaikuttaneet räjähtelevän vaikka niiden ruokavaliossa oli leipä ja kissannappulat kuivina ja juomana kahvikerma. Hmmm.

Muutaman kerran olen jopa lykännyt siileille meiltä tähteeksi jääneitä vähämausteisia sapuskoja, mutta harvemmin. Ja hyvin nuo näyttää voivan joten kavahtelut sikseen. Jauhelihan tosin vaihdoin nyt sikanautaan kun luin jostain että talvea vasten ruokavalion pitäisi käsittää enemmän rasvaa kuin kesällä että siilit saa kerättyä itselleen talveksi rasvakerrosta unessa pitämään.

Jatkaisin mielelläni jurputuslinjalla mutta iltapalat painaa ikävästi päälle. Totean loppujupinana että jos leikkelepaketissa lukee päällä "helposti avattava" ja nuolikin osoittaa kulman mistä tällainen helposti avautuminen tapahtuu niin onko valmistajan leikittävä Valioa sen hiton paketin kanssa? Kuvitella että sen kuuluu aueta yhtä helposti kuin maitotölkit toisinaan tekee eli lekalla, kirveellä tai ehkä ihan vain saksilla.

Siirryn iltapalattamaan. Se on moro ja älkää kontaktoiko itseänne raivarin partaalle.