Kuten kesällä pitääkin vaikka kello on hätinä vasta seitsemän. Voiko kesä tosiaan olla jo lähellä loppuaan? Juurihan tämä kesäloma alkoi lapsillakin ja huomenna teini menee jo kouluun, muut keskiviikkona. Mihin ihmeeseen se aika karkaa kun aamutkin seuraavat toisiaan nopealla tahdilla. Menisikö tuo sitten sinne, minne meni auton renkaastakin ilma pari päivää sitten. Taisinkin kertoilla jonain päivänä postauksessani siitä kuinka rengas falskaa ilmat ulos muutamassa päivässä ja sen takia oli pakko käydä huoltsikalla muutaman päivän välein, ihan vain ilmanlisäämistarkoituksessa.
No, mikäli en kertonut niin kerron nyt kuinka sillä maanantaille ajoittuneella Powerpark-reissulla oli pakko piipahtaa lisäämässä ilmaa, seuraavan kerran sitä lisättiin mökillä juuri ennen kotiinlähtöä torstaina ja sen perään taas maanantaina juuri ennen kun lähdimme ukon kanssa junalle. Torstainahan irkku käytti ukkoa ortopedillä ilman että ilmaa olisi lisätty, kas kun sen verran käsi irkku on että irkkuhan ei niin vaativaa tehtävää ole koskaan suorittanut ja näin ollen ei kaiketi osaisikaan.
Ortopediltä haettu ukko tuumasikin torstai-iltana tupakalla ollessaan että saa nähdä ajetaanko autolla enää aamulla, rengas kun on todella tyhjän näköinen. Perjantaiaamuna ukko sitten antoi tuomionsa, ei ajeta. Rengas oli tyhjentynyt yön aikana siihen malliin että mahtoiko tuolla uskaltaa ajaa edes huoltsikalle enää. Irkkua ihan hieman korpesi siinä kunnes ukko hoksasi soittaa appiukolle että tuo peräkärryä noutaessaan pullon paikkausainetta. Samaisia pulloja on kuulemma nykyään useammassa uudessa autossa vararenkaan tilalla.
Vaan onpa ihme ainetta! Appiukon haettua kärryn buranalla itsensä kyllästänyt ukko kävi toimeen. Pullo tyhjennettiin renkaaseen ja irkku hyppäsi puikkoihin ukon äheltäessä repsikan paikalle, ohjeen mukaan kun autolla pitää ajaa 5-10 kilometriä kohtuullisella nopeudella heti aineen laiton jälkeen ja tarkistaa sen perään paine renkaasta. Irkku siis kurvailemaan pitkin kylää ja ukko seurana ähisten ja kas vain, huoltsikalla rengaspaine oli jopa hieman yli säädetyn. Aika ytyä ainetta ja hyvin se rengas sillä paikkaantui, vuotoja ei ole ollut enää havaittavissa. Jes!
Täällä meidän nurkilla on muuten selvästi menossa joku kolarointibuumi. Perjantaina ehtoolla irkku piti saunaa lämpimänä poikaa 15v varten ja lopulta ukko rimpautti tälle kysyäkseen tuleeko poika saunaan vai ei. Poika oli juuri tuolla hetkellä poliisien jutulla keskustassa, tämän kaveri kun oli joutunut kevarillaan onnettomuuteen. Oletettavasti kaveri oli pyörtynyt kesken ajon ja huonostihan siinä kävi, paitsi että kevari meni lunastuskuntoon niin kaverikin mursi ainakin säärensä ja päätyi sairaalaan. Juuri kolmisen viikkoa sitten toinen pojan koulukaveri posautti auton kylkeen läheisellä valtatiellä leikkiessään venäläistä rulettia juuri mopon saatuaan.
Talla pohjaan ja täysiä valtatien yli sivuille katsomatta, sitähän se venäläinen ruletti on parhaimmillaan mopoiässä. Edellisenä päivänä temppu oli onnistunut, silloin perjantaina ei käynytkään enää säkä vaan meni mopo kerralla lunastuskuntoon ja veikkaan että ajohalutkin jäi sille pätkälle, mopo kun osui suoraan auton kylkeen, kaveri lensi siitä katon yli viiden metrin ilmalennon ja kypärän hihnat nyt ei tietenkään ollut kiinni joten kypärä päätti lähteä omille teilleen. Moposta sarvet taipui kaksin kerroin ja poika huusi kuin syötävä ambulanssia. Nyt heppu lienee jo päässyt sairaalasta mutta pojan 15v mukaan osan ajasta tämä vietti teholla koska päähän sai aika pahaa tärskyä siinä.
Vaikka näin ei saisi ajatella, niin pakko se on todeta että irkku on hyvinkin tyytyväinen siitä että kumpaisenkin onnettomuuden silminnäkijöihin kuuluu poika 15v. Ehkä kyseiset onnettomuudet saa tämän pysymään tarkkaavaisena liikenteessä ja ainakin jättämään ylimääräiset koheltamiset pois. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, poika 15v on jopa todennut itse että on muutamaan kertaan siirtynyt alta pois kun autoilijat ei aina välitä liikennesäännöistä vaan katsovat esimerkiksi olevansa oikeutettuja ajamaan liikenneympyrään välittämättä himppaakaan siitä skootterista joka siinä on juuri ajamassa nokan ohi. Ei kaikki onnettomuudet ole mopoilijoiden omaa syytä, kyllä asennekasvatusta tarvitsisi saada ratin ja kuskin penkinkin väliin.
Eilen olimme kuin olimmekin jalkapelillä kummitytön synttäreillä. Juuri ennen kekkereille lähtöä spede päätti järjestää pientä lisäohjelmaa pamauttamalla rikki yhden kuistin vanhoista ikkunoista. Voi elämän käsi sanoo irkku. Eipä siinä paljon muu auttanut kuin koettaa teipillä saada osia jotenkin tuettua ettei ne sieltä alas tipu, uutta lasia kun ei siihen hätään ollut paikalle laittaa. Edessä on siis reissu lasiliikkeeseenkin ensi viikolla ja mielenkiinnolla odotan osaanko sen ruudun siihen pokaan laitella kiinni. Kerran olen onneksi ollut katselemassa kuinka vanhoja ruutuja kitataan paikalleen eli toivoa on.
Kummitytön synttäreillä ukko hääri siskonsa exän apuna parvisänkyä kokoamassa, parvi kun tuotiin mökiltä heidän tenavilleen ja heidän kerrossänkynsä taas muutti irkun ja ukon makkariin korvaten pinnasängyn ja junnun päästä vedettävän. Voi sitä ylpeyden ja riemun määrää mikä etenkin junnun valtasi kun tämä pääsi eilen illalla kiipeämään yläsänkyyn nukkumaan. Spedekin nukahti helposti laidattomaan sänkyyn, sitä irkku hieman epäilikin. Meillä näet jokainen tenava on jossain parin ikävuoden nurkilla alkanut vastustaa nukahtamista pinnasänkyyn ja joka kerta asiaan on auttanut pinnasängyn vaihtaminen normaalisängyksi. Kaipa se on osa kasvamista tai jotain vastaavaa, mene ja tiedä.
Kotiin palailtiin edelleen jalkapelillä muutama tunti myöhemmin. Liikkuminen auttaa joissain määrin ukon kipuihin, ei se särkyä pois vie mutta pahimman kärjen se jollain tavalla katkaisee. Ukko on nyt napsinut buranoita maksimimäärän per päivä ja sama linja jatkunee, eilen illansuussa tältä lähti koipi alta taas yhtäkkiä. Irkku istuskeli tupakilla ja ihmetteli mikä hiton kolahdus eteisessä kuului, ukkohan se siellä kirosi ja nojaili seinään jota vasten oli horjahtanut jalan petettyä. Toivottavasti siihen tosiaan löydetään nopea apu magneettikuvien jälkeen, työkuntoinen tuo ei ole missään tapauksessa.
Eilen illalla irkku pyöritteli muutenkin silmiään. Aamulla irkku olikin ollut saada slaagin, kas kun siilien ruokinta tapahtuu meillä ison sireenin alla jossa on nyt parin päivän ajan hengaillut julmetun iso harakka. Eilen aamulla harakka aiheutti irkulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä lehahtamalla kesken irkun keskittyneen aamusauhu-lehdenlukusession ulkorappujen kaiteelle. Hitto kuulkaa, kyllä siinä rivit pomppi silmissä kun säikähdin yhtäkkistä liikettä siinä metrin päässä. Taisi tosin harakka itsekin säikähtää kun irkku säpsähti, aika vauhdilla tuo lehahti takaisin sireeniin.
Illalla irkku ihmetteli kenelle ukko puhuu, tämä kun meni laittelemaan puuvajan ovea lukkoon ja höpisi oven ääressä aikansa. Jos kohta irkku on lievästi hölmö eläinten kanssa niin näemmä se on nyt tarttunut ukkoonkin, tämä kun jutteli siilille joka oli säikähdyksissään päättänyt piiloutua puuvajan puolelle. Täytyykin käydä kurkkaamassa pääsikö siili lukitun oven takaa pois, kynnyksen alla on kyllä siilin mentävä väli mutta onko tuo reppana osannut tulla pois sieltä, se onkin toinen juttu ja sehän se juuri oli se juttu joka ukkoa huoletti kun tämä oven lukitsi.
Tänään irkulla on ohjelmassa muunmuassa kauppareissua, reput kun jäi hakematta perjantaina prinsessan lähdettyä aamusta serkuilleen ja jäätyään sinne paitsi koko päiväksi myös yöksi. Myös kouluvaatetilannetta täytyy kartoittaa, prinsessan kasvutahti kun on järkyttävä ja on enemmän kuin mahdollista että ns paremmista housuista tuolle ei mahdu enää mitkään. Penaalia ja kynää täytynee myös ostaa että on kaikki sitten valmiina keskiviikkona kun koulut alkaa.
Keskiviikko onkin kahdella tavalla merkittävä päivä irkun perheessä. Junnu aloittaa koulutaipaleensa ja spede täyttää kaksi vuotta. Mihin nekin vuodet on menneet, juurihan tuo syntyi. Aika menee kyllä käsittämättömän nopeasti. Yksi asia ilahduttaa irkkua ihan suunnattoman paljon. Junnu on ollut nyt jonkin aikaa todella hyvässä kunnossa, pientä köhinää on aamuisin havaittavissa mutta tukossa tuo ei ole ollut hetkeen. Johtuisiko sitten tuosta hyväkuntoisuudesta vai onko junnu vain kasvanut henkisestikin, se kummallinen levottomuus ja hötkyminen on kadonnut johonkin. Junnu on kuin toinen poika verrattuna keväiseen irkulle huolta aiheuttaneeseen pikkumieheen.
Huomenna irkku suunnitteli aloittavansa koulureittiharjoitukset junnulla, tosin tämä tietää reitin varsin hyvin. Haluan lähinnä katsoa osaako tuo varoa autoja, niitä kun joissain määrin tuonkin reitin varrella kulkee. Naapurin poika otettaneen mukaan kävelyreissuille, ekallehan tämäkin menee ja reitti on kumpaisellakin sama. Naapurin pojan äidin kanssa sovimme jo valmiiksi että poika tulee meille aina koulun jälkeen, äiti kun on töissä neljään ja koulupäivät on ekaluokkalaisilla vielä kovin lyhyitä.
Ja nyt irkku päättää tämän megalomaanisen postauksensa täältä tähän ja siirtyy kotihommien pariin. On jotenkin niin mukavan positiivinen ja hilpeä fiilis että irkku ei nyt itsekään ymmärrä mikä irkkua vaivaa. Ja tämä positiivisuushan on käytettävä hyväkseen ja touhuttava jotain joka sitä oloa vielä vahvistaa entisestään eli ehkä tosiaan menen tutkailemaan prinsessan vaatekaappia. Viettäkää mukava sunnuntai, se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.