Ensi viikolla lapset palaa sorvin ääreen joten kai se on pakko luovuttaa suosilla ja alkaa vähinerin valmistautumaan koulujen alkuun. Mieli tosin tekisi mökille mutta ainakaan tänään se ei onnistu, ukko näet menee lääkäriin illansuussa. Ja hyvä onkin että menee, aika tuskaa oli lomailu ukon kanssa joka ei kyennyt kunnolla istumaan edes ruokailun aikaa.

Maanantaina hotellille suoriuduttuamme ruokailimme Popinossa ja herranen aika että oli ähky lähellä. Todella hyvää ruokaa ja alkupalat oli liioittelua minkä huomasimme pääruoan tullessa pöytään. Se oli siinä ja siinä, että saimme raahauduttua hotellille enää syötyämme ja pakkohan siinä oli ruokaperäiset kiskaista ennen iltarientoihin lähtöä. Iltariennot oli lähinnä istuskelua ja höpöttelyä mukavan tarjoilijan kanssa Hannibalissa. Taisi se kellokin lähennellä jo kahta kun viimein palasimme hotellin suuntaan.

Tiistaina iltaa ei istuttu alkuunkaan yhtä myöhään, nukkumaan suoriuduttiin jo ennen puolta yötä. Ukon selkä vaivasi niin tehokkaasti, että tämän liikkuminen oli koomisen näköistä katseltavaa tiistaina jo aamusta. Illalla liikeradat olikin jo niin hassuja, kiitos kipeäksi äityneen lonkankin, että terassilla miehen luultiin olevan hieman liikaa ottanut ja tarjoilija totesi ettei tarjoile enää lonkeroa vahvempaa ukolle. Irkku sen sijaan sai jatkaa mojito-linjaa, uusi tuttavuus irkulle, ja rehellisesti sanottuna sitä tarjoilua olisi pitänyt ennemmin rajoittaa irkun kohdalla. Väsymys teki tosin oman osansa siihen, että vanhat ei vain jaksaneet enää hengata yli yhdentoista ulkona vaan oma huone ja sänky kutsui jo hyvissä ajoin.

Kävi näet niin että irkku ja ukko lähti hotellilta jo ennen kymmentä Hämeen Linnaa kohti respan sanottua tämän aukeavan kymmeneltä. Kymmenen jälkeen hengattiin Linnan edustalla ja tuijotettiin isoa kylttiä jossa luki kissankokoisin kirjaimin 11-19. Kummankaan mieleen ei tietenkään tullut, että aika saattaisi liittyä johonkin muuhunkin kuin itse Linnaan ja takaisinhan me kävelimme. Kävimme markkinoilla, ostettiin tuliaiset kävelykadulta ja kiikutettiin ne hotellihuoneeseen ennen kuin lähdimme uudemman kerran Linnaa kohti.

No hittolainen, olisihan se Linna auennut jo kympiltä. Kiersimme likemmäs pari tuntia pitkin Linnaa, siellä oli sopivasti auennut pari päivää aiemmin hopeanäyttely jossa oli mm Englannin pääministerin virka-asunnon hopea-astiat. Linnan jälkeen kiersimme vielä vankilamuseon ja ihailimme rantanäkymiä keskustaa kohti kävellessämme.

Linnareissun jälkeen siirryimme syömään Piparkakkutaloon. Cesarsalaatti, joka on muuten irkun ruokailupaikkavalinnoissa monesti se määräävä tekijä, oli yllätys. Missä ihmeessä oli leipäkrutongit? Kysynpähän vaan? Hyvää se toki oli ilmankin mutta jotenkin jäin ihmettelemään. Muilta osin ruoka oli herkullista, mutta kuten niin monesti ns paremmissa ravintoloissa, pieniähän ne annokset oli.

Eilen sitten puksuteltiin kotiin junalla. Kaksi päivää menee aina uskomattoman nopeasti ja tuumimmekin eilen kotiuduttuamme että ensi kesänä koetetaan josko saataisiin neljä päivää oltua reissussa. Lastenhoito oli ainakin sujunut niin mallikkaasti jopa speden osalta, että meitä ei erityisemmin kotiin kaivattu eilen. Vaan töihinhän tässä heti joutui kun kotiin pääsi. Pääasia eli lapsiosasto oli huollettu hienosti mutta koti olikin sitten ehkä enemmänkin luokkaa pommin jäljiltä.

Suunnilleen kaikki astiat jotka kaapeissa on ollut, oli joko tiskikoneessa pestyinä tai likaisina pitkin keittiöä ja kuistia. Eniten irkkua tosin ihmetyttää pyyhepolitiikka jota täällä on harjoitettu, koko talossa ei ole yhtä ainoaa puhdasta pyyhettä jäljellä. Vessapaperiakaan ei tahtonut löytyä illalla mistään vaikka sitä varmasti oli monta rullaa kun maanantaina lähdimme. Kuistilta löysin onneksi kaksi aloitettua rullaa ettei nyt ihan paidanhelmaan tarvinnut pyyhkiä. Näinköhän hoitotiimi on käyttänyt paperia suunnilleen tiskirätin korvikkeena, mene ja tiedä.

Toinen mikä aiheutti lisähommaa eiliseen kotiinpaluuseen oli yllätys yllätys, vanha ystävämme täi. Naapurin rouva näet soitti ja ilmoitti löytäneensä lapsensa päästä kävelevän ystävän vaikka hänkin käsitteli lapsiensa päät samaan aikaan meidän kanssamme viikko sitten. Voi elämän käsi sanon mä, en olisi millään jaksanut eilen lämmittää saunaa ja käsitellä kaikkien päitä jälleen kerran mutta pakkohan se oli. Kalliiksikin tämä tulee, nyt on mennyt jo reilusti yli sata ekkeä pelkkiin aineisiin ja lienee tarpeen suorittaa vielä se yksi käsittelykerta viikon päästä vaikka näissä päissä ei nyt mitään näkynytkään.

Vaan nyt päätän raporttini täältä tähän ja siirryn imuria heiluttamaan. Kunhan ensin saan ladattua pyykkikoneen täyteen sekä pyyhkeitä että petivaatteita joiden uusintapesu tässä tuli eteen. Peräkärryssäkin olisi vielä säkillinen mökiltä tuotuja petivaatteita joten tekemisen puute tässä ei ainakaan pääse yllättämään. Viettäkääpä mukava torstai, se on moro!