Miten voikin olla nyt niin emmäätiä-fiilis? Kun irkku ei tosiaankaan tiedä huvittaako irkkua nyt edes lähteä mökille. Mihin se katosi se hinku lähteä? Kysynpähän vaan. Ehkä osasyy on ilmat, tai paremminkin aamut. Ne kun ovat jo kovin kosteita ja irkku ei voi sille mitään että irkkua ei kamalasti ole koskaan sykähdyttänyt keitellä aamukahvia vilusta väristen kosteassa ilmassa. Muu tiimihän täällä olisi innolla mökille lähdössä, paitsi teini jonka paras ystävä on tulossa lauantaina kotiin ja teinin kanssa hengaamaan.

Pidennetty viikonloppukin mökillä on nyt muuttunut jotenkin irkun mielessä emmäätiä-fiiliksille, onhan se toki inhottavaa ajella ensin pari tuntia ja jo parin päivän päästä sama mutta toisaalta, se syy miksi pidennettyä viikonloppua suunnittelimme meni käpälään eli what´s the point? Ajatus kun oli että ehtisimme olemaan pari päivää ihan vain omalla sakilla siellä jos tiistaina kotiutuisimme mutta nyt kävikin niin että pappa otti ensi viikon lomaa ja hengaa mökillä tiukasti. Hitsiläinen.

Ja niin, teinillekin pitäisi edelleen miettiä sijoituspaikka jos lähdemme, ukon siskolle iski tietysti eilen illalla, kun kuuli meidän mökkiaikeistamme, polttava himo lähteä myös mökille ja eiköhän tuo sinne jollain ilveellä näin ollen päädykin eli yksi sijoituspaikka on pois listasta. Jäljellä on irkun oma sisko ja naapurin rouva jonne teini ei tahdo mennä tällä kertaa. Varsinaista säätöä on tämä kyllä.

Illalla ukko nukkui tosiaan kuin tukki rauhoittavan otettuaan. Irkku oli jo intopiukeana ajatuksesta että mies saisi univelkoja pikkuisen kuitattua varsinkin siinä vaiheessa kun irkku nukutti speden kasin jälkeen ukon kuorsatessa vieressä. Anoppi palautteli junnua ja prinsessaa lähempänä yhdeksää. Farkut oli lyhennetty, jee, hyvä anoppi ja kumpikin lapsosista iltapalatettu ja pesty. Irkun ei tarvinnut kuin lähettää tenavat hammaspesun kautta sänkyihinsä. Ihanan helppoa, kyllä irkku sitten kiittelikin vuolaasti anoppia.

Ihan kaikki ei tietenkään mennyt putkeen, irkun ja anopin notkuessa vielä savuilla ukko tietysti heräsi. Unta olisi varmasti riittänyt mutta ei kai kukaan nuku vielä iltaseiskalta yöunia, tuumi ukko. Irkun mielestä olisi voinut nukkua, niin vähillä unilla ukko on kaiken aikaa mennyt että irkku alkaa kohta olla jo huolissaan tämän jaksamisesta. Vain muutamana yönä tämä on saanut nukuttua yhtäjaksoisesti useamman tunnin, pääsääntöisesti kivut on herättäneet vajaan tunnin välein ja tuolloinkin kokonaisunimäärä on jäänyt pariin kolmeen hassuun tuntiin. Hittolainen, löytyisi nyt joku selvyys!

Ja niin, tänä aamuna irkku havahteli hereille neljästä asti. Televisio ja siellä pyörinyt elokuva häiritsi jotenkin unta eikä irkku edes tajunnut että ukkohan sitä tuijottaa, ihmettelin lähinnä että mikä pirun leffa se oikein on kun tähän aikaa tulee telkkarista. Viiden kanttiin hoksasin että sehän tuleekin levyltä ja ihmettelin vuorostaan pituutta. Kaukosäädintä en jaksanut alkaa etsiä sängystä kummallakaan kertaa, enkä tajunnut edes sitä että ukko tosiaan on hereillä, tämä kun oli selkä irkkuun päin.

Melkein neljään oli kuulemma uni riittänyt ihan siedettävästi mutta niinhän tuo jäi vielä hereille kun irkku simahti yhdentoista aikaan. Tämä karu totuus unen riittävyydestä selvisi irkulle liki heti kun ennen kuutta nousin, ukko kun tepsutteli hetken päästä perässä keittiöön ottamaan särkylääkkeen. Irkkua hirvittää jo ukon maksankin jaksaminen, luulisi että tuo ottaa itseensä tuosta lääkemäärästä jonka ukko päivittäin on nyt parin viikon ajan niellyt. Ja kauanko tätä vielä jatkuu?

Vaan asiasta toiseen, olisittepa nähneet eilen irkun kakkuprojektoinnin. Kaikki sujui muuten hyvin mutta mustikkajuustokakun kohdalla irkku hoksasi kesken vispin vatkaamisen että hittolainen, eihän irkulla olekaan riittävästi liivatteita. No, fiksuna irkkuna irkku otti ja sotki kaikki mössöt valmiiksi ja paistoi kääretorttupohjat loppuun ja silpaisi sitten lähikaupan suuntaan hakemaan niitä liivatteita. Kello taisi olla tuolloin puoli kymmenen luulisin.

Irkku palaa viivana kaupalta, väsää kakun hyytymään ja alkaa täyttää sitä suklaakakkua. Ja kas, kuinka ollakaan että irkku huomaa kakun täytettyään ja suunniteltuaan päällistä että eihän irkulla tietenkään ole tarpeeksi vispiä kaapissa saati että irkku olisi uhrannut ajatustakaan koristelulle. Mikäs siinä, ennen yhtätoista uusi loikka autoon ja pikavisiitti kaupalle, myyjän kanssa naureskelimme irkun tavalle hoitaa kauppareissutkin monessa osassa. Ei ole aina helppoa olla irkku ei.

Pääasia lienee että homma tuli silti hoidettua loppuun ja kakutkin oli valmiina jääkaapissa ennen puoltapäivää. Ette uskokaan kuinka irkku nauttii ajatuksesta että juhlia ei tarvitse järjestää muutamaan kuukauteen. Koko kesä ollut yhtä juhlaa juhlan perään ja irkku on erittäin juhlaväsynyt.

Loppuun todettakoon, että sääennusteet on huonontuneet viikonlopun osalta eli mökkeilyhalut pienenee entisestään. Saapa nähdä mitä tässä tosiaan teemme. Nyt siirryn suorittamaan äidillisiä aamutoimiani että saan kasiin lähtijät liikkeelle ja jään sitten odottelemaan aamuvierailulle lupautunutta siskoani. Erityisen mukava vierailu on luvassa koska sisko on tuomassa jälleen pieneksi jääneitä farkkujaan irkulle, tämän usko siihen että ne mahtuu vielä päälle on rapissut johonkin. Se on moro ja viettäkää hauska perjantai!