Ainakin tämän aamun olisin skipannut ihan suosilla. Ja voisin skipata edelleen, ei tämä nyt lupaavalta näytä. Aamu alkoi kuin mikä tahansa pyhäaamu speden heräämiseen seiskan jälkeen. Koska viikonloppuisin irkku pötköttelee mielellään sängyssä myöhempään niin tänäänkin laitoin pojalle aamuvellin ja siirryin takaisin peiton alle torkkumaan. Eipä aikaakaan kun herääjiin liittyi myös junnu ja prinsessa. Prinsessa kiipesi junnun sänkyyn tämän viereen seuraamaan lastenohjelmia speden taas siirtyessä yläkertaan. Tähän asti kaikki sujui siis mallikkaasti ilman sen kummempia ongelmia. Ja sittenhän ne alkoi, kuinkas muutenkaan.

Junnusta on sukeutunut kouluun mentyään varsinainen sosiaalinen eläin. Kavereita riittää joka sormelle ja menokin on sen mukaista. Koulun jälkeen tehdään läksyt, syödään ja sännätään milloin kenenkin kanssa leikkikselle, pikkumetsään, kentälle, koululle tai kaverille. Myös kotona heilutaan välissä mutta aina kaveriseurassa. Pienimuotoista jarrun painelua on hoidettu äidin ja isän toimesta, kaiken aikaa ei ole tarpeen juosta pitkin kyliä. Eilen aamulla oli täysi työ pitää junnu kotosalla kymmeneen asti ja sen perään saikin sitten soitella taajaan pojan perään oli sitten kyseessä ruoka-aika tai kotona ihan vain näytillä piipahtaminen.

Tänä aamuna irkku totesi junnulle lastenohjelman loputtua että nyt olisi hyvä hetki pojan kivuta myös siellä yläkerrassa käymään. Prinsessa oli aloitellut huoneen siivousta iltasella ja koska spede kuulosti kolistelevan ylhäällä olisi parasta käydä keräämässä ne loput legot lattialta ja laittaa kansi legolaatikon päälle ennen kuin pikku-ukko ehtii levittämään ne uudelleen lattialle. Junnun vastaus oli luonnollisestikin ei. Irkku sanoi uudestaan ja junnu vastasi sillä maailmankaikkeuden rasittavimmalla natisevalla ehdottomalla äänellä en mee. Kolmannella sanomisella irkku totesi että joko nyt menet tai olet tämän päivän kotiarestissa.

Ja kuinkas sitten kävikään. Junnun vastaus oli en mee enkä oo kotiarestissa. Ja uudelleen. Tässä kohtaa irkku totesi että nyt loppui, kotiarestia tämä päivä ja viivana ylös siivoamaan. Junnu juoksi yläkertaan itku kurkussa, kolisteli ja rymisteli ja juoksi takaisin alas huutaen kuinka tämä ei ole kotiarestissa ja sillä siisti. Ei ole ei ole ei ole. Tässä kohtaa puheeseen puuttui jo ukkokin joka rähähti pojalle että tämän pomoilu saa luvan loppua ja kotiaresti on ja pitää. Siitähän se huutokonsertti sitten alkoikin oikein tosissaan. Lopulta siihen julmettuun raivopettymysparkuun kyllästynyt ukko kantoi pojan vessaan huutamaan.

Vessassa huuto vain jatkui ja jatkui. Lopulta irkku siirtyi pojan seuraksi ja kysyi ymmärsikö junnu miksi sitä kotiarestia sai. Junnu vain jatkoi tiukkaa parkumista ja huutoa kuinka ei halua olla kotiarestissa. Hänhän keräsi ne legot, hänhän teki kuten sanottiin. Lopulta irkku ei keksinyt enää muuta kuin todeta lapselle, joka ei selvästikään ymmärtänyt että kotiarestia ei saa pois huutamalla ettei halua olla kotiarestissa, että jos huuto ei lopu niin kotiarestia tulee vielä seuraavakin päivä. Ei muutosta. Junnu potki vessan seinää ja jatkoi huutamistaan kunnes yhtäkkiä, siinä vaiheessa kun irkku oli ilmoittanut että kohta tulee vielä kolmaskin päivä jos ei osata lopettaa meuhkaamista, junnu vaikeni. Koetti toki vielä onneaan toteamalla surkealla äänellä kuinka ei halua olla vapaapäivänä kotiarestissa mutta huomenna voi olla.

Kotiarestista ei voi valitettavasti tehdä kauppaa ja lopulta junnu ymmärsi kuin ymmärsikin että asia ei ole enää muutettavissa ja jatkossa kannattaa uskoa ettei menetä niitä vapaapäiviä useampia enää sille arestille. Arvaattekin. Kun yksi saa totaalisen huutoparkukohtauksen niin sehän vaikuttaa kummasti myös muiden lasten käytökseen. Kun junnu viimeinkin rauhoittui sai prinsessa ja poika 13v aikaan sotatilan tietokoneen käytöstä. Voi sissus sanon mä.

Luulenpa että tänään kaivataan pitkää pinnaa. Eikä ainoastaan niitä vaan myös kuulosuojaimet saattaisi olla paikallaan. Lähden siis tutkimaan onko mihinkään sattunut jäämään jotain jota pystyisi korvatulppina soveltamaan. Se on moro ja hyvää sunnuntaita kaikille!