Kun tietäisi mikä riivattu tästä elämästä on nyt tehnyt superkiireistä? Onko se tuo saamarin pyykkivuori, joka muuten loppuu ihan justaansa kunhan hurautan tuon koneessa peseytyvän satsin kuivumaan. Rehellisesti voin todeta, että olen viimeisen parin kuukauden aikana pessyt, levitellyt kuivumaan ja viikkaillut enemmän petivaatteita kuin normaalisti kokonaisen vuoden aikana. Siihen kun lisää vielä normaalit arkipyykit, joita 8-henkinen perhe tuottaa kieltämättä kohtuullisen paljon, onko ihme että tuntuu kuin olisin asunut pesulassa. Silmissä vilisee pelkkiä märkiä vaatteita, viikkaamista odottavia vaatteita, pesua odottavia vaatteita. Läheltä liippasi etten eilen illalla käynyt naulaamassa viimeistä tyhjentynyttä jätesäkkiä talon ulkoseinään voitonmerkiksi!

Eilinen päivä ei ollut kovin loistava. Tai ainakaan se aamu ei ollut kovin loistava. Siinä vaiheessa kun sain pikaisen postauksen laitettua blogiin siirryin yläkertaan herättämään poikaa 15v toiseen kertaan. Maanantainahan tuo nukkui topakasti pommiin koska en saanut kolmella herätyksellä tätä sängystä ylös. Kolmannen kerran jälkeen päätin, että enempää en hermojani saati muutenkin kiireistä aamuani haaskaa juoksemalla edestakaisin yläkerran ja alakerran väliä. Jos ei nousta, niin ei nousta, myöhästyköön, olkoon pois koulusta, kärsiköön itse seuraukset.

Poika heräsi yhdeksän jälkeen omia aikojaan. Todeten ensimmäisenä että miksi ihmeessä häntä ei ole herätetty. Keräsi kamppeensa ja ilman kiireen kierää lähti kymmenen kanttiin viimeinkin koulua kohti. Paitsi että tuo heräämisen vaikeus, minua risoo suunnattomasti se mateleminen silloin kun on kouluun lähtemisestä kyse. Muulloinhan poika on kuin elohopea ja ehtii suunnilleen häistä hautajaisiin mennen tullen. Poika siis lähti palatakseen vartin päästä. Niin, meillä on kiertänyt sitkeä ripulitauti viimeisen viikon ajan ja eiköhän nyt ollut pojan vuoro saada se.

Poika jäi siis kotiin päiväksi ja irkku totesi tälle että jatkossa herätyksiä tulee kaksi. Ei yhtä ainoaa enempää. Jos ei sängystä päästä ylös kahdella herätyksellä niin saa luvan olla, nukkukoon, jättäköön menemättä kouluun ja tuplatkoon ysin. Varmemmaksi vakuudeksi laittelin vielä luokanvalvojalle viestiä asiasta. Tiistaiaamuna poika nousikin sujuvasti sängystään ensimmäisellä herätyksellä. Kai tämä hoksasi että äiti onkin tosissaan. Ja sitten se eilinen.

Toisen herätyskerrankaan jälkeen ei liikettä näkynyt alakerrassa tämän osalta. Kaikki muut ehtivät jo ovesta ulos ja koulua kohti ja jostain merkillisestä syystä irkku päätti vielä kerran käydä yläkerrassa, olihan siellä spedekin jo touhuamassa. Mikälie aavistus ollut kyseessä, pojan huoneessa kun irkkua kohtasi näky joka sai irkun lähes kirkumaan pelästyksestä. Spede oli onnistunut avaamaan pojan gerbiilihäkin toisen päädyn. Utelias gerbiili oli tietysti kurkistanut sieltä ulos samantien mutta koska päällyosa oli vielä tiukasti kiinni toisesta päädystään päätti spede päästää irti siitä aukinaisesta päästäkin.

Arvaattekin. Häkin osien välissä sätki kuristumaisillaan oleva gerbiili. Irkku osui paikalle juuri siihen hetkeen kun sätkiminen loppuu ja herttinen että siinä oli sydänkohtaus lähellä, etenkin irkulla. Ilmeisesti osuma-aika oli täydellinen sillä pinteestä päästyään gerbiili hoippui täristen häkin toiseen reunaan. Hetken olin jo varma että ei, kyllä se perkule kupsahtaa sittenkin kun tutina vain jatkui mutta hetken päästä se loppui kuin seinään ja gerbiili kaivautui pesäänsä piiloon. Poika 15v nukkui autuaan tietämättömänä metrin päässä gerbiilihäkistä koko tämän tapahtuma-ajan.

Liekö se säikähdys sitten ollut niin iso, irkku otti ja antoi luunapin pojalle 15v. Joka muuten heräsi samantien ja aloitti sen päiväisen kiljumisen siitä että mitä httiä irkku luulee tekevänsä. Hiljeni tosin kuin seinään kun irkku murisi takaisin että sun ötökkä melkein kuoli ja kaksi herätystä on ollut jo ja nyt prkl hilaa ittes sinne kouluun. Poika veti vaatteet niskaansa ja lähti vauhdilla. Kai tuokin säikähti, luultavasti enemmän irkun äänenpainoa kuin sitä kuulemaansa tapahtumasarjaa. Gerbiili muutti häkkeineen teinin huoneeseen ja niin korkealle että pelkoa speden käsiksi pääsemisestä ei enää ole. Harmi, toinen etujalka on näemmä ottanut osumaa öttiäisellä, tämä loikkii kolmella koivella mutta tärkeintä lienee että virkeyttä löytyy vaikka muille jakaa.

Onneksi se eilinen aamu ei määritellyt koko eilisen kulkua, poika 13v kotiutui aamupäivällä viikon kestäneeltä Lapin reissultaan saaden irkun kertakaikkisen iloiseksi siitä että tämä kotiutui. Kumman vajaalta tämä torppa aina tuntuu kun joku tenavista on pidempään poissa kotoa. Reissu oli ollut hyvä ja loistava ja vaikka mitä, kivaa oli ollut ja koska tahansa voisi lähteä uudestaan. Hyvä niin, irkkua kun kauhistutti se matka-aika, 12 tuntia yhteen suuntaan evästaukoineen. Ja koska suunta aamuisen slaagin jälkeen oli selvästikin ylöspäin niin sitähän sitten riitti.

Päivällä postin auto toi ukon läppärin viimeinkin kotiin huollosta. Koneeseen oli jouduttu vaihtamaan paitsi se kovalevy myös emolevy. Eli totaalisesti rikki mokoma. Ja lisää hyviä fiiliksiä tuli kun iltapäivällä pojan 15v luokanvalvoja soitti sen saamansa viestin perusteella ja kehui pojan oppimiskykyä kunhan tämä on mukana tunneilla. Poika näet sai äikän kokeesta kasin, ja vain sillä että oli kuunnellut tunneilla. Näin ollen poika saa heittämällä numeroitaan parannettua kunhan lukee kokeisiin ja koska irkulla on koelista, tulee irkku jatkossa lukemaan pojan kanssa kokeisiin. Samalla kertaa sovittiin että riittävä määrä myöhästymisiä koulusta tietää pojalle jälki-istuntoa ja luokanvalvoja lupautui itsekin puhumaan asiasta pojan kanssa.

Iltapäivällä pojan kotiuduttua tämä kertoi olleensa luokanvalvojan juttusilla ja sopineensa tämän kanssa että useampi kuin yksi myöhästyminen viikossa tai kolme kuukaudessa tietää jälkkää. Ja tätä ei kyllä tahtonut irkkukaan uskoa, tänä aamuna poika heräsi yhdellä herätyksellä ja lähti kouluun hyvissä ajoin. Hurraa! Kunpa tahti jatkuisi samanlaisena. Muilta osin tämä aamu onkin ollut sitten lähes edellisten kopio, sillä erotuksella että eilen illalla nukkumaan mennessä päätään valitellut junnu on kuin onkin kuumeessa. Päänsärkyhän on ollut junnun kohdalla aina varma merkki siitä että kuumepiikkiä pukkaa päälle.

Todennäköisesti siitä kuumeen nousemista johtui sekin että junnu herätti irkun viime yönä. Soperteli omituisia ja lähti käymään pissalla. Vielä sänkyyn palattuaankin tämä hoki moneen kertaan äitiä ja sanotaanko niin, että äiree nukkuisi varsin hyvin jos ei olisi äiti ja joku hokisi sitä sanaa äiti nukkuessaan. Tämä pätee myös spedeen, poika on koko tämän viikon hokenut unissaan äitiä. Näin ollen irkku on herännyt öisin kertaa sata, no oikeasti kertaa viisi luulisin, ihmetellen mitä nyt. Ja alasängystä kuuluu vain hokema "äitii äitii äitii" ilman että kaveri olisi edes hereillä tai tällä olisi mitään tarvetta äitiin. Merkillistä touhua. Toivottavasti poika vaihtaa kohta isiin yöhokemansa.

Vaan nyt, irkun on kertakaikkisen pakko siirtyä kotitöiden pariin. Tänään on ohjelmassa junnun opettajan kanssa palaveri ja sitä ennen on ehdittävä sitä ja tätä. Se on siis moro, viettäkää mukava torstai!