Pakko sen on olla niin. Millä muulla tätäkään taas selittää, edes itselleen. Tai varsinkaan itselleen. Kun eilen aamulla podin oikeaa käsivartta puhumattakaan samaisen puolen kyljestä, niin tänä aamuna podenkin sitten myös jalkoja. Se hiton Wii, sotkee täysin vanhan ihmisen normaalin rauhallisen rytmin.
Niin, eilen aamupäivällä innostuin kaivamaan sen WiiFit-pelin ja laudan esiin. Ihan vain testimielessä. Alun kuntotesti tai mikä lie olikaan oikealta nimeltään lupaili ensin hyvää. BMI oli alle 21, mikä ei tullut edes yllätyksenä, painokin oli pysynyt alle 50 kilon vaikka olin sitä jo ajoittain itse epäillytkin kesän aikana muodostuneen pienehkön maha-alueen löystymisen vuoksi. Niin, irkun sixpack on kadonnut. Oikeastaan se katosi jo speden odotusaikana ja synnytyksen jälkeen se ei enää tullut näkyviin samalla tavalla kuin aiemmin, mutta merkkejä siitä oli edelleen näkyvissä.
Kesän aikana ne merkitkin katosi, kiitos rennon oleskelun, hyvän ruoan ja löysän elämänmenon. Minkäänlaista paisetta en asiasta ole ottanut, vaikka myönnettäköön, välillä on käynyt mielessä että näinköhän tuo aikoo vielä turvota lisää. Jostain kumman syystä olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että tästäkään huolimatta mieleeni ei ole edes tullut vähentää syömistäni saati katsoa mitä suuhuni laitan. Ei edes silloin kun olen tuijottanut televisioa illalla ja todennut suklaalevyn olevan kovin pieni.
Eilen tosiaan kaivoin sen laudan ja pelin esiin. Hymistelin tyytyväisenä BMIlle ja painolle. Hymistely loppui kuin seinään pelin laskettua WiiFit-iän. 46. NELJÄKYMMENTÄKUUSI! Hittolainen, 37-vuotiaan naisen WiiFit-ikä, muka 46. Totuuden nimissä, en edes epäillyt mokomaa tulosta. Eihän tässä ole enää pariin vuoteen tullut juurikaan tehtyä lumitöitä, ei hakattua halkoja, ei kiipeiltyä kattotuoleilla, ei remmottua muutenkaan mitään erikoisen raskaita hommia. Ja siitähän se riemu sitten repesikin.
Liki kaksi tuntia tämä naisihminen hölkkäili, väänteli, steppaili ja joogaili kapineen kanssa. Liki kaksi tuntia. Pojan 15v nauraessa vieressä kuinka äiree ei kävele huomenna. No, kyllä äiree kävelee. Pohkeet tosin on hellinä, mahalihaksissakin tuntuu lievää jomotusta. Pelihän on vallan mainio! Etenkin jooga ja steppilaudalla tehdyt harjoitukset kolahti irkkuun, vaikka hauskaa se lihastreenikin oli. Tänään ajattelin vetää hieman kesymmän treenin, tunti saa luvan riittää. Eilen näet kotihommatkin kärsi siitä peli-intoilusta.
Vielä enemmän ne tosin kärsi siitä netti-intoilusta. Pelikoneen kun pystyy yhdistämään langattomasti nettiin ja pakkohan tuotakin oli kokeilla. Ensin kone toimi kuten toivottua, tarkisti nettiyhteyden, totesi että nyt ollaan asennettuna ja hetken päästä se ei löytänytkään enää sitä yhteyttä. Error codea pukkasi ruutuun kerran toisensa jälkeen. Koska irkku on sekopää näissä asioissa, ei irkku tietenkään voinut vain luovuttaa. Ehei. Supportin sivuilla hengattiin, tehtiin säätöä toisensa perään, poistettiin asennuksia, asennettiin uudestaan. Lopulta irkku sääteli jo modeeminkin asetuksia supportin ehdottamilla tavoilla.
Lopputuleman voi arvata ilman sanomistakin. Yhtäkkiä modeemikin oli solmussa ja langattomat yhteydet läppäreiltä hukan tiellä. Ei siinä auttanut kuin ottaa modeemi säädön alle ja luovuttaa sen Wiin nettisäädöt. Ehkäpä silti kokeilen uudemman kerran jossain sopivassa välissä, tänään se väli ei kuitenkaan tule olemaan. Tänään on PAKKO keskittyä paitsi ruoka- myös pyykkiosastoon. Niin ja siihen kuntoiluun, mikäli näillä koivilla nyt mitään enää kohta pystyy.
Vaan se Wiistä ja hulluudesta, yöllä tässä talossa oli kuulkaa elämää. Spede näki mitälie hulluja unia ja parahteli niitä pariin kolmeen kertaan. Parahtelujen loputtua spede päätti järjestää lisäohjelmaa tippumalla sängystään. Loppuyön kaveri nukkuikin äidin ja isin välissä äidin nähdessä sekopäisiä unia. Irkku onnistui viime yönä kokemaan mm räjähdyksen. Omassa keittiössään. Mistä näitä hulluja unia tulee, kysyn mä vaan.
Eilen ukko teki tosiaan sen ns hullun työvuoron ja irkku manaili koulusta tullutta tiedotetta iltapäivällä. Ensi lauantain lapsi-vanhempi-koulupäivä on selvästikin mietitty ajatellen perheitä joissa koululaisia ei ole kuin korkeintaan se kaksi. Junnun koulu alkaa tuolloin 8:30, prinsessan 10:35. Junnu pääsee puoliltapäivin, prinsessa yhden jälkeen. Ja niin, me olemme lähdössä matsiin joka alkaa 17:00 ja tarkoitus oli käydä syömässäkin ensin. Pojan 13v aikataulusta ei ole vielä edes tietoa. Että sellaista kivaa täällä.
Sikiksen vielä jyräillessä pitkin maita ja mantuja koko julmetun koululais- ja aikuismäärän tunkeminen kouluun päiväksi tuntuu jotenkin kyseenalaiselta. Eipä silti se jääkiekkkomatsikin tuntuu kyseenalaiselta. Toisaalta taas, umpioituakaan ei voi vaikka mieli tekisi, spede ei ole vielä saanut rokotetta eikä sen puoleen isommatkaan lapset junnua lukuunottamatta. Miehen työpaikalta oli jäänyt lisää väkeä pois viikonlopun aikana ja ukko itse valitteli eilen kurkkuaan ja totesi olon olevan jälleen kuumeinen. Kuumetta ei mittarin mukaan silti ollut, päinvastoin, alilämmöllä paukkui taas mukavasti.
Vaan nyt, siirryn suosilla kotihommien pariin, koululaisetkin alkaa olla lähetyskunnossa, paitsi tietysti junnu joka menee vasta kymppiin. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.