Tänä aamuna olisi kyllä uni maittanut paljon pidempään kuin siihen puoli seitsemään jolloin spede herätti äitinsä määrätietoisin ottein. Siis kiipeämällä yli. Meillä on nukuttu yöt huonosti jo pidempään, jos rehellisiä ollaan niin en muista viimeiseen puoleentoista viikkoon nukkuneeni yhtäkään täyttä yötä. Loppuviikosta tilanne vain villiintyi entisestään, spede on kipeä mutta ei kuitenkaan ole. Alkuyöstä nähdään pahoja unia, niitä kauhusellaisia jotka saa lapsen säntäämään puoliunessa milloin mihinkin suuntaan.

Eilen sännättiin jo puoli yhdentoista kanttiin, juuri kun ukko oli vessassa ja irkku iltasauhulla. Hetkessä kolme isompaakin lasta oli rappusissa ihmettelemässä miksi pahnan pohjimmainen seisoo eteisessä karjuen kuin henki oli kyseessä. Yöksi jätin pienen ihan suosilla äidin ja isän väliin, kuvitellen että tällä keinoa saan nukkua hieman paremmin kun ei tarvitse ensin kahteen asti yöllä kurottautua kymmentä kertaa lohduttelemaan viereisessä sängyssä levottomasti nukkuvaa lasta mutta niin. Ei tuo ratkaisuna mikään kovin hyvä ollut sittenkään.

Koko yö kun meni potkuja väistellen. Milloin kantapää pamahti selkään, milloin niskaan, milloin kasvoille. Hohhoijaa. Joku lapsella on, mutta kun ei tiedä oikein mikä. Maha ainakin on ollut pari päivää sekaisin, kakkaa ei kuitenkaan väännetä jatkuvalla syötöllä mutta kun sitä tulee, on se ihan kuraa. Ruoka ei ole maittanut ollenkaan normaaliin tapaan, lapsi ei ole syönyt juuri mitään moneen päivään. Lämmönkin mittasin illalla eikä mittari kohonnut pepusta kuin 37.7 joka on normaalin rajoissa. Välillä nokka vuotaa, pääsääntöisesti ei. Mene ja tiedä mikä on.

Jotenkin tuntuu että osa näistä yöpeleistä menee nyt jo yliväsymyksen piikkiin, kun saisi lapsen yhden päivän syömään hyvin ja nukkumaan yhden yön levollisesti, saattaisi ongelma ratketa kuin itsestään. Mutta kun ei. Ehkä tämä tästä lähimmän viikon-kahden sisään johonkin suuntaan lupsahtaa, alkaahan tauteilu ainakin olla jo loppusuoralla. Jokainen tässä pirtissä on potenut taudin jollain asteella, junnu ja poika13v saivat sen rajuimpana, tosin poika 13vn kohdalla tämä tarkoitti kuitenkin vain kunnon kuumetta, pääkipua ja yskää. Pojalle jolle ei koskaan nouse kuume eikä muutenkaan taudit tartu tämä oli omituista.

Ukko haki perjantaina antibioottikuurin, poskionteloihinhan se tauti taas tuppasi. Junnu pääsi torstaina kouluun ajettuaan äitinsä melkein hulluuden partaalle ennen sitä. Tiistaina virtaa alkoi olla jo ihan hyvin, keskiviikkona meno oli jo päätöntä. Kyllä arkirytmiin pääseminen olikin mukavaa! Tosin torstaina junnun päästyä takaisin koulunpenkkiin jäi poika13v vuorostaan sairastamaan. Voisi siis sanoa että meillä on puolitoista viikkoa leikitty sairastupaa. Itse podin jonkinsortin tautia koko viime viikon, virrat oli lähellä nollaa ja olo ankea, pientä lämpöä oli havaittavissa alkuviikosta.

Ja kaiken sairastelun keskellä junnu täytti 7 vuotta. Torstaina meillä kakkukahviteltiin ihan omalla väellä, anoppi ja täti sentään ilmestyi myös kahville mutta siinä se olikin. Tauti kun tuntuu kiertävän vähän jokaisella, serkutkin oli sopivasti kipeinä viime viikon. Äidillä oli lähes haikea olo kun poika ylpeänä "paukutteli henkseleitään" muututtuaan mielestään yhdessä yössä isoksi pojaksi. Mihin nämä vuodet menee, kysyn mä vaan. Luonnollisestikin juuri tuolle syntymäpäivälle osui myös prinsessan hammaslääkärikäynti jossa todettiin että oikaisuhoidolle on tarvetta, neidin hammasrivi on kyllä kauniin suora mutta alaleuka mokoma on liian takana. Tämä saattaa olla jopa osasyy palanneeseen kakomiseen, sehän jäi pois liki vuodeksi kun neidiltä poistettiin risat.

Tälle päivälle on yllättäen ohjelmassa pyykkiä, siivousta ja ruoanlaittoa. Kuka olisi arvannut? Muiltakin osin tämä viikko tulee olemaan hyvin edellisien kaltainen, pientä poikkeusta on luvassa torstaina jolloin alakoululaisilla on iltakoulua. Kaikista parasta tässä viikossa on kuitenkin se, että itsellä alkaa olla selvästikin joulu tulee-fiilis. Ja tämä jos joku on harvinaista kun irkusta on kyse. Ajattelin jopa aloitella osan jouluvalmisteluista jo tällä viikolla, kenties marengit voisi tehdä valmiiksi, piparit taidan jättää ensi viikolle.

Ja nyt, kaikille oikein mukavaa alkanutta viikkoa, irkku siirtyy ihmettelemään pyykkikonetta. Se on moro!