Ja marraskuutakin samalla kertaa. Bloggaustauko venähti merkillisen pitkäksi, mutta jotenkin kirjoitusinto on ollut kateissa. Syksy ei ole irkun aikaa ei, tuntuu että aivotkin kutistuu pähkinäksi. Tyhmää.

Tapahtumia on ollut tietysti vaikka muille jakaa, lenssua, mahatautia, polikäyntiä ja onnistumisia. Onnistumisiin voi lukea suoraan junnulle vähitellen auenneet kirjaimet, koulussa opetelluista kirjaimista muodustuneet sanat on muuttuneet luettaviksi ja muutenkin tuntuu että kaverista on sukeutunut oikea koululainen. Prinsessan koulu sujuu hyvällä tahdilla ja neidissä on luettavissa ensimmäisiä murkkuiän merkkejä. Otsaan on ilmestynyt ensimmäiset finnit, kamalaa! Vielä kamalampaa oli kun prinsessa tuli yhtenä iltana toteamaan että paperiin tuli verta vessakäynnin jälkeen. Enteitä, niitähän ne on, nyt on puhuttu kuukautisista ja siteistä ja siitä miten tyttöjen kuuluukin muuttua. Onneksi vielä tuolla kertaa ne kuukautiset ei alkaneet mutta lähellä taidetaan olla. Prinsessan tädillä ne alkoi 9v eikä irkkukaan ehtinyt kuin hätinä täyttää 11 ennen ensimmäisiä kuukautisiaan. Mihin nämä vuodet menee?

Syysloma meni vauhdilla ja vaikka onkin ihanaa kun ei aamulla tarvitse kiskoa ketään ylös niin pakko myöntää etttä jo puolessa välissä lomaa irkulla nousi savu korvista. Sisaruskatras osaa riitelyn liiankin hyvin ja kun ei riidellä niin riehutaan. Onneksi lomat on nyt lusittu vaikka ankeita nämä aamuherättelytkin ovat. Tuntuu, että spedekin on ottanut taas tavakseen havahtua hereille samalla sekunnilla kun irkku suoriutuu keittiöön makkarista, yhtenä ainoana aamuna viimeiseen viikkoon en ole ehtinyt edes vaatteita saamaan päälleni kun olisi pitänyt olla jo ojentamassa vellipulloa pikkuihmiselle.

On siinä vellissä hyvätkin puolensa vaikka viime aikoina onkin tehnyt mieli nakata pullot seinään aamuisin, pikku-ukko kun ei todellakaan ole kärsivällinen hemmo ja se minuutti mikä vellin pulloon siirtämisessä ja lämmityksessä menee onkin pikku-ukon taholta käytetty tehokkaaseen parkumiseen ja irkun koipien päällä nuijimiseen. Vellillä saa aina juuri sen verran lisäaikaa omaan aamuun että ehtii herättelemään muut, juomaan sen kahvin ja käymään jopa vessassa. Lisähyödyksi voitaneen lukea hajonnut vellipullo. Tai paremminkin vellipullon tutti.

Kävi näet niin viime torstaina että irkun ojennettua vellipullon spedelle, tämä länttäsi pullon tuttuun tapaan hampaidensa väliin ja osoitti kädellään olkkarin suuntaan. Speden aamukuviot on vakio, vellipullo suuhun, sohvalle makuulleen juomaan ja irkku availee telkkarin pojan tuijotettavaksi. Kun vellipullo on tyhjä, on irkun syytä olla lähistöllä ojentamassa pullon tilalle tutti ja nunnu. Hemmoteltuko? No, himppasen ehkä mutta onneksi se hemmottelu on saatu aika hyvin rajattua nyt aamuihin.

Mutta tosiaan, pullo oli läntätty hampaiden väliin ja poika osoitti olkkariin. Irkku ei ehtinyt kuin juuri ja juuri siirtämään toista jalkaansa tallaillakseen sinne olkkariin spede sylissään ja miten kävi? Tutti jäi pojan suuhun vellipullon pudotessa lattialle. Arvaattekin mikä sotku tulee pullollisesta velliä johon on lisätty mustikkasosetta. Onneksi juuri tuo aamu kuului irkun ns hyviin aamuihin eli koko sotku ei oikeastaan tehnyt muuta kuin ihmetytti ja himpan huvittikin. Sen sijaan sylissä pettyneenä huutava spede ei huvittanut mutta pikatoimilla pojalla oli uusi pullo suupielessä ja hiljaisuus palasi taloon.

Ei siinä muu auttanut kuin kiireellä siivota vellit lattialta, kipaista yläkertaan herättelemään koululaisia ja alkaa laittelemaan aamupaloja. Ja niitä sitten laitettiinkin, kaivettiin vaatteita ja muuta vastaavaa joka aamu toistuvaa rutiinia. Kun talo oli viimein tyhjentynyt viimeisestäkin kouluunlähtijästä irkku hoksasi että kappas, sitä velliä on myös keittiön seinässä. Alakaappien ovissa. Tiskikoneen ja uunin luukuissa. Pöydän jaloissa. Vähän siellä sun täällä alle puolen metrin korkeudella. Ja niin, se velli oli ehtinyt olla siellä täällä jo pari tuntia. Eli kuivunuttahan se oli.

Kuivunut velli tarvitsee muuten yllättävän paljon hankaamista irrotakseen. Mutta kuulkaa, se hinkkaaminen aiheutti selvästi irkun päässä jonkun vaurion, sellaisen joka sai samalla sen jokasyksyisen kooma-ajan katoamaan. Hetken kuluttua irkku teki jo ruokaa, leipoi leipää, touhusi mokkapaloja ja samaan aikaan laitteli pyykkejä, tiskejä ja järjesteli tavaroita koko alakerran osalta paikoilleen. Iltapäivällä irkku yllätti itsensä pesemästä olkkarin ikkunaa, hetken päästä keittiön ikkunakin oli hangattuna. Teinin lähdettyä junnun ja prinsessan kanssa halloweeneihin läheiselle koululle irkku huomasi silittävänsä verhoja ikkunoihin ja kaivavansa koukkuja kattoon asennettavaksi. Illalla irkku istuikin tyytyväisenä kynttilänvalossa olkkarissa kun ukko kotiutui töistä.

Eli on siinä vellissä jotain hyvääkin. Sillä saa kooman katoamaan jos kaikki tähdet osuu vielä oikeaan asentoon samalla kertaa. Mutta se vellistä, ei se ole ainoa tapahtuma viimeisen liki kuukauden ajalta. Astmapoli jouduttiin perumaan junnun ja speden saatua lenssun juuri sopivasti tuoksi ajankohdaksi, uusi aika on tämän kuun loppupuolella. Sen sijaan silmäpolille päästiin junnun kanssa ja silmälasien vahvuudet pysyy toistaiseksi samoina vaikka huonomman silmän näkö olikin taas heikentynyt. Uusi resepti niihin saatiin silti, nämä puoli vuotta käytössä olleet silmälasit kun on kokeneet siinä määrin vaurioita että on enemmän kuin mahdollista että seuraavista vaurioista ne ei enää koottavissa ole.

Lisäksi junnu sai viime viikolla influenssarokotteen ja ensi viikolla on vuorossa sikalenssurokote. Astmalääkitys jouduttiin nyt nostamaan täydelle teholle, kiitos sen lenssun jonka vuoksi se aikakin jouduttiin perumaan. Siitä huolimatta junnun terveysjutut on irkun mielessä huomattavasti plussalla, kävi näet niin että pitkään haussa ollut pieniä puuvillahanskoja myyvä firma löytyi vihdoin ja viimein. Tämä siis erään ihanan vuosien takaisen nettiystävän kautta joka lupautui jopa tutkimaan naapurikunnassa sijainneen liikkeen ihan vain nähdäkseen löytyisikö niitä sieltäkään. Jos joku voi toimia positiivisesti ja aiheuttaa hyvää mieltä niin kyseinen ystävä sekä tutkittu liike.

Seuraavalla viikolla irkun postilaatikkoon tipahti kirjekuori jonka sisällä oli koepari hanskoja junnulle. Pienin mahdollinen koko jonka heidän koneillaan saatiin tehtyä. Ja kas, ne oli juuri sopivat, eikä aikaakaan kun irkun postilaatikkoon tipahti 20 paria lisää hanskoja. Nyt on junnun käsiosasto siis kuosissa, samoin tuntuu olevan junnun muutkin terveydelliset kuviot. Postilaatikkoon kolahti myös uusi kelakortti ja tällä kertaa erityiskorvattavuus on suoraan viidelle vuodelle. Osansa tähän kortin pitkään voimassa oloon lienee lääkärinlausunnolla jossa junnun "määrittämätön astma" oli muuttunut "krooniseksi astmaksi". Jotenkin tuo krooninen tuntuu kovin... lopulliselta? Ja silti, irkulle se on omalla tavallaan iso helpotus.

Jaa-a, liki kuukauden päivitystauko on kyllä liikaa, kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla näidenkin lisäksi mutta hitto ei aika riitä millään istumaan niin kauaa nyt kerrallaan kirjoittamassa. Joten jätän osan vielä pois tästä ja kirjoittelen heti kun vain ehdin lisää, nyt on pakko mennä välillä pakertamaan kotihommia että saa ruoat alulle ja pyykit jälleen kerran omille paikoilleen. Mukavaa maanantaita!