Kummallisia oireyhtymiä aiheuttaa joulu mukanaan vaikka kuinka viettäisit joulua rauhallisesti ilman hötkyilyä ja ilman että puunaat ja putsaat joka sopen. Niin, irkkuhan ei vietä joulua kaapissa joten irkun siivouskaan ei ulotu kaappien sisuksiin paitsi jos tuntuu siltä että kaappi kaipaa siivousta. Silti, kovasti sitä on hötkytty suuntaan ja toiseen, tosin osin siksi että halusin ehdottomasti järkätä yhden hötkymisvapaan päivän itselleni näiden hötkyilyjen väliin. Eilen en tehnyt siis oikeastaan mitään, jos sitten tekemiseksi ei lueta villasukkien kutomista telkkarin tuijottelun lomassa ja pikaisesti pyöräytettyä limppusatsia, poika 15v kun tarvitsi limpun täksi päiväksi opettajalle vietäväksi.

Me muut siis lomailemme jo, poika aloittaa lomansa tänään. Poika 13v lähti isälleen lauantaina,  myös teini siirtyy pojan 15v kanssa tänä iltana sinne käytyään ensin toisella teoriatunnilla autokoulussa. Ekat tunnit oli eilen ja lievää kiroilua oli ilmassa teinin kotiutuessa, tämä kun hoksasi että autokoulua on uudenvuodenaattonakin illalla. Ymmärrän, hänen kun piti lähteä isälleen uudeksi vuodeksi ja on hyvin epätodennäköistä että kukaan on halukas kuljettelemaan häntä sinne enää iltakasin kanttiin. Kurjaa, on se.

Lauantaina juhlista kotiuduttuamme riehaannuin keittiössä. Tein lihakastikkeen, keittelin kilon lihoja pakkaseen valmiiksi josko niistä jotain jossain vaiheessa kyhäisi, kuorin perunoita muusiin, keittelin riisiä lihakastikkeen toiseksi lisukkeeksi ja siinä intoutumisen keskellä päätin väsätä vielä jauhelihakastikkeen ja makaronia junnua varten. Tämä kun ei edelleenkään syö mielellään perunamuusia, ilmeisesti koostumus tökkii. Lopullinen hulluudenmerkki lienee akka joka ryykäsi kohti kauppaa hakeakseen salaattiaineetkin vielä samaan läjään. Hullu mutta fiksu, näin voisi sanoa, sunnuntaina saati eilen ei sitten tarvinnutkaan laitella ruokaa.

Sunnuntaina ukon sisko kävi tyttärineen kyläilemässä ja tietäähän sen, lomalle laskeutuneet lapsoset suoritti vaihdon keskenään. Vanhempi tyttäristä jäi irkulle yökylään junnun siirtyessä ukon siskolle nuoremman serkkutytön seuraksi. Ja perinteitä kunnioittaen eilen kuului sitten se kysymys "saako olla vielä toisen yön" joten irkulla on edelleen yksi oma kateissa ja lainalapsi tilalla. Tänään onkin edessä pakkovaihto, sanokoot lapset mitä sanoo. Tänään irkku säntäilee myös markettien ihmeelliseen maailmaan hakemaan niitä ihan viimeisiä juttuja joita ei voi ukolle langettaa. Ukko tekee huomenna täsmäiskun ruokakauppaan joten sitä osastoa irkku ei joudu onneksi kaivelemaan.

Tosin tätä irkun täsmäiskua varjostaa yksi ikävä juttu ja sen nimi on kiputila. Olen joskus aiemminkin kertonut järjettömästä hammaslääkärikammostani, joka taas saa aikaan sen, että irkku tsemppaa itseään näemmä vuodesta toiseen ajatukseen jossa irkku menee hammaslääkäriin. Nyt tässä on tainnut tsempatessa mennä jo pari kolme vuotta komeasti. Ja koska irkun hampaat kuuluu sarjaan luokattomat, niin arvaahan sen, kesällä yhdestä hampaasta lähti paikka. Ja vähän sen perään samaisesta hampaasta lohkesi järjettömän iso pala. Koska kyseessä on poskihammas niin se on silti aika kovassa käytössä, palalla tai ei.

Hammas ei kuitenkaan vaivannut joten siirsin sen hoidattamisen mappi ööhön, vaikka varsin hyvin tiedän, että mappi öö on se huonoin mahdollinen vaihtoehto, se kun aiheuttaa usein vielä lisäongelmia. Eilen aamulla ien ja hampaan juuri oli niin prkleellisen kipeä. Aivan kuin hammas olisi noussut ylemmäksi, pureminen sattui aivan sairaan paljon. Buranaa meni ja hammaskin oli suht siedettävä kunhan ei pureskellut mitään ja vältti muutenkin painamasta hampaita yhteen. Harjaaminen sattui aivan sikana illalla mutta se kipuhan on aina ohimenevää. Yö olikin sitten hanurista. Heräsin useampaan kertaan siihen että juhmi niin maan perusteellisesti, johtuen osin siitä että kuulun hampaiden narskuttajiin ja sehän ei todellakaan tee hyvää silloin kun muutenkin tuntuu pureminen pahalta.

Puoli viisi nousin hakemaan buranaa ja kas, puoli seitsemältä kellon soidessa kipu oli poissa. Kuten on nytkin. Hampaita yhteen painaessakaan ei satu, mutta kunnolla en uskalla niitä yhteen silti rusauttaa. Omituinen juttu on tämä jälleen kerran. Liekö psykologialla jotain tekemistä asian kanssa, buranaa yöllä hakiessani kun ajattelin että sittenpähän pökkään pelosta ja hyperventiloin ja saan vaikka sydärin mutta aamulla soitan hammaslääkäriin särkyajan itselleni ja pyydän hammaslääkäriä kiskomaan koko pirun hampaan pois, vaihtoehtoina kun tulee varmuudella olemaan juurihoito tai poisto. Niin. Nyt sitä ei särje joten taitaa jäädä soittaminen väliin, eipä silti, yöllä manasin mielessäni sitäkin etten tänään ehtisi mihinkään hammaslääkäriin kun pitäisi aloittaa lopullinen toiminta joulua ajatellen. Toisaalta, ei sinne välttämättä olisi saanut aikaakaan tälle päivälle mutta niin, psykologiaa tämän on pakko olla, en muutakaan selitystä keksi sille että särky katoaa parissa tunnissa täysin.

Lisäsuolansa tälle päivälle antaa se, että irkku hövelinä ihmisenä lupasi ukon serkkupoikansa mukaan työkeikalle täksi päiväksi eli ukkoa tultiin noutamaan jo neljältä aamulla. Tällä hetkellä ukko istunee rekan kyydissä jossain pohjanmaan tuntumassa ja kotiutumisaika on täysi mysteeri. Ilmeisesti illalla joskus sitten. Paitsi se täsmäisku kauppaan hakemaan viimeisiä lahjajuttuja, on irkulla tänään edessä alakerran puunaus että kuusi saadaan huomenna nakattua vaivatta sisälle. Ruokaakin pitäisi laitella ja saatan leipoa tänään vielä pari satsia limppuja, niitä kun on kuusi ketaletta edelleen lähdössä maailmalle kuuden jo mentyä. Itse asiassa, satseja täytyykin tehdä kolme, pennuilla kun on merkillinen tapa vetää pari limppua suoraan uunista parempiin suihin. Niin kävi eilenkin, jäljellä on puolikas limppu sekä se limppu jonka poika 15v vie opettajalleen ja niitä tulee sentään neljä jokaisesta satsista.

Vaan nyt, poika 15v kokee selvästi suuria ongelmia ylösnousemisen suhteen eli irkku pamauttaa itsensä vesilasin kanssa kerrosta ylemmäs. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!