Irkku odottaa enemmän kuin innolla että tämä pari viikkoakin vilahtaisi ohi ja päästäisiin aamuherättelyistä toistaiseksi eroon. Viikonloppu nyt ainakin vilahti salamannopeudella ohi, vaikka lauantaiaamuna kuvittelin että päivä on pitkä kuin nälkävuosi. Sattui näet niin, että lauantain postauksen kirjoitettuani otin sen neljännen kupposen kahvia nenäni alle ajatuksena istua rauhassa aamulehden lukupuuhissa vielä hetkisen vaan toisin kävi. Ukko kysäisi ohimennessään lähdenkö mukaan kaupoille, joululahjathan tuolla oli mielessä.

Mikäs siinä, vaihdoin vauhdilla vaatteet, imaisin kahvini ja herättelin teinin lapsenvahtipuuhiin. Vaan on se kuulkaa merkillistä, miten omalaatuisista jutuista sitä hauskuutta elämäänsä saakaan. Kauppojen kiertely oli silkkaa juhlaa, vaikka sitähän sen ei kaiketi joulunaikaan kuuluisi olla. Kahvillakin piipahdettiin ostosten oltua jo kokolailla plakkarissa ja jostain kumman syystä kummallakaan ei ollut kummoisempaa hinkua lähteä kotiin vielä tuolloin. Onneksi kauppoja riittää, joten mekin siirryimme sulavasti vielä naapurikunnan kauppakeskusta kiertämään.

Nyt on joululahjaostokset lähes täysin plakkarissa eli hiphei! Tällä viikolla alkaakin sitten jouluruokasuunnittelut ja valmistelut, ainakin piparit, marengit ja pasteijat väsään pois kuleksimasta. Lauantaina ostetiin muuten pieni juhlakinkkukin koepaistoon ja illalla se lykättiin uuniin. Hyvää oli, vaikka täytyy myöntää että itselleni riittää jouluaaton kinkkuannos koko vuodeksi. Ukko sen sijaan söisi enemmän kuin mielellään kinkkua vaikka joka kuukausi, makuja kun on niin monia.

Eilen prinsessa lähti puolelta päivin mummulle nautiskelemaan olostaan, junnu jäi kotiin kärttyisenä kunnes kärtty katosi tämän kuultua että hänellekin saapuu noutaja iltapäivällä. Hieman olin kahden vaiheilla uskallanko lasta päästää hoplopiin, kaverin kunto kun ei ole paras mahdollinen. Viime viikolla pojan keskittymiskyky oli aika onneton jo alkuviikosta ja jotenkin itselle tuli kutina siitä että joku lenssuntynkä sieltä taitaa olla taas tulossa, keskiviikkona opettajakin oli kirjoittanut asiasta reissariin. Opettelu ei oikein suju, junnu on kovin kovin väsynyt ja ruokakaan ei ole koulussa maittanut normaaliin malliin.

Torstaina junnun nokka alkoikin sitten vuotaa illansuussa ja lauantaina puhallusarvot alkoi taas huonontua aika reippaaseen tahtiin. Onneksi hoplopiin oli lähdössä myös ukon sisko jonka kyydillä junnukin sitten matkasi, tämä kun tietää hyvin tarkkaan junnun voinnin ja avaavaa oli otettu pariin kertaan reissun aikana. Nyt olen kahden vaiheilla kouluun menon suhteen, junnu räkii, pärskii ja yskii edelleen mutta kuumetta tuolle ei ole noussut. Samaan tautikantaan on tehnyt spedekin kiinnityksen, yö meni niiskuttaessa ja räkää tulee enemmän kuin niistämään ehtii.

Vaan tämä tästä, luulenpa että siirryn ihan suosilla tyhjentämään tiskikonetta ja aloittelen päivän kotihommat keittiön suunnasta. Onneksi tänään suurin osa sakista menee ysiin, kasiin menee vain teini ja poika 15v joka yllätti äitinsä olemalla hereillä jo kuuden kanttiin kun äiti nousi sängystä. Viettäkää mukava maanantai, se on moro!