Eilisen päivän minua riivasi kylmettymisoireyhtymä. Älkää kysykö miksi, ei pienintäkään havaintoa mikä niin palelsi vaikka olin pakannut päälleni villasukkaa ja fleecepusakkaa. Näpit oli jäässä kuin kalikat, samoin varpaat ja sitä kautta koko nainen. Illalla kääriydyin suosilla viltin alle alkaessani töllön tuijottelun. Oletteko muuten huomanneet että viikolla tulee paljon enemmän katsottavaa telkkarista iltaisin kuin viikonloppuisin? Etenkin lauantai on täysin turha töllötinilta, ei niin mitään katsomisen arvoista iltamyöhällä. Pirullista. Kello 17 tuleva Kurjat Kuppilat on parasta antia koko lauantaille ja siinä se sitten onkin.

Muilta osin eilinen olikin sitten jonkinasteinen tiedonantopäivä. Ensimmäistä kertaa pojan 15v yläkouluvuosien aikana soitti rehtori. Ilmoittaen pojan olleen kaverinsa kanssa epäilyttävissä toimissa koulun käytävällä.Tämä rehtori on ottanut jo aikaa sitten pojan kaverikaksikon hampaisiinsa, etenkin toisen heistä, tehden jokaisesta pojan tekosesta elämää suurempia tapahtumia ja niin tälläkin kertaa. Poika 15v ei välttämättä ollut tehnyt mitään muuta kuin seissyt siinä puolen metrin etäisyydellä mutta kaveri oli ja hän nyt sanoikin pojalle että jos tämä liikkuu tuollaisessa seurassa niin ymmärtäähän hän että hänellekin tulee siitä vaikeuksia.

Tästä rehtorin vainosta on ollut paljon puhetta paitsi pojan 15v myös pojan kaverikaksikon vanhempien kanssa. Sinänsä hullua, että poika joka rehtorin hampaissa on pärjää suht mukavasti koulussa ja ennen kaikkea tämä on loistava urheilija joka on tuonut koululleen mainetta ja kunniaa kerran jos toisenkin. Pojasta ja tämän vanhemmista on tehty koulun toimesta mm rasisteja, pojasta häirikköä ja vaikka mitä. Ja silti, koulussa on monta poikaa jotka todella häiriköi, tämä poika on rauhallisimmasta päästä. Pirullista.

Onneksi pojan 15v luokanvalvoja on fiksu nuori mies joka ottaa asiat aina selvityksen alle ja niin kävi nytkin. Lopputulos onkin se, että pojat toki istuu jälki-istunnon jonka rehtori näille langetti mutta lisäselvityksiä on edessä ensi viikolla. Pojan kaveri kun oli ollut epäilyttävissä puuhissa etsiessään hänelle velkaa olevan kaverinsa takkia käytävästä ja tämä velkojen takaisinmaksu tulee olemaan ensi viikolla se josta luokanvalvoja aikoo ottaa koko tiimin keskustelemaan. Että näin.

Rehtorin puhelun jälkeen ei mennytkään kuin hetki kun pojan 15v luokanvalvoja soitti. Tuolloin tämä ei ollut vielä ehtinyt aloittamaan selvittelyä tämän kyseisen sopan tiimoilta vaan hän soitteli täysin muissa asioissa. Lähinnä kysyäkseen mitä mieltä olin pojan todistuksesta ja samalla kehuen kuinka hienosti poika käy läksyparkissa ja hän on aivan varma että keväällä tulosta tulee varmasti näkymään numeroissakin. Myöhästymisiä pojalla kuulemma oli, mutta tunnilla käytös on ollut koko lukukauden aivan muuta kuin aiempina vuosina joten tyytyväisyyttä oli ilmassa etenkin langan toisessa päässä. Torstain poissaolosyylle luokanvalvoja nauroi suunnilleen kippurassa, etenkin kun totesin että poika heräsi vasta puoli kolmelta. No, niin hänkin joskus nuorena, kai se kuuluu ikään. Hitto, mistä näitä fiksuja luokanvalvojia ropisee?

Iltapäivällä ukko hilpaisi käymään kotona pikaisesti ja suuntasi vauhdilla röntgeniin. Kuvat menee vielä erikoislääkärin katsottavaksi mutta nyt näyttäisi siltä, että ukon poskiontelossa on kysta. Siinä siis syy paineen tunnulle nupissa ja sille, että hänellä tuntuu olevan jatkuva tulehdus poskionteloissa. Maanantaina kuullaan lopullinen lausunto ja se mitä sille mahdollisesti tehdään. Ukon sisko totesi heti asiasta kuultuaan että mikä hiton romu se hänen veljensä on ja pakko kai se on myöntää, että sama kävi itsellä mielessä. Kremppaa krempan perään, ukko alkaa lahota jo tuolla ikää...

Iästä tulikin mieleeni. Olen vuotta nuorempi kuin ajattelin. Tämä selvisi minulle eilen kun jotain höpöttelimme isompien kanssa synttäreistä jotka siis omalla kohdallani on tämän kuun lopussa. Poika 15v pyöritteli silmiään kun totesin täyttäväni 39. Hänen mielestään minä täytän 38. Itse asiassa hän on siitä kokolailla varma koska hänen mielestään minä olen nyt 37. Annoin ehdottoman eriävän mielipiteen todeten että olen 38, ollut jo kohta vuoden joten näin ollen minä täytän 39. Johon poika vastasi kysymällä syntymävuottani, joka muuten on 1972. Ja siinä se sitten osui omaankin tajuntaan. Tosiaan, minä olen viettänyt vääriä synttäreitä vuosi sitten kun olen täyttänyt 38 muka.

Älkää kysykö miten tämä on mahdollista, olen kuullut monesti ihmisten vähentävän iästään vuoden tai vaikka parikin, mutta minä olen tosiaan lisännyt itselleni vuoden. Suoraan sanottuna minua suunnilleen nolotti siinä kun poika laski useampaan kertaan ääneen 2010-1972 ja totesi jokaisen laskutoimituksensa päätteeksi että siitä tulee 38, laskee sen kuinka moneen kertaan tahansa. Että josko äiti nyt uskoisi ettei äiti suinkaan täytä 39 vaan 38. Just. Nyt sitten jäinkin miettimään että minkä vuoden minä olen sitten välistä hukannut kun olen suoraan vuodella hypännyt eteenpäin jossain vaiheessa.

Ilmeisesti myös kymmenlukujen ylittäminen on minulle tätä nykyä ylivoimaisen vaikeaa koska tämän pikaikääntymiseni lisäksi olen nyt ollut parisuhteessa kymmenen vuotta ukon kanssa. Joka on muuten myös täyttä kukkua kuten sekin että olen ollut viisi vuotta tämän kanssa naimisissa. Todellisuudessa olemme olleet yhdessä kohta 12 vuotta ja naimisissakin jo 6 vuotta. Ainoa minkä kohdalla laskuni pitävät tällä hetkellä kutinsa on asuminen tässä talossa, eli 10 vuotta. Joka tulee sitten mitä todennäköisimmin olemaan virheellinen vuosilukema kesällä jolloin asumista tulee täyteen 11 vuotta ja olen lähes satavarma jo nyt että jässähdän siihen 10 vuoteen. Hittolainen.

Jos kerran onnistun muokkaamaan lukuja miten sattuu omassa päässäni niin miten ihmeessä minä sitten olen niin hyvin perillä siitä että teini todellakin täyttää 18 kuukauden päästä. Miksi minä en voi sitä lukua sössiä ja uskoa satavarmaksi että hän täyttää 17? Pirullista on tämä. Vaan nyt, tämä KOLMESEISKA siirtyy nyt touhuamaan kotihommia hetkeksi, ajatuksena kun on lähteä lapsien kanssa HopLopiin heti kun se aukeaa kymmeneltä. Se on moro ja viettäkää mukava lauantai!