Näin olen huomannut mä. Eilen piipahdin lekurissa prinsessan kanssa iltapäivällä ja kappas, leikkuriinhan tuo tyrkätään. Kitarisat on kasvaneet takaisin, joka on kuulemma suhteellisen harvinaista kun kyseessä on kouluikään ehtinyt lapsonen. Parivuotiaana klipsotuille ne saattaa hyvinkin kasvaa uudelleen mutta kouluikäisenä poisto-operaatiossa olleelle ei yleensä.Nielurisoillekin annetaan kyytiä sitten samalla kertaa. Nenänielu on tosiaan ahtaanlainen, erikoislääkärin mukaan siihen on syynä paitsi ne uudelleen kasvaneet risanjämät, myös se alaleuan virheasento eli jei, eiköhän prinsessastakin saada kuin uusi tätä menoa.

Samalla reissulla suuntasin neidin kanssa Kappahliin ostoksille, tämä kun sai jouluna kaksi kahdenkympin lahjakorttia sinne. Koska tarpeita oli huomattavasti enemmän kuin lahjakortteja keveni omakin lompakko komeasti viidelläkympillä. No, nyt on neidillä parit uuden collegehousut, pari uutta pitkähihaista, uusia sukkahousuja ja pikkareita kaapissaan. Tämä kun on aika hiivatin tarkka siinä mitä pukee päälleen, hänellä on myös parit aivan ihanat farkut kaapissa mutta niitä ei voi käyttää koska eivät tunnu hyviltä päällä. Saman kohtalon on kokenut lähes jokainen tämän pusero, vain kummitädin ostamat hupparit ja villapusakka sekä yksi äidin syksyllä shoppaama pusero ovat riittävän mukavia päällä. Ihan kiva, neidiltä jää kiertoon käyttämättömiä vaatteita.

Myönnän, prinsessa on erittäin hankalan mallinen lapsi pukea. Siis sikäli hankalan mallinen, että neiti on kovin reitevä ja perävä. Onko se edes sana, perävä. No, peppu on siis pyöreä pyöreä ja reisissä löytyy eli tämä nykyisin kaupoissa suosittu tikkukoipisille ja lattapeppuisille suunnattu vaatemallisto ei oikein toimi. Olemme joutuneet nakkaamaan kiertoon vuosien varrella useammankin parin mm sukkahousuja koska ne ei ole menneet reisien kohdalta kunnolla päälle, sama kohtalo on ollut useammalla parilla pikkuhousuja. Myös kengät kuuluvat neidin ongelma-alueeseen eli neidillä on leveä lesti ja suurin osa tyttöjen kengistä on tehty geishavarpaita ajatellen. Tätä nykyä olenkin ilmoittanut lähes kaikille jotka ovat hiemankin edes suunnitelleet ostavansa neidille jotain vaatteentynkää että ei kannata, ellei neiti ole mukana. Tai ainakin tämän jalat. Kummitäti on ainoa joka osaa ostaa äidin lisäksi oikeaa kokoa ilman neitiä.

Tänään ei sitten joudukaan onneksi juoksemaan missään. Ja mikä parasta, tänään ei tarvitse muistaa mitään hiton lääkkeitä enää. Maha ainakaan ei vielä ole selvillä siitä, että kuuri on loppu, aamulla sain juosta jälleen kieli vyön alla vessaan. Lisäksi, kiitos muisti joka minut petit, unohdin mainita ekalla hammaslääkärikeikalla että saan aina antibioottikuureista massiivisen hiivatulehduksen joten jei, tänään täytyy soitella alueelle ja ruinata tabletti tuohon vaivaan. Ne hiton puikot kun ei toimi tällä ihmisellä, ts en voi käyttää niitä ilman että kärsin aivan julmetuista kivuista alaosastolla. Prkl sanon mä!

Sisko kävi eilen esittelemässä uutta autoaan, pientä kirppua johon oli sen edellisen Toyotan vaihtanut. Ihan näpsäkän näköinen peli mutta hitto oli se pieni. Eikä se ollut edes se kaikista pienin Toyota, vaan se seuraava koko. Ukko kotiutui samoihin aikoihin töistä ja ultrasta, siellä ei ollut todettu mitään uutta ja ihmeellistä. Kystat on nokassa ja sillä siisti. Kas kummaa, tämä oli jopa tajunnut jotain siinä minun ja siskon höpötellessä autosta pihassa, kysyi sisälle päästyäni että mikä juttu tämä nyt on. Kun joku tulee käymään niin puhut ihan normaalisti ihmisille, mutta hänelle et ole pariin päivään sanonut sanaakaan.

Jep jep, mielestäni sanoin hyvin selvästi viime viikolla että lääkekuurit väsyttää ihan sikana. Mielestäni sanoin hyvin selvästi myös sen, että olo on todella kurja koska lisäksi ne etoi viime viikon. Tokaisin vielä päälle, että ihmetyttää kovin miten on mahdollista, että toinen puolikuntoinen pystyy kyllä treenaamaan ja käymään töissä mutta siinä se sitten onkin. Että sori vaan, kaikki energia on tupannut menemään jo muutaman päivän ihan siihen että pysyn hereillä ja saan aivan pakolliset kotihommat tehtyä ja penskat ruokittua kun silmät ei vaan tahdo pysyä auki enää puolen päivän jälkeen niin millään.

Ilmeisesti ukon jakelukeskus virkosi tokaisustani, tämä kun selvästi jäi miettimään asiaa ja touhusi illalla lumitöiden jälkeen iltapalan vielä spedelle. Toivottavasti se nyt virkosi pidemmäksi aikaa, jos joku näet risoo niin se, että samasta asiasta saa vielä näinkin pitkän ajan jälkeen sanoa kerran toisensa jälkeen. Hitto. Että osaa kypsyttää toisinaan. Vaan nyt, koska olen pälissyt tässä valehtelematta puoli tuntia, kävin toki välillä tarkistamassa että teini heräsi, antamassa spedelle aamuvellin, vessassa ja hakemassa lisää kahvia, niin katson nyt parhaaksi poistua perunoiden pariin.

Ei hajuakaan mitä teen ruoaksi mutta kattilallisen pottuja voisi silti kuoria, eiköhän se ajatus siitä sitten taas lähde. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!