Kyllä ihminen osaa olla tyhmä! Ainakin jos se ihminen on irkku. Mitään muuta selitystä en keksi sille, miksi venytin, vanutin ja väänsin hammaslääkäriin menoa niin pirun pitkään. Tai tiedän, ei se kammo ole ihan iisipiisi vaikka sitä ei sellainen ymmärräkään joka ei kammoa koe. Vähän sama kun jollain on jumalaton kammo hämähäkkejä kohtaan, en minäkään sitä kammoa ymmärrä. Hämikset kun on no, ihan sellaisia kivoja pieniä mönkijöitä joita ei saa muuten tappaa, ainakin näin minulle opetettiin pienenä. Niinpä kannan hämikset kiltisti kesäisin ulos, talvisin koetan sitten saada ne livahtamaan niille itselleen varmasti turvallisiin koloihin, jääkaapin, pakastimen, pyykkikoneen jne alle, ettei kukaan vahingossa tallo päälle.

Leijun siis edelleen hammaslääkärikeikan jälkimainingeissa, hyvän olon pilvellä, josta minua ei saa kunnolla alas edes ketutus jota tunnen ukkoa kohtaan. Niin. Ukkohan on sairastellut viikkotolkulla, potenut sitä nenäosastoaan, päätään ja ollut tietysti väsyneempi kuin normaalisti. Eikä siinä mitään, kyllä minä tiedän miltä tuntuu kun koskee nonstoppina ja väsyttää ihan sikana. Onneksi pääsin siitä hammaskalustoinnista näin helpolla eli särkylääkkeitä ei ole edelleenkään tarvittu eikä niitä taideta enää edes tarvita, olen näet syönytkin jo ihan normaalisti perjantaista asti, tosin varoen torstaina hoidetulla alueella rouskasuja. Mutta väsynyt olen, niin hiton väsynyt että puoliltapäivin voisin jo nukkua istuallani. Onneksi nappaan viimeiset pillerit nietuuni huomenaamulla, tämä väsymys kun ajaa ihmisen hulluksi.

Väsyneenä kun ärsyyntymiskynnyskin on miljoona kertaa matalampi kuin normaalisti. Niinpä en ole iltapäivisin jaksanut kovinkaan hyvin kuunnella lasten rähinöintiä, saati säntäillä siivoilemassa sotkuja joita nämä ovat saaneet aikaan milloin missäkin suunnassa huushollia. Kun ei vain ole jaksanut niin ei ole jaksanut. Kaiken lisäksi ukko on ollut tämän viikon iltavuorossa eli iltapäivät ja illat on olleet suunnilleen hanurista kun olen kahvin voimalla koettanut väkisin pysyä hereillä ja jaksaa siivota edes likaiset astiat koneeseen sitä mukaa kun penskat ovat einehtineet. Ei kiva, ei alkuunkaan.

Tämän viikon ehdoton pelastus on ollut teinitiimi. Teini kun oli keskiviikon ja torstain vapaalla koulusta joka tarkotti käytännössä sitä, että kumpanakin päivänä kiskaisin iltapäivällä useammatkin puolen tunnin unet sohvalla viltin alla. Perjantaina taas poika 15v notkui kotona sen aikaa että äiti ehti hetken koisimaan. Oman lisänsä tähän väsyärsyyntymiseen tuo siis ukko, joka potee. Ja kuten kunnon ukko konsanaan, kun tämä potee tämä ei kykene oikein mihinkään. Paitsi treenaamaan, ne jaksamiset mitkä hiemankin löytyy suunnataan siihen ja töissä käymiseen eli olen koko rumbaa pyöritellyt itsekseni useamman viikon perä jälkeen.

Joka tosin on ihan ok ja normaalia ja en mielelläni otakaan muita sähläämään sekaan osaan kotihommista mutta kun itsekään ei ole kunnossa niin silloin siihen kyllä kelpaisi käsipari kuin käsipari. Jos ei muuta niin ainakin lapsiin liittyviin juttuihin ja siivoiluun, kyllä minä ne pyykit ja kokkailut voin hoitaa. Mutta ei. Perjantaina näin jo sieluni silmin, kuinka lauantaina, siis eilen, otan kunnon päivänokoset kunhan ukko on kotiutunut prinsessan kanssa leffareissulta. Kuinka aamusella ennen näiden lähtöä, pullat paistettuani, otan hetken iisisti ennen kuin nämä lähtevät ja ukko touhaa jotain kotisysteemiä sillä aikaa tai jos ei muuta, ainakin ruokkii speden ja junnun.

Arvaattekin. Ehei. Ukko treenasi, kävi suihkussa, hajusti itsensä, kaiveli vaatteita ja lähti prinsessan kanssa liikkeelle jo ennen yhtätoista. Jei! Minä jäin silmät ristissä lämmittämään ruokaa kahdelle pienimmälle, siivoilemaan keittiöä, tyhjentämään pesukonetta ja imuroimaan. Koetin myös saada jäitä kopisteltua pois ulkorappusista ja kannoin kuistille kertyneet sanomalehdet saunalle sytykkeiksi. Ukon kotiuduttua prinsessan kanssa tämä kokkasi itselleen sapuskaa, rosvosoppa kun ei ole tämän mielestä in ja pop, söi ja siirtyi makkariin tuijottamaan makuunista vuokraamiaan leffoja. Hurraa sanon mä!

Samalla kaavalla mentiin sitten loppupäiväkin, eli minä notkuin aina välillä sohvalla tuijotellen telkkaria viltin alta ja kuulostellen tenavien touhuja, touhusin iltapaloja, siivoilin keittiöä ja vastaavaa. Oman lisänsä tähän rokkaan tuo vielä se, että ukon ja pojan 15v välit on erittäin tulehtuneet eli tunnelma torpassa on kaiken aikaa himppasen kireähkö kun ukko on kotona. Tällä kun ei ole mitään asiaa pojalle, jota en toisaalta yhtään ihmettele koska itsenikin tekisi mieli potkaista poikaa ahteriin vähintään kymmenen kertaa päivässä, ja poika taas pysyttelee sitten pois näkyviltä. Idioottimaista touhua sanon mä!

Vaan toisaalta, kaikesta tästä sisuuntuneena olenkin sitten touhannut aamupäivisin kuin vieremän susi täällä. Tälle päivällekin sormet syyhyää vähän sinne tänne, ihan ensimmäisenä huomioa kaipaisi ehdottomasti kuisti joka on kuin pommin jäljiltä jälleen kerran. Sinne kun jotenkin kertyy aina kaattissäkkejä, pahvilaatikoita ja muuta ylimääräistä roinaa jonka loppusijoituspaikka on vielä hakusessa. Niin nytkin, kaikki jouluna kertynyt sälä on kuistilla jätesäkeissä. Tuumailin mielessäni josko olisin niin prkleellisen ärsyttävä että kantaisin kaikki ne säkit auton peräluukkuun, niitä harvoja ehdottomasti ukolle kuuluvia hommia kun on kaattiskeikat joiden odottelu taas ajaa minut raivon partaalle koska kaattiskamat lojuu kuistilla vaikka loputtomiin jos se ukosta on kiinni.

Sikäli tämä suunnitelma olisi suorastaan loistava, että ukko on menossa omalla autolla töihin huomenna. Tiedän, että saisin enemmän kuin karjahtelua aikaan kun ja jos ne säkit siellä autossa olisi. Riskinä on kuitenkin se, että tämä roimii säkit pitkin pihaa kiukuspäissään joten se hieman syö suunnitelmaa. Ehkä en siis kiikuta niitä autoon vaikka mieli tekisi vaan sittenkin saunakamariin joka on todella idioottimaista. Mutta kun ne kekkerit, niihin on vajaa viikko aikaa eikä täällä mikään valmistu jos ei ala touhuamaan jotain.

Ja nyt siirryn tosiaan touhuamaan jotain. Josko ihan aluksi vaikka tutkimaan pakastimen sisältöä ja suunnittelemaan mitä tänään kokkaisi sapuskaksi, soppaakin on vielä mutta luulenpa että se katoaa junnun ja pojan 13v suihin. Se on moro ja viettäkää mukava sunnuntai!