On vasuri nyt saanut pari päivää, tai niin, kyllähän minä teinin synttäripäivänä touhusin aivan pakolliset osiot itse pyrkien yksikätiseen toimintaan ja hei, aika hyvin hommat saa yhdelläkin kädellä luistamaan. Eilen en sitten tehnytkään mitään mihin olisi vasenta kättä saattanut tarvita ja kuulkaa, käsi on selvästi himppasen parempi, tosin tätä kirjoittelua se ei näemmä oikein hyväksy. Paukutan siis yksikätisesti tekstiä ja voi kökkö, ei ole irkun laji ei.

Vaan niin, kun akalla on plääsääjägeeni niin minkä sille tekee. Geenin pakottamana oli kertakaikkisen pakko tulla plääsäämään lauantaista ja teinin synttäröinnistä. Teinihän lähti, suurta riemua tuntien, jo puolelta päivin käymään kaupassa hakeakseen pari siideriä itselleen. Kas kun sitä nyt sitten saa ihan itse ostaa ja ollaan niin vanhaa ja kokenutta ja vaikka mitä. Illansuussa suurin vierasjoukko oli kaikonnut paikalta ja teini istuskeli muutaman ystävänsä kanssa ottamassa "pohjia" baarireissu mielessään. Yhdentoista kanttiin teini lähti ukon siskon ja äidin kanssa keskustan yöelämää tutkailemaan.

Kolmen kanttiin äiti joutui luovuttamaan ja painelemaan kyljelleen, ukko jäi onneksi vielä hereille ja kas, neljän kanttiin oli teinikin kotiutunut. Laitamyötäisessä, toki, tiukassa sellaisessa vieläpä ja aikamoista horjahtelua oli ollut havaittavissa. Onneksi ukon sisko kiikutti teinin kotipihaan asti ja poika 15v kavereineen vietti "peliyötä" yläkerrassa joten he saattelivat teinin sänkyyn siinä yösydännä. Ja kuulkaa. Eilen täällä hengaili puoliltapäivin teini joka totesi että hän taitaa olla vielä pöhnässä kun on niin hilpeä olo eikä krapulasta tietoakaan.

Varmemmaksi vakuudeksi teini lähti kaupalle hakemaan itselleen limpparia ja pizzaa, nälkä kun oli ja mieli teki roskasapuskaa. Syötyään teini kömpi vielä hetkeksi sänkyyn ja reps, seuraavan kerran alakertaan hiippailtuaan tämä totesi että olo on kaamea. Oksettaa. Päähän koskee. Tutisuttaa. Tekee huonoa. On jano ja nälkä, mutta ruoka potkii takaisinpäin. Limppa on loppu. Kauppaan ei jaksa enää mennä. Ja kaverin synttäreille on pakko lähteä kohtsilleen mutta miten sinnekään jaksaa. Helläsydämisenä äitinä kipaisin teinille limppaa lisää kiskalta samalla kun sitä itsellenikin hain ja mikä parasta, edellisen päivän kovaääninen suunnitelma siitä kuinka teini menee sen kaverinsa kanssa käymään "yksillä", koska kaveri täytti eilen sen 18, oli haudattu täysin.

Vielä tänä aamunakin sängystä kömpi pystyasentoon uupunut teini joka tosin oli suoriutunut eroon huonovointisuudesta. Raskaat on laulujen lunnaat, on ne. Saapa nähdä miten käy ensi viikonloppuna, tuolloin kun teini on lähdössä sen kaverinsa kanssa ihan kaksin baariin. Äidin sydäntä kylmää jo valmiiksi, etenkin kun tuolloin saan hoitaa vielä sairaanhoitsun ja vahtikoirankin virkaa, ukko näet menee perjantaina sinne poskiontelo- ja nenäkäytäväleikkaukseen. Hitsiläinen sanon mä.

Vaan nyt, siirryn suosilla tekemään ruokaa yksikätisellä tyylillä, imuroidakin pitäisi puhumattakaan lumitöiden hoitelusta mutta ainakin sen lumiosion jätän suosilla poikien hoidettavaksi. Jos tämä käsi nyt tokenee tällä levolla näin nopeaan tahtiin kun nyt näyttää tekevän, niin okei, lepuutetaan. Kyllä niitä hommia ehtii ensi viikollakin paiskimaan etenkin kun hiihtoloma meneekin täysin toipumislinjalla ukon leikkauksen jälkeen. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!