Tämän päivän jännitettäviin kuuluu ehdottomasti teinin kännykkä ja sen mahdollinen palautuminen. Tai palautumattomuus, tätähän siis jännitetään. Kuten aiemminkin jo totesin, tekijä tiedetään ja tämänhän piti viedä se puhelin takaisin sinne teinin kaverille, josta sen siis mukaansa otti, eilen. Vaan veikö? No ei tietenkään. Koko tyyppiä ei ollut saanut eilen edes kiinni päiväaikaan, teinin kaveri oli koettanut soittaa useamman kerran. Iltapäivällä, teinin kotiuduttua työharjoittelusta, totesin että ei muuta kun poliisille tänään töiden jälkeen ja rikosilmoitus pöytään.

Mikähän siinä on että näiden tällaisten teineihin liittyvien tilanteiden pitää aina elää ja venyä ja vanua? Illanhan teini vietti, kuinka ollakaan, jälleen kerran siellä kaverillaan leffoja tuijotellen ja kotiutuessaan totesi että kännykkärosvo oli yhytetty jälleen puhelimitse. Tällä kertaa olikin sitten selvinnyt että tämä oli myynyt kännykän jollekin miehelle. Just. Henkkoht en usko mitään ennen kuin näen mutta tällä hetkellä teini on vahvassa uskossa sen suhteen, että kännykkä palautuu tälle tänään. Teinin kaveri oli näet saanut rosvolta tämän ostajan numeron ja oli soittanut hänelle.

Ostaja oli ollut joku vanhempi mieshenkilö joka oli todennut varkaudesta kuultuaan että toki hän palauttaa puhelimen koska ei tiennyt että kyseessä oli varastettu puhelin. Palautuksen piti tapahtua eilen illalla teinin jo kotiuduttua, mutta mene ja tiedä onko näin tapahtunut. Oli tai ei, tilanne on se että minä olen jo erittäin kypsä. En niinkään siihen että tämä asia nyt venyy ja vanuu, vaan siihen että toimin teinin puhelinvastaajana. Tämän kaverit kun nyt sitten soittelevat yllättäen minun numerooni ja jos teini on kotona tunnin, saan sinä aikana juoksuttaa puhelintani ainakin kolmesti tälle. Ärsyttävää!

Minulla alkaa muuten jännitys nousta. Voitteko kuvitella? Ja mikä se jännityksen aiheuttaja onkaan, no tietysti ukon reissu joka lähenee päivä päivältä. En oikeastaan osaa edes sanoa mikä siinä jännittää, tosiasiahan on että on enemmän kuin todennäköistä että mies palaa reissulta yhtenä kappaleena omana itsenään ja silti. Höh. Tämä kertonee lähinnä siitä että meillä ei todellakaan pahemmin liikuta ilman toista oikein missään normaaleja kauppareissuja ja ukon aiemmin lähes perinteisiä "kerran kesässä serkun kanssa terassille"-reissuja, lukuunottamatta.

Joka perinne muuten katkesi sen kolmikon kolmannen jäsenen poistuttua keskuudestamme kohta kaksi vuotta sitten. Kamalan nopeasti menee aika. Siitä on tosiaan jo kohta kaksi vuotta. Tämän perinteen mukaanhan kun ukko ja serkkupoika lähtivät aina liikkeelle kaksin ja päätyivät jossain vaiheessa iltaa, veikkaan että aika pian lähtönsä jälkeen, kolmannen henkilön seuraan. Ehkä he elvyttävät tuon tavan tänä kesänä, toivottavasti ainakin.

Vaan nyt siirryn ihan suosilla jälleen kerran täyttämään pyykkikonetta, eilen kun en ehtinyt ihan kaikkia pyykkejä pestä johtuen siitä että joukossa oli runsaasti pyyhkeitä jotka sitten veivät oman aikansa kun pyöräytin ne kuivausohjelmalla kaappeihin pesun perään. Ohjelmassa on myös, yllättävää kyllä, ruoanlaittoa, siivousta, puunausta ja putsausta. Lisättynä vielä yllättävämmällä momentilla eli lasten koulutielle nakkailulla. Viettäkääpä mukava tiistai ja se on moro!