Hohhoijaa. Mistä näitä aamuja ropisee ja miten ihmeessä nämä tuntuukaan tulevan niin kovin taajaan. Osasyy on varmasti siinä, että sammun kuin saunalyhty kesken lemppariohjelmieni ja herään kukonlaulun aikaan prinsessan itkuun. Ne korvat, ne korvat. Tänä aamuna korvia pideltiin hieman ennen viittä ja vaikka ukkokin oli jo hereillä, ei tästä ollut prinsessan mielestä apua.

Pirullista on tämä. Vartti myöhemmin prinsessa kömpi takaisin nukkumaan, ukko lähti töihin ja minä istuin kahvikuppi nenän alla ja luin aamulehteä netistä, perään kurkkasin vielä vakiblogit joita luen ja tutkailin naamiksen. No, ainakin on omaa aikaa, rauhallista sellaista, iltaisin kun sitä ei täällä ole ellei sitten valvo pitkälle yli puolenyön. Ja minähän en siis valvo, hyvä kun pysyn hereillä siihen yhteentoista. Ei ole helppoa siis, ei.

En usko että olemme ainoa perhe joissa sitä omaa aikaa ei enää löydy kotiseinien sisäpuolelta, tämä on varmasti yleisempi ja laajempi ilmiö. Illalla kun saa viimeisenkin pienemmistä lapsista kellistettyä alkaa oviravi jonka suorittajina teinipartio toimii. Poika 13v jää aina viihdyttämään meitä alakertaan siihen asti kun kello 21 tuleva sarja päättyy. Aivan sama mikä sarja on kyseessä, tämä on vakio ja hyvä niin, poika kun selvästi nauttii siitä tunnista jolloin muita ei olkkarissa juurikaan näy.

Yleensä kesken tämän televisiontuijottelusession sisälle kolisee poika 15v ja himpan myöhemmin teini. Nämä kuitenkin suuntaavat yleensä keittiöön syömään iltapalaa ja hetkeä myöhemmin teini suuntaa jo yläkertaan valmistautumaan yöunille. Poika 15v saattaa jäädä ajelehtimaan vielä hetkeksi pitkin alakertaa, varsinkin siinä vaiheessa kun kello tulee sen 22 ja poika 13v suuntaa yläkertaan nukkumaan. Tapojemme orija olemme siis me ja he.

Joskus harvoin paikalla saattaa iltasella pyöriä myös pojan 15v paras kaveri, kuten nyt eilen. Tämä kun lähtee monesti käyttämään heidän koiraansa ulkona vielä ysin kanttiin ja kas, monesti se ulkoilutusreissu suuntautuu meille, koira kun on niin näppärä sitoa rappujen kaiteeseen siksi aikaa kun "piipahtaa" sisällä. Olen muuten huomannut että 15v poikien piipahdukset on kovin... pitkiä? Tämäkään vaiva ei kohdistu siis ainoastaan meidän poikaamme. Eilen "piipahdus" venähti vielä pidemmäksi, kas kun ukko kävi sopivasti tupakalla pojan tultua sisälle ja hetken päästä ovesta loikki sisälle paitsi tupakointinsa suorittanut ukko myös se koira.

Koira on muuten vallan mukava tapaus. Hyvätapainen, tottelevainen ja lempeä ja kas, meidän lastemme suosikki. Prinsessan nukkumaanmenokin viivästyi, tietysti, kun koira tuli sisälle. Onneksi junnu oli ehtinyt jo nukahtamaan, samoin spede, muuten meillä olisi hulinoitu vielä vaikka kuinka ja kauan. Spede on aivan myyty koiran edessä, tälle tarjotaan tuttipulloa, pusuja ja omaa nunnua. Prinsessa ja junnu taas ei malta pitää näppejään erossa koiruudesta hetkeäkään vaan tätä rapsutellaan, tälle jutellaan ja joka toinen lause on "äiti, mä haluun kans koiran". Niin, koiraperheessä on aina vaan koiran mentävä aukko, saa nähdä täytämmekö me sen ensi kesänä.

Muiltakin osin torpassa tuntuu olevan trafiikkia ja menoa päivät pitkät. Oikeastaan ainoat suht rauhalliset hetket on aamutuimaan ja aamupäivästä kun porukka on koulussa. Iltapäivällä teinin kaverit istuvat kahvilla ennen iltamenoja ja tällä viikolla poika 15v on ollut jokaisen iltapäivän ja illansuun kotosalla tyttöystävä seuranaan. Tyttöystävä osoittautuu päivä päivältä mukavammaksi tapaukseksi, eilen he tulivat pojan kanssa yhtä matkaa koulusta ja pojan ensi sanat ovensuussa oli "saahan xxxxxkin syödä meillä". Tyttö ei ujostele ja on selvästi tottunut pienempiinkin lapsiin. Eli ei hassumpi, ei alkuunkaan.

Tälle päivälle olen ohjelmoinut itselleni paitsi normaalia siivoilua, pyykkäilyä ja ihmettelyä myös puhelun pojan 13v ja prinsessan kouluun. Pari pikku juttua olisi näet selvitettävänä, toinen vähemmän mukava ja toinen kiva kiva. Tosin se kiva kiva on täysin kiinni siitä miten rehtori siihen suhtautuu, siitä saattaa siis tulla prklstnahtti-juttu jos suhtautuminen on nuivaa. Kävi näet niin, että pojan 13v kaverin äiti laittoi eilen naamiksessa viestiä että "kääk, iik ja apua, heille tuli pikareissumahdollisuus" eli ovat lähdössä maanantaina koulun jälkeen mökkeilemään koko ensi viikoksi. Että josko poika 13v pääsisi taas mukaan. Hiihtämään, ulkoilemaan ja mökkeilemään.

Tokihan se minulle passaa, etenkin kun hiihtoloma meni meidän perheen osalta lähinnä toipilaskotia leikkien mutta nyt tarvitaan sitten rehtorilta lupa. Luulisin että lupa heltiää, kas kun rehtori jos kuka painottaa aina kuinka TÄRKEÄÄ ja HIENOA hiihto on ja heidän koulunsa on HIIHTOKOULU, eikä siinä vielä kaikki, poikien luokanvalvoja on lomautettuna ensi viikon ja näin ollen toisen kutosluokan opettajalla on hoidettavanaan kaksi kutosluokkaa. Eikö poikien reissu olisi siis win-win-tilanne kaiken kaikkiaan? Etenkin kun syksyinen Lapin reissu osoitti hyvin kuinka hienosti pojat hoitivat kouluhommat reissussa ollessaan eikä näin ollen jääneet himppaakaan muista jälkeen. Pitäkääpä siis peukkuja!

Se toinen asia sitten taas. Prinsessan kouluasiathan on ollut kertaa sata tapetilla. Ensin oli se yksinäisyys koulupäivien aikana kun tämä oli toisessa ryhmässä, sitten oli se ryhmän vaihto, sitten oli jatkuvasti vaihtuvat sijaiset, luokan poikien häiriköinti joka aiheuttaa taas sen, että monesti läksyjä on julmetut määrät ottaen huomioon että kyseessä on kolmasluokkalaiset mutta kun ei koulupäivän aikana saada mitään tehtyä niin ei saada, kas kun ne pojat joita täksi vuodeksi tullut kakkosluokanvalvoja ei saa kuriin. Ongelmia tässä suhteessa on vain joka toinen viikko siis, luokanvalvojia kun on todellakin kaksi jotka ovat työvuorossa vuoroviikoin.

No, tällä viikolla on yllättäen sen kuriinsaamattoman luokanvalvojan työvuoro ja mitä siitä sitten seuraakaan. Ennen hiihtolomaa juttelin sen vanhan, alkuperäisen ja lapset kurissa ja nuhteessa pitävän luokanvalvojan kanssa prinsessan sairaslomasta ja kouluhommista. Tämä lupasi välittää viestiä eteenpäin ja sopi jo valmiiksi läksyjen ja koulutehtävien tuojankin tälle viikolle. Harmi, että tämä jonka opettaja nimesi tuomaan niitä kouluhommia, on juuri se tyttö joka ennen ryhmänvaihtoa sulki aina prinsessan leikkien ulkopuolelle koulussa eli nihkeää on.

Maanantaina läksyjä ei näkynyt ei kuulunut. Tiistaina soitin rehtorille ja selitin sairasloman ja sen, että eikö toinen ope olekaan sitten muistanut informoida tätä nyt vuorossa olevaa opea ja josko rehtori voisi käydä sanomassa koska muutenhan lapsi jää ihan järkyttävän paljon muita jälkeen. Tiistaina läksyjä sitten tuotiinkin mutta keskiviikkona ei taaskaan näkynyt eikä kuulunut mitään. Eilen soitin sille toiselle luokanvalvojalle, selitin sairaslomat, jälkeenjäännit ja läksyjen näkymättömyyden ja kuulkaa, minä en todellakaan tajua mitä se nainen selitti puhelimessa. Jostain peleistä ja uinneista ja elokuvista ja vaikka mistä. Ja siitä että koulussa ei ole tehty oikeastaan mitään.

Siis täh? En muista koskaan olleen yhtä päivää pidempään niin ettei läksyjä olisi tullut ja silloinkin tuo on ollut joko joulu- tai kesäloman alusviikolla. Mutta niin, toki hän sanoo nyt tästä ja lähettää niitä läksyjä ja jaa jaa, ei ole äikän kirjaakaan kotona prinsessalla, no hänpä senkin sitten katsoo ja lähettää sen tuojan mukaan. Tuoja kävelee muuten joka päivä meidän talomme ohi koulumatkalla eli kyse ei ole edes siitä, ettei tämä viitsisi tuoda läksyjä ylimääräisen kulkemisen vuoksi. No. Eipä niitä läksyjä, kirjoja saati edes tuojaa näkynyt eilenkään. Voi PRSE!

Tuli hieman sellainen olo että itsekö tässä pitää sinne koululle mennä että homman saa toimimaan vai mikä hitto nyt taas on. Ottaen huomioon ne läksymäärät jota tämä ns kakkosope on pitkin vuotta tenaville antanut koska ne hommat on jääneet koulupäivän aikana täysin tekemättä, en voi todellakaan uskoa ettei läksyjä olisi tullut kuin yhtenä päivänä tällä viikolla. Lyön melkein pääni pantiksi että kun prinsessa palaa koulunpenkille sairasloman jälkeen, tällä tulee olemaan tekemättömiä koulutehtäviä useammaksi päiväksi.

Vaan nyt, kello on jo vaikka mitä ja tämä vieläkin istuu tässä. Siirryn suosilla nyt latailemaan pyykkikoneen täyteen ja tyhjentämään tiskikonetta ennen kuin pitää sännätä lapsia tuuppimaan. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!