Nainen on 38 ja oppii kantapään kautta tässä iässä että ei, tilisiirtoja ei kannata tehdä nettipankin kautta juuri silloin kun säätää kymmentä muuta juttua tenavalauman pyöriessä koivissa ja oman olon ollessa himppasen huterahko edellisen illan tsempaloinnista. Kävi näet niin, että onnistuin siirtämään rahaa tilille jonka haltijasta minulla ei ole hajuakaan. Ei siis pienintäkään. Tämä taas johtui siitä, että minun piti suorittaa tilisiirto maksaakseni pyörän, jonka ostin lapselle henkilölle joka tämän napakymppipyörän myi.

Onneksi, onneksi kyseinen henkilö kysyi rahansa perään, muutenhan häneltä olisi jäänyt rahat saamatta ja toisaalta taas, minä en olisi oppinut tätä pätevää oppia, kas kun näitä tilanteita jolloin vino pino muksuja meluaa ja äiti säätää, näitähän on suht usein edelleen tässä pirtissä. Sittenkin että joissain määrin meno on rauhoittunut isompien viettäessä jo suurimman osan vapaa-ajastaan muualla kun äidin jaloissa. Tässä samalla tulee sitten testattua sekin, miten pankissa suhtaudutaan pienempään summaan joka on mennyt asiakkaan oman mokan vuoksi muualle kuin piti, jos kyseessä olisi useampi tuhatlappunen niin oletan että asia otettaisiin paljon vakavammin ja tiedä vaikka kuulkaa poliisit olisi pamppuineen paikalla siellä täysin syyttömän ovella ilmoittamassa kuinka "tilillesi tuli rahaa, joka ei ole sinun, palauta se heti tai tulee pampusta!" Näin kärjistetysti todettuna.

Jos kohta tämä minun sähläämiseni tilisiirron kanssa oli idioottimaista niin enpä voi ainoastaan itseäni idiootiksi kutsua tänään. Ehei, idiotismi tuntuu ottavan alaa aika reippaalla tahdilla, eksä kun on myös todennäköisesti jäädyttänyt harvat aivosolunsa lopullisesti. Ehkä myös ukon kuukuna kaipaa rasvausta, mene ja tiedä, mutta jotenkin tuntuisi että idioottimaisuus on nyt kasautunut tietyn idiootin ympärille oikein tosissaan. Kas kun tämä idiotismitarina saa alkunsa jo oikeastaan helmikuulta ja niiltä teinin synttäreiltä.

Pikkulinnut (lue isommat penskat) kun ovat laulaneet tälle idiootille että poika 15v ei päässyt tuolloin isälleen koska isä oli todennut, tai paremminkin isän äiti, teinin synttäreillä pojalle että et sinä sinne nyt voi mennä yöksi kun isä ja isän morsio kaipaavat välillä kaksinkeskeistäkin aikaa. Todettakoon tässä yhteydessä että tästä meidän lapsikatraastamme poika 13v on ollut tämän vuoden puolella isällään kahdesti viikonloppuna, teini pari kertaa ja toinen kerta oli yhtäaikaa pojan 13v ja pojan 15v kanssa ja että poika 15v lienee hengaillut isällään kolmesti. Ei siis ihan järjetön prosentti jo vietetyistä viikonlopuista käsittääkseni. Todettakoon myös että tokihan sillä eksän morsiollakin on niitä lapsia, kaksi alle kymmenvuotiasta neitosta joiden suhteen myös nämä pirulliset pikkulinnut on laulelleet äidilleen miksi he eivät siellä isällä enää juuri välitä yöpyä.

Neitoset kun hallinnoivat aika vahvasti kaikki kapineet ja muut vastaavat siellä ollessaan ja lapsille, jotka ovat tottuneet että isä on vain ja ainoastaan heidän ja isän koti on vain ja ainoastaan heidän ja isän hallinnassa muutos on varmasti aika, no hankala ainakin ensalkuun. Allekirjoittanut on tosin todennut kerran jos toisenkin että haloo pahvit, isälläkin on oikeus elämään ja onneen ja hyvä jos tämä on onnen löytänyt ja te nyt olette jo niin isoja että ette te siellä muutaman vuoden päästä enää edes yöpyisi luultavasti oikein koskaan joten kehitys lienee oikeansuuntainen vaikkakin varmasti ikävä lapsien omasta mielestä ainakin vielä toistaiseksi.

Minun mielestäni eksän parisuhdemuodostus on siis varsin tervetullut juttu mutta niin, pakko myöntää että eksän älyllinen ulosanti ei aina oikein toimi ja tästä johtuen olenkin viime aikoina miettinyt kerran jos eräänkin pitäisikö minun sanoa jotain eksälle tästä hänen toimintatavastaan tässä tilanteessa. Kas kun ne samaiset pikkulinnut. Aina ne vaan laulelee ja se mikä on saanut minut mietteisiini tämän asian suhteen on lähinnä se tosiasia että poika 13v ei halua isällä enää käydä oikeastaan koskaan. Poika itse nyt ei tietenkään ole sen kummemmin sanonut miksi ei tahdo mutta ne pikkulinnut on.

Toinen morsion tyttäristä kun mäiskii poikaa. Potkii. Kiskoo hiuksista. Tuuppii. Hyppii selkään roikkumaan. Haukkuu ja nimittelee. Ja poika, joka on opetettu siihen että ikinä koskaan eikä milloinkaan lyödä mielellään ketään mutta ei vallankaan naissukupuolen edustajaa missään maailman tilanteessa, ei vaikka kuinka kyseessä olisi oma siskokaan, ei näin ollen ole myöskään antanut koskaan sitten takaisin sen enempää verbaalisesti kuin fyysisestikään tytölle. Joka toki olisikin todella typerää, koska tyttö on käsittääkseni tätä jopa 6 vuotta nuorempi. Mutta silti. Poika on itse ratkaissut ongelman sillä että ei mene isälle kun ne morsion tyttäretkin on paikalla. Ja oletan että tämä on joka toinen viikonloppu mutta kun poika on linjan "en mene" ottanut, on tämä myös samalla ottanut linjan jonka mukaan tämä suunnittelee jo viikolla ohjelmaa itselleen viikonlopuksi tyyliin kaverin kanssa sitä ja tätä ja kotona sitten sitä ja tätä. Näin ollenhan nekin viikonloput kun isä ja morsio on ilman niitä tyttäriä on pojan osalta jo suunniteltuna jolloin tämä ei luonnollisestikaan voi sinne isälle yhtäkkiä mennä, kas kun se kaveri sitä ja tätä... No ymmärtänette.

Eilen eksä sitten päästi taas aivopierun, niistä on tulossa jonkinlainen traditio selvästikin kun niitä tuntuu tämän huushollin asukkaiden tai heidän lähipiirinsä suista pääsevän tätä nykyä aika usein. Poika 13v oli ollut kahdenvaiheilla menisikö vaiko eikö menisi isälleen, tämä kun oli soittanut ja kysellyt viikonloppusuunnitelmia. Vielä puhelun jälkeenkin poika 13v oli ollut menossa ja vuoroin ei, mutta päätti sitten että ei menekään kas kun isä oli soittanut myös siskolle, sille teinille, ja todennut tälle että he toivoisivat niin morsion kanssa että saisivat viettää viikonlopun kahden että jos vain sopii niin jos teini ei tänä viikonloppuna sinne sitten hilppasisi. Ja pitihän teinin se sitten möläyttää tietysti pojan 13v kuullen. Jolloin tämä totesi että no ei hän sitten mene, mutta ei hän sitten kyllä ensi viikonloppunakaan kun ne tytöt on taas siellä.

Olen nyt omassa pikku kuukunassakin päätynyt siihen, etten vielä ainakaan asiasta mainitse mitään eksälle, tämähän oli nyt kuitenkin vasta toinen kerta kun tämä toive on esitetty niin että se olisi kantautunut minunkin korviini mutta ehkä se asia on vielä jossain vaiheessa otettava puheeksi. Ei siksi, että tahtoisin millään tapaa häiritä heidän suhdettaan sillä sitä en todellakaan tahdo, päinvastoin, eksän morsio kun on varsin mukava ihminen, mutta siksi että tällä kuviolla poika 13v ei mene kohta isälleen enää oikein koskaan. Ja se ei ole minusta hyvä juttu ei. Näillä kun on aina ollut kuitenkin tästä sisaruslaumasta kaukaisimmat välit isänsä kanssa joten niin. Kamalan vaikiaa on tämä.

Samoihin aivopierujuttuihin lisään vielä aivopieruja osa kakkosen, nämä aiemmin kirjaamanihan kun on selvästi aivopierut yksi, kolme ja neljä. Se olikin sitten aivopieru johon liittyi jo ukkokin, kävi näet niin että ukko, tuo järjenjättiläinen ja viidakon kuningas, tutkaili pankkitiliäni pääsiäisen aikoihin ja esitti fiksuakin fiksumman kysymyksen tyyliin "miksi tilille on tullut 220 ekkeä niiden ruhtinaallisten 330 eken sijasta" jotka siis kattavat elatusmaksun eksän puolelta. Fiksuksi tämän kysymyksen teki se, että ukon serkku istui viereisessä nojatuolissa ja suunnilleen pyöräytti silmänsä ympäri ja nitkautti aivonsa kun poimi vastaukseksi antamastani päätelmästä sanan sieltä, toisen täältä.

Eksä oli näet fiksuna aivopiereskelijänä todennut että hitsiläinen, teinihän täytti 18v eli näin ollen elatusvelvollisuus lienee ohi. Ihan ymmärrettävä aivopieru eksältä, se mikä aivopierusta teki minun mielessäni vähemmän fiksun oli se että tämä ei sanallakaan huomannut mainita minulle että on kyseisen päätelmän tehnyt ja näin ollen päättänyt vähentää kuukausittaisesta eksvaimonsa avustussummasta yhden lapsen elatusmaksuosuuden. Etenkin kun elatusvelvollisuushan ei loppunut suinkaan siihen sekuntiin kun se teini sen 18v, sehän loppuu ihan sopimustekstinkin mukaan siinä vaiheessa kun elatusmaksun kohde kykenee itse elättämään itsensä joka lienee tarkoittaa sitä hetkeä kun tämä lopettaa opiskelun ja on näin ollen oikeutettu joko työttömyyskorvaukseen, työllistämistukeen tai painaa mieluiten duunia itsensä elättääkseen.

Mitä taas tulee siihen ukon aivopieruiluun, tämä olisi voinut räknätä päässään mikä se puuttuva summa on jolloin tämä olisi takuuvarmasti tajunnut alle puolen minuutin miksi se summa oli pienentynyt kolmanneksella eikä tämän olisi tarvinnut terästää siinä samalla kertaa serkkupoikansakin kuuloa. Oikeastaan ainoa joka ei tainnut vaikuttaa aivopierupotilaalta tuossa tilanteessa oli se serkkupoika, jonka mielestä allekirjoittanutkin on jonkinasteinen aivopierupotilas koska tämä totesi samantien että "etkö sä saisi enemmän jopa valtiolta elatustukea kuin mitä saat eksältä".

Niin. Tämä pirtti lähipiireineen on selvästikin jonkinasteisen aivopieruilun uhri ollut nyt koko tämän alkuvuoden. Se aivopieruilu lienee selittää myös pojan 15v kuukunan jäätymistilat, puhumattakaan lasten omalaatuista keksinnöistä toimintojen puolella kuten nyt siitä, että junnu keksi heittää äidin ulkokukkaruukun saunan katolle silloin kun siellä oli vielä lunta julmetusti ja se ruukkuhan päätti sieltä sitten laskeutua vasta kun tuli kunnon kevätkelit tai prinsessan omalaatuisesta päähänpistosta jonka mukaan on varsin järkevää liimata juliste kunnon liimalla tapetoituun seinään kiinni, vaikka se nyt himpan vinoon menisikin. Tsai. Ehkä me tarvitsemme jonkinlaista tuuletusta aivostoomme suunnilleen kaikki.

Vaan tämä tästä ja tämän kestävyydestä, siirryn avittamaan koulusta palannutta junnua läksyissä ja sitä kautta rysäytän itseni vielä pyykkikoneenkin kimppuun. Se on moro!