Ei kai tästä oikeasti mitenkään erityisen pitkää tule, eihän? Ainakaan merkit ei lupaile mitään tylsistymisiä tai päivän yletöntä venymistä kas kun on vähän sitä sun tätä ohjelmaa luvassa. Ensinnäkin junnu on kohta lähdössä reissuun, mökille ja isomummun haudalla käymään papan, ukon siskon ja tämän nuoremman tyttären kanssa. Vanhempi tytär tulee vaihdokkina meille siksi aikaa, kas kun tämä ei edelleenkään voi edes mainita isomummua itkemättä.

Illansuussa maisemaa koristanee sitten ukon serkkupoika, se kolmikon yksi osapuoli. Jännitystä nostaa myös arvonta jossa arvonnan kohteena on poika 15v, tämän mopo ja paras kaveri. Kotiutuuko parivaljakko sillä mopolla kaksi päällä kuten alkuperäinen suunnitelma on vai onko edessä nouto. Poika ja tämän kaveri lähti näet sillä mopolla eilen pojan isälle. Jonne eivät koskaan sillä mopolla suoriutuneet, mopo kun sanoi sopimuksensa irti puolessa matkassa. Tämä oli toki odotettavissa, mopoa kun on nyt rukkaillut mitä erinäisempi seurue... voiko näin sanoa? Kädettömiä.

Uhkasin poikaa eilen aamusella toteamalla poistavani tältä ihan näillä näppäimin mopon avaimet JOS sitä äänenvaimenninta ei vähitellen saada pysymään siellä missä sen kuuluukin olla eli mopossa. Ulkorappujen alusta tuskin on äänenvaimentimen oikea osoite. Syy miksi äänenvaimennin ei ole alkuunkaan siellä missä pitäisi on taas puolestaan hyvinkin simppeli. Millä se olisi siellä kun se irtoaa ja näin ollen myös tipahtaa joka välissä. Hmmm. Kädettömäthän sitä ovat asennelleet pitkin syksyä, talvea ja kevättä. Ilman että sillä on edes ajettu, sitä on vain asenneltu kun ei se prkl tahdo pysyä kas kun ne pultit. Mutterit. Kierteet. Ja vaikka mitä.

Epäilenpä jopa että puuttuvat osat ovat olleet syyllisiä siihen että se mopo sen sopimuksensa sanoi irti. Tulos olikin sitten pää punaisena kirmaava (lue autolla hurjana ajava) exä joka nouti sekä poikaa, tämän kaveria että sitä mopoa sieltä puolesta matkasta. Kas kun se sählymatsi. Ihan juuri näillä näppäimin. Onneksi exällä on käytössä pakettiauto, muutenhan se mopo olisi joutunut jäämään sinne missä sopimuksensa irtisanoi. Jännitystä on siis ollut ilmassa ja tulee olemaan.

Muilta osin pääsiäispyhiin ei liene kuulu mitään erityisen erikoista, jos sellaiseksi ei sitten lueta munivaa pääsiäispupua sekä lapsikatrasta jonka osoitteet on hakusessa. Poika 13v on ainoa varma kotonapysyjä, niin ja tietysti spede, mutta muilta osin lasten liikkeet on vielä täysin arvoitus. Todennäköisesti lapsimäärä jopa lisääntyy hetkellisesti mutta tästähän emme ole vielä täysin varmoja. Todennäköistä lienee myös se, että tänään mökkireissun jälkeen nousee ilmoille kysymys siitä voisiko ensi yöksikin suorittaa serkusten vaihto-operaation, jota kohtaan tosin olen näin ajatuksen tasolla tällä hetkellä hyvinkin negatiivinen.

Kas kun se ukon serkkupoika. Ja kas kun se tämän päiväinen isomummun haudalla piipahdus joka varmasti kirvoittaa kyyneleen jos toisenkin sen meille jäävän serkkutytön silmään ja yleensähän nämä kyynelehtimiset tapahtuu illalla kun pitäisi alkaa nukkua. Olkoon vaikka sitten itsekästä mutta minä en välttämättä jaksa nyt olla lohtutätinä iltamyöhällä johon se nukkumaanmeno aina venyy kun nämä serkukset pääsevät yöpymään yhdessä.

Vaan nyt, siirryn jännittämään moneltako on kello yhdeksän. Yhdeksältä näet on se mökille lähtö ja epäilenpä että en osaa kelloa katsoa koska minusta se näyttäisi olevan puoli kymmenen. Optinen harha väitän mä... Viettäkääpä mukava perjantai ja se on moro!